Nykyisellään eduskunnasta saisi etsiä kissojen ja koirien kanssa EU-eroa vaativia kansanedustajia. Löytyisikö ylipäänsä? Viimeisimpien mittausten mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista pitää jäsenyyttä hyötyhankkeena (eurobarometri 2025). Akava Worksin Oxford Economicsilta tilaamassa selvityksessä jäsenyydet edut paistoivat kirkkaana.
Trumpin toilailut ja Kremlin hyökkäyssota Ukrainaan ovat viimeistään hitsanneet suomalaiset kiinni EU:hun. Paljolti sama pätee muualla Euroopassa ja uusia jäseniksi haluavia maita on jopa jonoksi asti.
Suomen jäsenyyden aika on ollut myös eurooppalaisen integraation etenemistä monilla alueilla. On luotu yhteisiä energiamarkkinoita ja puhtaan vihreän siirtymän politiikkaa. Digitalisaatiossa EU-alue on ainakin säätelyn suurvalta, työelämän asioissa on luotu monia yhteisiä pelisääntöjä, kuten palkkatasa-arvosta ja alustatyöstä. Tutkimus- ja koulutusohjelmia pidetään unionin kruununjalokivinä.
Kaikki on siis mennyt kuin Strömsössä? Ei missään nimessä. Niin sanotusta Lissabonin strategiasta sovittiin 2000-luvun alussa, ja sen avulla EU-alueesta piti tekemän maailman kilpailukykyisin osaamisen perustuva alue. Jäi tekemättä, ja nyt yritetään uutta nousua Enrico Lettan sisämarkkinaraportin ja Mario Draghin kilpailukykyselvityksen reseptien avulla. Oireellisena kuumemittarina voi pitää esimerkiksi jäsenmaiden panostuksia tutkimukseen, jotka laahaavat yhä kaukana sovitusta 3 prosentin BKT-tavoitteesta. Joka sekin on jo liian alhainen.
Toinen selvä epäonnistumisen kenttä on oikeusvaltio. Etenkin Unkari on Viktor Orbanin johdolla tehnyt EU:n arvoista ison show’n, puliveivaa Ukrainan auttamisessa ja vehkeilee Kremlin kanssa. EU rakennettiin alun perin sitä varten, että sovituista säännöistä pidetään kiinni, mutta välineet niiden murtajia varten ovat aivan liian heikot. Unionissa sääntörikkojaa ei pystytä erottamaan, vaikka missä tahansa yhdistyksessä näytetään ovea räikeille yhteisten periaatteiden unohtajille.
Valtiovarainministeri Riikka Purra kirjoittaa 7.5.2025 Facebookissa EU:n koronaelvytysrahastosta, että se ei hyödyttänyt taloutta ja rahastoa varten otettujen velkojen maksu odottaa. Hän on täysin oikeassa, että tämä poikkeusolosuhteissa kyhätty rahasto ei ole suursuksee ja että sen epäonnistumiset tulisi perata. Ministeri arvostelee myös työmarkkinajärjestöjä asiasta.
Riikka Purran kirjoituksen teeseihin on silti lisättävä muutama huomio. EU:lla on valtava määrä toimintaa ja eihän kaikki voi aina mennä täysin putkeen. Esimerkiksi Suomessa on sote-uudistuksesta saatu aikaiseksi ison luokan sotku. Toisekseen unionin koronaelvytysrahasto ei ole juuri sen parempi tai huonompi kuin kansalliset koronatuet. ETLA:n arvio Suomen omista koronatuista on seuraava: ”Koronakriisin seurauksena käyttöönotetut yritystuet kohdistuivat valtaosin matala tuottavuuden yrityksiin, mikä hidastaa tulevaa tuottavuuskehitystä ja Suomen talouskasvua”.
Peratkaamme siis sekä EU:n että Suomen koronatukien kokemukset opiksi tulevaa varten. Matalan tuottavuuden tukiaiset ovat pahasti pöhöttyneitä niin EU-tasolla kuin Suomessa.
Suomi on ollut koko jäsenyysajan ytimiin ja yhteistyöhön hakeutuva sekä rakentava. Aika harvoin on äänestetty vastaan, vaikka omia etuja on tietysti ajettu. Yhteiseurooppalainen etu on usein Suomellekin hyödyllinen.
Toki tässäkin asiassa on poikkeuksia. Nimenomaan Suomi oli aikanaan vesittämässä eurooppalaisen puolustuksen ja turvallisuusyhteistyön synnyttämistä. Nyttemmin asia on kääntynyt juuri päinvastoin. Yhdysvaltojen antamaa turvaa epäillään ja Sauli Niinistö oli äskettäin laatimassa EU:n kriisivalmiusraporttia. Toinen ison suomalaisvoltin kokenut asiakokonaisuus on suhtautuminen velanottoon. Vielä viime vuoden puolella suomalaispolitiikoilta tuli jyrkkiäkin EU-velan vastustuspuheenvuoroja, mutta tämän vuoden puolella Suomi onkin jo itse ollut aloitteellinen velan ottamiseksi puolustukseen.
Miten tästä eteenpäin? EU on kuin työmarkkinaneuvottelut, kun vasta kova paine synnyttää isoja tuloksia. Kremlin ja Valkoisen talon puristeessa ollaan ottamassa isojakin integraatioloikkia. Kilpailukykyä ja sisämarkkinoita korjataan, kauppasopimuksia tehdään ulkomaailman kanssa kiivaaseen tahtiin ja suomalaiskomissaari Henna Virkkusen johdolla EU:sta tavoitellaan tekoälymannerta. Tuskin olemme matkalla Euroopan Yhdysvalloiksi, mutta yhä useammassa asiassa ainakin isot kehykset luodaan EU-tasolla.
Suomi on näissä asioissa tavalliseen tapaansa käytännön läheinen ja myötävaikuttaja, millä syntyykin tuloksia. Isoja visioita ei silti juuri ole, vaan heräkkeet ja sytykkeet tulevat pitkälti muualta ja edellä mainitusta ulkoisesta paineesta. Tosiasiassa EU-alue on isossa kuvassa menossa kohti mallia, jonka Ranskan presidentti Emmanuel Macron maalasi pitämässään niin sanotussa Sorbonnen puheessaan. Hän näkee, että jatkossa meillä on itsenäisempi ja omia vahvuuksiaan korostava Eurooppa.
Tällaista visionäärisuutta Suomessa kaivattaisiinkin lisää. Millaisen haluamme EU:n olevan 30 vuoden päästä?
Eurooppa-päivänä 9.5. 2025 ohjelmaa tarjolla monella paikkakunnalla
Katso lisätietoja Eurooppa-päivän tapahtumista osoitteessa
