– Resurssien niukkuus, haastavat asiakastilanteet ja paikoin mahdottomuus tehdä työtään ammattieettisten tavoitteiden mukaisesti kasvattaa psykososiaalista kuormitusta. Moni kokee työmotivaationsa laskeneen, kertoo Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio.
Iso osa (66 prosenttia) sosiaalialan työntekijöistä kokee työnsä henkisesti raskaaksi. Tiedot käyvät ilmi työolobarometrista, jonka Talentia teetti jäsenistölleen ensimmäistä kertaa. Kokemus on erityisen yleinen alalle vasta tulleilla nuorilla työntekijöillä.
Kolmasosa vastaajista kertoi palautuvansa työstään kunnolla hyvin harvoin tai ei ollenkaan.
Karsio painottaa riittävän henkilöstömäärän tärkeyttä. Jos työntekijöitä on liian vähän, pysyvämpi henkilökunta kuormittuu sijaisten hankkimisesta ja jatkuvasta perehdyttämisestä.
– Kolmasosa barometriin vastanneista ilmoitti miettivänsä alanvaihtoa työpaikkojen haasteiden vuoksi, Karsio sanoo.
Sosiaalialan työntekijät kokevat ammattiylpeyttä ja pitävät työtään merkityksellisenä.
– Hallituksen kehysriihessä alan arvostus ei näkynyt. Hallitus päätti sosiaalihuollon palveluvalikoiman rajaamisesta, jolla tavoitellaan sadan miljoonan euron säästöjä. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden sijaiskelpoisuuksia päätettiin heikentää säästötoimena, sanoo Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio.
”Yhä vain jaetaan niukkuutta”
Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirto arvioi hyvinvointialueuudistuksen lisänneen epävarmuutta ja epätietoisuutta tulevasta.
– Totta kai uudistus vaikuttaa työssä jaksamiseen. Jo ennen uudistusta on jouduttu priorisoimaan työtä rankasti ja sitä tehdään edelleen. Yhä vain jaetaan niukkuutta. Puheterapeuteista on pitkään ollut pulaa, eikä puheterapiapalveluiden saatavuus ole ollut lakisääteisellä tasolla, hän sanoo.
Jos tästä huolimatta onnistuu rajaamaan työtään mielekkäällä tavalla, se tukee työssä jaksamista ja motivaatiota.
– Tyydytystä tuottaa se, että asiakas hyötyy saamastaan palvelusta. Puheterapeutti pystyy olemaan avuksi asiakkaan toimintakyvyn ylläpidossa tai parantamisessa. Esimerkiksi puhuminen ja nieleminen vaikuttavat merkittävästi toimintakykyyn ja arjen sujumiseen.
Puheterapeuteilla olisi Piirton mukaan paljon annettavaa ennaltaehkäisyyn ja muiden ammattilaisten ja sidosryhmien konsultointiin.
– Työn painopiste on kuitenkin vahvasti korjaavassa työssä, eikä ennaltaehkäisyyn ole voitu panostaa.
Hyvinvointialueittain vaihtelee paljon, miten hyvin puheterapeutit on otettu mukaan miettimään toiminnan järjestämistä ja työn organisoimista. Suomen Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirto sanoo, että hyvinvointialueiden niukka rahoitus ja yt-neuvottelut saavat pohtimaan, voiko asiakkaiden hoitoa edistää tilanteen vaatimalla tavalla.
Jos puheterapeuteilla olisi enemmän aikaa ohjata ja kouluttaa muita ammattiryhmiä, potilaiden haasteet voitaisiin tunnistaa varhaisemmin.
Puheterapeuttien riittämätön määrä on ollut esillä vuosikymmeniä. Alalla eletään kiinnostavia aikoja, sillä koulutusmääriä on lisätty viime vuosina, joten valmistuvia on enemmän. Viisi vuotta sitten aloituspaikkoja oli 110, jonka jälkeen vuosittainen sisäänotto on ollut 150–175.
Iso kysymys on, miten hyvinvointialueet toimivat. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n mukaan joka kuudes puheterapeutin vakanssi hyvinvointialueilla on täyttämättä. Piirton huolena on, että hyvinvointialueet eivät välttämättä avaa kaikkia avoimia toimia hakuun perustellen sitä aiemmilla rekrytointiongelmilla.
Hyvinvointialueiden koetaan heikentäneen tiedonkulkua
Sopiva määrä autonomiaa ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön ylläpitävät tutkitusti työhyvinvointia. Talentian barometrin mukaan alan työntekijät kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa työhön ja sen tekotapoihin huonoiksi, ja moni (40 prosenttia) arvioi, että tilanne huonontuu jatkossa yhä. Yhdeksi syyksi Jenni Karsio arvioi hyvinvointialueet.
– Päätöksiä tehdään kaukana arjesta kuulematta työntekijöitä. Luottamus organisaation päätöksentekoon hyvinvointialueilla on erityisen huonoa. Sosiaalihuoltoon kohdistuu paljon säästöjä, eivätkä ne tule muuttamaan tilannetta parempaan suuntaan.
Karsio antaa esimerkin autonomian vähentymisestä: jos aiemmin sosiaalityöntekijän virkavastuulla oli päättää lapsen tarvitsemista palveluista, nyt päätöksen saattaa tehdä sosiaalityöntekijän esityksen pohjalta asiakasohjausryhmä, joka ei ole koskaan edes tavannut kyseistä lasta.
– Kaikkiaan usko tulevaisuuteen on heikentynyt uudistuksen myötä. Tämä on monimutkainen ja suuri kuvio, joka vie aikaa. Ja onhan hyvinvointialueiden rahoitustilanne mahdoton. Kun näin suuri hallinnollinen muutos on alkanut, pitäisi hyvinvointialueisiin investoida kuin startuppeihin. Sen sijaan nyt leikataan. Vaikuttaa armottomalta yhtälöltä. Aika tekemätön paikka onnistua.
Karsion mukaan alkujaan toiveena oli, että hyvinvointialueiden myötä saataisiin paremmat puitteet tarjota palveluita laadukkaammin ja tasavertaisemmin.
– Nykyisen rahoituspolitiikan vuoksi tämä ei mene niin, vaan juuri päinvastoin. Esihenkilöt suhtautuvat toiveikkaammin muutokseen, työntekijän kokemus on erilainen, Karsio sanoo.
Sosiaalialalle vastavalmistuneet nuoret työntekijät tarvitsisivat enemmän esihenkilöiden tukea, jotta he pysyisivät alalla.
– Mutta tämä on kovalla koetuksella, kun hyvinvointialueiden aloitettua aikaa menee byrokratiaviidakkoon. Mentorointi vanhemmilta kollegoilta on sekin lapsenkengissä. Nuoria työntekijöitä ei pitäisi laittaa suoraan syvään päätyyn. Esimerkiksi lastensuojelun tehtävät vaatisivat erikoistumiskoulutuksen, Karsio sanoo.
Uusia työtehtäviä valuu alaspäin, kun henkilöstöä on vähennetty
Sihteeri- ja johtotason työntekijöiden vähentäminen sotealalta on heikentänyt potilas- ja asiakastyöhön keskittymistä.
– Esihenkilöiden työtaakka on lisääntynyt. Johtamisjärjestelyt ovat tarkastelussa joka paikassa, kun hyvinvointialueilla käydään isoja yt-neuvotteluja, sanoo Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:n puheenjohtaja Vilhelmiina Lehto-Niskala.
– Osastonhoitajia ja esihenkilöitä on karsittu, samoin päällikkö- ja asiantuntijatasoa. Ylempää valuu uusia työtehtäviä esimerkiksi lähiesihenkilöille.
– Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vaikuttaa paljon. Meillä on paljon sairaanhoitajia, jotka haluaisivat edetä uudenlaiseen asiantuntijarooliin tai esihenkilötehtäviin tekemällä ylemmän korkeakoulututkinnon. Tuen lakkauttaminen on aika iso isku meidän alalle. Yhtä lailla tukea on käytetty, kun kouluttaudutaan sairaanhoitajiksi, sanoo Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:n puheenjohtaja Vilhelmiina Lehto-Niskala.
Sotealan esihenkilöillä olisi enemmän aikaa kohdata ja tukea työntekijöitä sekä kehittää toimintaa ja edistää laadukasta hoitoa, jos työaikaa ei kuluisi niin paljon esimerkiksi sijaisjärjestelyiden hoitamiseen kuin nykyisin. Paikka paikoin esihenkilöille on saattanut kertyä jopa talonmiehen tehtäviä.
Lehto-Niskala sanoo, että hyvinvointialueiden rahoitusta on leikattu hyvin rankalla kädellä.
– Valtiovallan suunnalta on luotu painetta tehdä kiireellisesti leikkauksia. Nyt niitä tehdään ehkä vähän hätiköiden ja pitemmän linjan kehittämistyö ja investoinnit ovat jääneet aivan paitsioon. Perustason palveluista leikkaaminen voi näyttäytyä säästönä, mutta viivästyttää hoitoon pääsyä ja voi näkyä lopulta kohonneina erikoissairaanhoidon kustannuksina.
Karsion mukaan työnjakoa sosiaalialalla pitäisi kehittää. Alalla on paljon työtä, jonka sihteerit hoitaisivat sujuvammin ja sosiaalityöntekijöille jäisi enemmän aikaa varsinaiseen työhönsä. Nyt heidän työaikaansa kuluu esimerkiksi postittamiseen ja aikojen varaamiseen.
– Työntekijöihin on sisäänrakennettuna ratkaisukeskeisyys. Heillä olisi hyviä ratkaisukeinoja ja ideoita, mutta on eri kysymys, hyödynnetäänkö niitä työssä, Karsio sanoo.
Yksilön sijasta katse tiimeihin
Hyvähenkisen työyhteisön ohella Lehto-Niskala nostaa tärkeäksi elementiksi vaikutusmahdollisuudet omaan työhön.
– Autonominen työvuorosuunnittelu tukee monen työhyvinvointia.
Siinä työntekijä voi vaikuttaa työvuorolistansa laatimiseen, mikä tukee työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista sekä lisää työntekijän vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä.
Valmentavasta johtamisesta ja yhteisöohjautuvuudesta on saatu monin paikoin onnistuneita kokemuksia. Huomio kiinnitetään tiimeihin ja niiden vallan ja vastuun lisäämiseen työn organisoinnissa.
– Yhteisöohjautuvuudesta on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi Keusoten kotisairaalassa. Yksikkö on jaettu tiimeihin, jotka saavat keskenään päättää esimerkiksi työnjaosta yhdessä sovittujen rakenteiden ja pelisääntöjen puitteissa, Lehto-Niskala kertoo.
Pikapurkupalavereja ja työpareina työskentelemistä
Talentian Karsio mainitsee työnohjauksen yhdeksi keinoksi parantaa työhyvinvointia.
– Työn kuormitustekijöitä pitäisi arvioida ja tunnistaa yhdessä. Joillakin työpaikoilla on laadittu perehdyttämiskäytännöt yhdessä työterveyshuollon kanssa. Tiimin vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön on luotu pelisäännöt, samoin on sovittu, miten epäasialliseen käytökseen puututaan. Lisäksi on luotu pikapurkupalavereita, joissa käydään heti kollegan kanssa läpi haastava asiakastilanne, Karsio kertoo.
Joillakin työpaikoilla töitä tehdään enemmän työpareina, jolloin kollegiaalinen tuki kannattelee.
Alan työntekijät suhtautuvat hyvin myönteisesti osaamisensa kehittämiseen. Lisäkouluttautuminen tapahtuu pääosin työntekijän omalla ajalla ja rahalla.
– 85 prosenttia oli kiinnostunut hankkimaan lisää ammatillista osaamista. Mutta se heijastuu hyvin heikosti urakehitykseen.
– Lisäkouluttautuminen lisää asiakasturvallisuutta ja henkilöstön veto- ja pitovoimaa, kun pääsee oppimaan uutta.
Toiveissa lisää ammatillisia esihenkilöitä
Yksi keino esimerkiksi puheterapeuttien työhyvinvoinnin lisäämiseen ovat ammatilliset esihenkilöt, joilla on puheterapeutin koulutus. Puheterapeuttiliiton kyselyissä on noussut esiin, että tätä pidetään erityisen hyvänä ja toimivana ratkaisuna.
Moni hyvinvointialue haluaa vähentää omien työhuoneiden määrää ja siirtyä käyttämään taustatyötiloja (nk. back office).
– Tämä ei sovellu suureen osaan hyvinvointialueilla tehtävää puheterapeutin työtä. Omat työhuoneet rauhoittavat työpäivää ja mahdollistavat joustavan asiakastyön. Puheterapeutin työ on intensiivistä asiakastyötä ja palautuminen asiakkaiden välillä on tärkeää.
Puheterapeutit kantavat huolta myös asiakkaiden saamien kuntoutusmäärien laskusta ja niiden yhä tiukemmasta raamituksesta. Kuntoutusmäärät eivät useinkaan mahdollista asetettuihin tavoitteisiin pääsemistä. Piirto muistuttaa, että asetetuissa rajoissa pitää aina olla joustovaraa, jotta kuntoutujan yksilölliset tarpeet voidaan huomioida.
Teksti: Iida Ylinen
Kuvat: Lehtikuva (kuvituskuva), Veikko Somerpuro (Jenni Karsio), Markku Pajunen (Heta Piirto), Paavo Niskala (Vilhelmiina Lehto-Niskala)
Mikä keskeistä sotealan työhyvinvoinnin ja houkuttelevuuden kannalta?
- Kilpailukykyinen palkka
- Toimiva työnjako
- Aikaa keskittyä omaan osaamiseen liittyviin työtehtäviin
- Terveelliset ja turvalliset työolosuhteet
- Hyvä ja oikeudenmukainen johtaminen
- Hyvät mahdollisuudet edetä uralla
