Palkansaajakeskusjärjestöjen lausunto ILOlle vuonna 2019 annettavista raporteista ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta (ILOn perussääntö 22 artikla)

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK toteavat työ- ja elinkeinomisteriölle antamassaan lausunnossa muun muassa, että Suomessa yhteistyö työtä koskevien kansainvälisten normien noudattamisessa toimii sekä rakenteiden että käytännön yhteistyön osalta. Kehittämistavoitteita voidaan halutessa asettaa ILO:n työelämän sääntelyä koskevan toiminnan tunnettuisuuden ja arvostuksen nostamiseen.

ILOlle vuonna 2019 annettavat raportit ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta (ILOn perussääntö 22 artikla)

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja STTK ry lausuvat seuraavasti:

Nro 137: Satamissa käytettyjen uusien lastinkäsittelymenetelmien sosiaaliset vaikutukset (1973)

Uusien lastinkäsittelymenetelmien sosiaalisia vaikutuksia koskevan yleissopimuksen tarkoituksena on turvata satamatyöstä toimeentulonsa saaville työntekijöille jatkuva työnsaanti ja jatkuvat ansiot satamatyössä. Tarkoituksensa mukaisesti yleissopimus turvaa rekisteröidyille satamatyöntekijöille etusijan työn saantiin satamassa.

Satamatyön ja satamatyöntekijän määrittely tapahtuu yleissopimuksen mukaan kansallisella tasolla. Suomessa yleissopimus on saatettu maan sisäisesti voimaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisellä työehtosopimuksella. Näin ollen yleissopimuksen soveltamisala määräytyy työehtosopimuksen soveltamisalan mukaan. Sopimusta sovelletaan kaikkeen satamassa tehtävään lastinkäsittelytyöhön, mukaan lukien varsinainen laiva-ahtaus sekä lastin esi- ja jälkikäsittely.

Yleissopimuksen tarkoitus on edelleen ajankohtainen. Varsinaisessa laiva-ahtauksessa käytetty aika vähenee, kun automatisaation, digitalisaation ja erilaisten suuryksiköiden käytön lisääntyminen tulevat vähentämään ahtaajien tarvetta laiva-ahtauksessa. Laivakoon kasvaminen tietyissä rahdeissa tulee vähentämään sataman laivakäyntejä. Laivakaluston edelleen nykyaikaistuessa laivojen kääntöaika satamissa tulee jatkossakin lyhenemään. Tämän vuoksi lastin esi- ja jälkikäsittely muodostaa yhä lisääntyvän osan satamatyöntekijöiden työstä. Työnantajatahojen pyrkimyksenä on ollut siirtää tämä työ muille kuin rekisteröidyille satamatyöntekijöille. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on noin yksi kolmasosa satamatyön tekijöiden työpaikoista kadonnut. On erittäin ilmeistä, että menetetyt työpaikat eivät koskaan palaa. Tätä ei selitä pelkkä taantuma tai satamien tekniikan kehittyminen, vaan työnantaja on tietoisesti siirtänyt lastin esi- ja jälkikäsittelyä satama-alueen aidan (ISPS-aita) ja varsinaisen hallinnollisen satama-alueen väliin synnytetylle alueelle.

Kunnallisilla päätöksillä on pienennetty ja pyritään edelleen pienentämään sitä satama-aluetta, jossa 137 yleissopimusta sovelletaan. Harjoitettu politiikka on määrätietoista pyrkimystä siirtää satamatyö muille kuin rekisteröidyille satamatyöntekijöille ja teetettäväksi ahtaajia edullisemmalla työehtosopimuksella.

Yleissopimus ja sen noudattaminen on nyt entistäkin tärkeämpää. EU parlamentin yhä liberaalimmat kannanotot eivät jatkossakaan käsityksemme mukaan tule tukemaan ILO 137 mukaista määrittelyä. Satamatyön tulee jatkossakin säilyä rekisteröidyillä satamatyöntekijöillä.

Nro 144: Kolmikantaneuvottelut, joiden tarkoituksena on edistää työtä koskevien kansainvälisten normien noudattamista

Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että Suomessa yhteistyö työtä koskevien kansainvälisten normien noudattamisessa toimii sekä rakenteiden että käytännön yhteistyön osalta. Kehittämistavoitteita voidaan halutessa asettaa ILO:n työelämän sääntelyä koskevan toiminnan tunnettuisuuden ja arvostuksen nostamiseen.

Nro 152: Yleissopimus, joka koskee työturvallisuutta ja -terveyttä satamatyössä

Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että monilta osin työturvallisuudessa ja – terveydessä on edistytty satamatyössä. Siitä huolimatta ei voida ohittaa tosiasiaa, että viime vuosina on sattunut useita kuolemaan johtaneita työtapaturmia. Tällaisia kuolemaan johtaneita tapaturmia ovat olleet esimerkiksi konttien väliin puristuminen, kansiluukun alle puristuksiin jääminen, konttilukin alle jääminen satama-alueella ja luotsiveneen kaatuminen. Tämän lisäksi on todettava, että lievimmistä tapaturmista, joista iso osa on erilaisia kaatumisia ja kompastumisia, ei myöskään ole päästy eroon. Vaikka alusten satamassa viettämää aikaa on pyritty vähentämään ottamalla käyttöön uudenlaista automatiikkaa ja teknisiä ratkaisuja, ei turvallisuuteen liittyvää automatiikkaa ja uusien teknisten apukeinojen tarjoamia mahdollisuuksia työturvallisuuden parantamisessa ole hyödynnetty siinä määrin, kuin niitä olisi tarjolla. Osaltaan kiire alusten lastaamisessa ja lastien purkamisessa lisää tapaturmariskiä. Työvoima satamissa on mitoitettu siten, että syntyy helposti ylitöitä, joka voi myös pitemmän päälle tuottaa terveydellisiä ongelmia.

Sataman omistajalla ja haltijalla, muilla toiminnan harjoittajilla, alusten päälliköillä tai laivanisännillä on velvollisuuksia koskien alusten lastaamisen ja purkamisen turvallisuutta. Heidän on noudatettava työturvallisuuslain säädöksiä, kun on kyse työstä, jota satamassa, maissa tai aluksessa suoritetaan meri- tai sisävesiliikenteeseen käytettävän aluksen lastauksessa tai purkauksessa taikka polttoainetta alukseen otettaessa. Tämä koskee niin tavaran käsittelyä kuin siihen välittömästi liittyvää työtä satamassa. Velvollisuuksia laiminlyödään, kuten kävi ilmi 2017 Etelä-Suomen satamissa tehostetussa työsuojeluvalvonnassa, joka suunnattiin vaarallisten aineiden kuljetukseen ja tilapäiseen varastointiin.

Kyseisen valvonnan tarkastushavainnoissa todettiin, että eri toimijoilla ei ollut tarpeeksi tietoa ja osaamista mahdollisissa onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseen. Aina ei tiedetty, missä vaarallisia aineita sisältävät kontit ja puoliperävaunut sijaitsivat satama-alueella. Satama-alueella ei noudatettu sovittuja nopeuksia ja reittejä, tasoristeyksissä ajettiin liian lujaa ja näkemäalue oli huono. Vaikka kyseessä oli suunnattua työsuojeluvalvontaa, antavat havaitut puutteet viitteitä siitä, että puutteita myös muussa työturvallisuustoiminnassa voi olla kyseisissä satamissa.

Palkansaajakeskusjärjestöt haluavat tässä yhteydessä kiinnittää huomiota Suomen talviolosuhteisiin kuten liukkauteen, kylmyyteen ja pimeyteen, jotka asettavat erityisiä vaatimuksia tapaturmien ehkäisylle ja suojautumiselle. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat huolissaan tehtyjen selvitysten perusteella, onko satamissa toimintaa harjoittavat tahot tiedostaneet riittävässä määrin kuljetuskonttikaasujen aiheuttaman riskin. Ongelmana on myös puutteelliset tiedot konttien mahdollisesta kaasutuksesta tai vaarallisten aineiden sisällöstä. Lisäksi vaarallisia aineita koskevassa tiedostavassa koulutuksessa on puutteita satamatyöntekijöillä, joka voi muodostaa riskin onnettomuustilanteissa.

Yleissopimus edellyttää kansallisesti sovitulla tavalla toteutettavaa työterveyshuoltoa ja tarpeen mukaisesti toteutettavia terveystarkastuksia. Työterveyshuoltolaki edellyttää Suomessa työnantajaa järjestämään työntekijöilleen työterveyshuollon. Kelan työterveyshuoltotilastojen mukaan työterveyshuollon kattavuus on varsin hyvä, mutta työsuojeluviranomaisen tekemien valvontatarkastusten perusteella järjestämisessä on selviä puutteita. Työterveyshuoltoa ei ole osalla työpaikoista järjestetty tai sisältö on ollut puutteellista. Tämä ilmenee siten, että työpaikkaselvityksiä ei ole tehty tai terveystarkastuksia erityisen sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä ei ole tehty kattavasti. Pääsääntöisesti työterveyshuolto on satamissa järjestetty, mutta työterveyshuollon ja työpaikan välisessä yhteistyössä on horjumista ja tämä tuo haasteita hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisen työterveyshuollon toteutumiselle.

Varaamme mahdollisuuden täydentää lausuntoamme.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Akava ry

STTK ry