Suomen Ekonomien uravalmentaja Tiina Myöhänen-Astikainen oli aikaisemmin työurallaan suuren kansainvälisen yrityksen HR-osastolla esihenkilöiden konsulttina. Vajaan vuoden ajan häneltä kysyttiin neuvoja lähinnä henkilöstöasioiden prosesseihin, mutta sitten hankalampiakin ongelmia uskallettiin ottaa esille.
– Kun olimme tutustuneet esihenkilöiden kanssa, sitten tuli kysymyksiä, että hei, tarvitsisin apua, tiimissä on haastava henkilö tai haastava tilanne.
– Työyhteisöissä varotaan usein vaikeiden asioiden käsittelemistä, kertoo Suomen Ekonomien uravalmentaja Tiina Myöhänen-Astikainen. Hän rohkaisee ottamaan hankalatkin asiat puheeksi työpaikalla.
Ihmisten reaktioiden ja vaikeiden tunteiden kohtaamista kavahdetaan
Ongelmille oli Myöhänen-Astikaisen mukaan yhteistä se, että vaikeatkin tilanteet työpaikalla oli peitelty ja koetettu unohtaa. Vuorovaikutus ei ollut toiminut.
– Kun niitä lähdettiin selvittämään, monesti kävi ilmi, että henkilön kanssa ei ole puhuttu asiasta. Eiväthän ne ongelmat mihinkään häviä, kun niistä ei keskustele. Esihenkilöt pelkäävät liikaa aloitetta, he ajattelevat, että siitä voi seurata jotain kamalaa.
Myöhänen-Astikainen teki myöhemmin LinkedIniin kyselyn siitä, mikä estää työpaikoilla ongelmien puheeksi ottamisen.
– Suurin osa vastanneista kertoi kavahtavansa tunteita, joita hankaliin asioihin liittyy. Vaikeita tunteita ja ihmisten reaktioita on epämukava kohdata, hän sanoo.
– Pitää olla sinut itsensä kanssa ennen kuin voi ottaa asiat puheeksi. Siinä nousee itsessäkin epämiellyttäviä tunteita, ja se voi olla jollekin liikaa. Hyvä itsetuntemus on esihenkilötyössä äärettömän tärkeää, jotta tiedät, että olet oikealla asialla, ja asioista pitääkin puhua ja osaat sen luontevasti tehdä.
– Toinen syy siihen, ettei hankalia asioita oteta puheeksi, oli tunne hallinnan menettämisestä. Vastaajat pelkäävät, että tilanteet menevät huonosti, viesti ei mene perille tai tapahtuu jotain muuta yllättävää, Myöhänen-Astikainen kertoo.
– Suomen Ekonomeissa on tehty Pomon vaativat keskustelut -niminen palvelupaketti, joka tarjoaa esihenkilöille neuvoja hankalien tilanteiden hoitamisesta, Myöhänen-Astikainen kertoo.
Paketissa on muun muassa opasvideoita työpaikan hankaliin johtamistilanteisiin. Lisäksi jäsenillä on mahdollisuus päästä valmennukseen, jossa voi valmistautua vuorovaikutustilanteisiin.
Vuorovaikutuksen avainasia: ole kiinnostunut ja kuuntele
Myöhänen-Astikaisen mukaan vuorovaikutuksessa avainasia on tunne, että toinen on kiinnostunut ja kuuntelee.
– Tarvitaan malttia kuunnella ja empatiakykyä. Turhan usein kuvittelemme toisesta ihmisestä liikoja, että sehän on tosi kova luu ja eihän siihen mikään satu.
– Kun tulee erimielisyyttä, ja sitä vähän aikaa jatkuu, tilanne hirveän nopeasti henkilöityy, vaikka ei se ongelma koskaan ole ihmisen persoonassa. On tosi tärkeää, että ihminen tulee kuulluksi.
– Vuorovaikutuksessa itsetuntemus tarkoittaa sitä, että tuntee oman persoonallisuutensa ja vuorovaikutustyylinsä, Myöhänen-Astikainen sanoo.
– Kun oman tyylinsä tiedostaa, sitä ei tarvitse koittaa poistaa, vaan sen voi tehdä näkyväksi. Aikomus taustalla on paljon tärkeämpi kuin se, miten sen sanot. Harvemminhan meille vuorovaikutuksessa tulee väärinymmärryksiä tai loukkaantumisia silloin, kun me tunnemme toisen tosi hyvin.
Työ on pitkälti yhteistyötä muiden kanssa
– Yhteistyön ja vuorovaikutuksen merkitys on korostunut kahdenkymmenen viime vuoden aikana työelämässä, Kaarina Mönkkönen sanoo.
Kaarina Mönkkönen painottaa, että vuorovaikutustaidot ja yhdessä tekeminen ovat tärkeitä nykyisessä työelämässä. Työ tehdään yhdessä toisten kanssa.
– Enää ei ajatella, että riittää, kun teet yksin työsi hyvin, vaan työtä tehdään yhdessä toisten kanssa. Globalisaation muutoksiin, markkinoiden avautumiseen ja digitalisaatioon liittyy, että vuorovaikutus on oleellista: miten me kytkeydymme toisiin ihmisiin ja millaisia suhteita rakennamme.
Taru Kekoni, Kaarina Mönkkönen, Marja-Leena Hyvärinen ja Eine Pakarinen ovat kirjoittaneet kirjan Vuorovaikutus työelämässä, joka käsittelee vuorovaikutusosaamista ja kertoo, miten vuorovaikutustaitoja voi harjoitella. He ovat Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtoreita.
Kekoni ja Mönkkönen mainitsevat sote-uudistuksen hankkeena, jossa yhteistyön pettämisen vuoksi asiat alkoivat mennä pieleen.
– Sote-integraatiossa on ollut tavoitteena hallinnollisesti yhdistää eri toimijoita. Silloin vuorovaikutuksen merkitys luonnollisesti korostuu, Kekoni sanoo.
– Sote-integraatiossa on pitänyt nopeasti tehdä isoja muutoksia, eikä johtajien ja esihenkilöiden vuorovaikutusosaaminen, viestinnän mukaan ottaminen, ehtinyt kehittyä riittävästi. Tämä osaltaan selitti isojakin epäonnistumisia ja harmistumisen tunteita, joita henkilöstölle on tullut sen seurauksena, että muutoksia vaan viedään eteenpäin eikä mitään kommunikaatiota ole.
– Kun tehdään vaativaa työtä, se on ammattilaiselle myös selustan turvaamista, että matalalla kynnyksellä jakaa sitä työtä toisen kanssa. Vaikeita asioita ei voi ratkaista yksin, hän sanoo.
– Asiantuntijatyössä on usein väärinymmärrys, että kun opettelee akateemisen ammatin, siinä samalla saa kylkiäisenä huippuhyvät vuorovaikutustaidot. Eihän niitä varsinaisesti kouluteta monessakaan akateemisessa tutkinnossa. Kuitenkin moni akateemisen koulutuksen saanut hyppää esihenkilötehtävään ja vetää vaativia hankkeita, Mönkkönen sanoo.
Harjoittele vuorovaikutustaitoja
– Vuorovaikutusosaamista voi oppia ja sitä kannattaa harjoitella erityisesti yhdessä, Kekoni sanoo.
– Usein ajatellaan, että olen vähän huono näissä vuorovaikutusasioissa, enkä oikein osaa. Mutta asiaa voi harjoitella kuten mitä tahansa muitakin taitoja. Kyse on yhdessä tekemisestä, ja parhaan tuloksen saa sillä, että harjoitellaan yhdessä.
Vuorovaikutustaitoja voi ja kannattaa harjoitella siinä missä muitakin taitoja, painottaa Taru Kekoni.
– Vuorovaikutus on aina kahden kauppa, Mönkkönen toteaa.
– Vaikka olisit kuinka ystävällinen tahansa ja toimisit parhaalla mahdollisella tavalla, toiset voivat sabotoida työtäsi. Se on aina vastavuoroista. Siksi olen puhunut työyhteisötaidoista, ettei aina vain luetella esihenkilöiden taitoja ja alaistaitoja, vaan oikeasti nähdään se, että ne taidot ovat siellä meidän välissämme, koko työyhteisön taitoja.
Teksti Anssi Koskinen
Kuvat Vesa Laitinen (Tiina Myöhänen-Astikainen), kotialbumi (Kaarina Mönkkönen ja Taru Kekoni)
