Osaamisesta työllisyyttä – 35 ehdotusta perusasteen varassa olevien työllisyyden parantamiseksi

Perusasteen varassa olevat, työvoiman ulkopuoliset nuoret ovat moninainen ryhmä. Kouluttautuminen on paras keino estää syrjäytymistä. Tavoitteena on estää koulutuksesta syrjäytyminen nykyistä paremmin  ehkäisemällä pudokkuutta ja  saattamalla nuoria takaisin opintojen pariin. Näin jokaiselle voidaan taata vähintään toisen asteen tutkinto. 

• Oppivelvollisuusikä on nostettava 18 vuoteen hallitusohjelman mukaisesti. Koulupudokkuuden estämiseksi muutos tulee toteuttaa samanaikaisesti uuden nivelvaiheen koulutuskokonaisuuden kanssa.

• Oppilas- ja opiskelijahuollon laatu ja toimivuus on turvattava. Varmistettava opettajien, erityisopettajien, opinto-ohjaajien, koulukuraattorien, psykologien ja terveydenhoitajien riittävä määrä sekä toiminta- ja fysioterapeuttien saatavuus kaikissa oppilaitoksissa.

• Tuettava koulutuksellista tasa-arvoa kaikilla koulutusasteilla tehostamalla tasa-arvorahan käyttöä.

• Luotava etsivän ohjaustyön malli yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Asiakaslähtöisten ohjaus- ja urasuunnittelupalvelujen tarkoituksena on tavoittaa kaikenikäiset toisen asteen tutkintoa vailla olevat henkilöt.  

• Rakennettava Ohjaamojen toimintaa hyödyntäen matalan kynnyksen monialaisista palveluista koostuva ohjelma tutkinnon loppuun suorittamiseksi niille alle 25-vuotiaille, joilla toisen asteen tutkinto on jäänyt kesken. Näin varmistetaan, ettei kukaan syrjäydy koulutuksesta.

• Kannustettava koulutuksessa aliedustettuja ryhmiä, kuten vammaisia tai ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, opiskeluun mahdollisimman varhaisesta vaiheesta alkaen. Luodaan heille sopivia koulutuspolkuja aina korkea-asteelle saakka. 

Enemmistö pelkän perusasteen varassa olevista on työssä käyviä. Heidän valmiutensa reagoida työelämän muutostilanteisiin ovat kuitenkin  heikommat kuin muilla. Tavoitteena on osaamista vahvistamalla parantaa heidän sopeutumisvalmiuksiaan muuttuvassa työelämässä.  

• Osana jatkuvan oppimisen uudistusta on toteutettava pitkän aikavälin suunnitelma työikäisen väestön osaamisen uudistamisesta uuden kolmikantaisen rahoitusmallin ja verokannusteiden avulla.

• Säädettävä työnantajan kustantama työntekijän kouluttautuminen verovapaaksi henkilöstöeduksi.

• On tuotava työuran keskivaiheille urakatsaukset, joissa tarkastellaan osaamistarpeita ja tehdään suunnitelma muutosten varalta osaamisen ja työkyvyn näkökulmasta. 

• Toteutettava kokeiluja, joilla kartoitetaan jatkuvan oppimisen rahoitusmallien toimivuutta ja niiden vaikutusta ihmisten toimintaan.  Näissä voidaan kokeilla esimerkiksi raha seuraa opiskelijaa -malleja, kuten osaamisseteliä.

• Luotava avoimen ammatillisen koulutuksen malli, jossa voi opiskella tutkinnon osia tai pienempiä kokonaisuuksia. Näin tuetaan eri-ikäisten osaamisen täydentämistä koulutustaustaa katsomatta.

• Muutosturvaa on uudistettava ja laajennettava sen kattavuutta. Järjestelmän nykyinen rahoituspohja on arvioitava. 

Työelämän rakennemuutoksissa  pelkän perusasteen varassa olevilla on suuri uhka joutua työttömiksi. Uudelleen työllistyminen on vaikeampaa. Pitkäaikaistyöttömyys korostuu perusasteen varassa olevien joukossa. Pitkäaikaistyöttömänä on kolmannes työttömistä perusasteen varassa olevista henkilöistä. Tavoitteena on lisätä työllisyyttä palveluilla ja kannusteilla, jotka tukevat osaamista ja työkykyä .

• Työttömyysturvan tulee aina kannustaa kouluttautumiseen ja osaamisen lisäämiseen, myös omaehtoisesti. Osaamisen kehittämisen edellytykset ja työllistymistä tukevat palvelut on uudistettava kannustavammaksi, johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, jossa huomioidaan yksilölliset tarpeet ja tilanteet.

• Työttömille on tarjottava viiveettä palvelutarpeen arviointi ja yksilöllisiin tarpeisiin perustuvia, korjaavia ja tukevia toimenpiteitä, joilla poistetaan työllistymisen esteitä. Näitä voivat olla esimerkiksi osaamisen, työkyvyn, työhakuosaamisen tai elämänhallinnan tuki.

• Palvelutarpeen arvioinnissa ja palveluntarjonnassa hyödynnetään pääsääntöisesti vakiintuneiden koulutuksen järjestäjien palveluita, joita voidaan tarvittaessa täydentää yksityisen sektorin, kuten yritysten ja ammattiliittojen, osaamisella.

• Etuudet on porrastettava niin, että osallisuus oikeuttaa suurempaan etuuteen ja oma aktiivisuus (esimerkiksi työn hakeminen, koulutukseen tai palveluihin osallistuminen) parantaa taloudellista asemaa.

• Palkkatukea on voitava kohdentaa vaikeasti työllistyviin henkilöihin nykyistä laajemmin. Palkkatuen käytön tehostamiseen tarvitaan sujuvampaa prosessia sekä järjestelmällistä tukea ja palvelua. 

Pelkän perusasteen varassa olevista työikäisistä suhteellisen moni on eläkkeellä. Eläkeläisistä suuri osa on yli 54-vuotiaita, mutta myös alle 45-vuotiaita on suhteellisen paljon. Nuoret päätyvät työkyvyttömyyseläkkeelle erityisesti mielenterveyssyistä. Tavoitteena on tukea kuntoutumista ja joustavaa paluuta työllisiksi.   

• Nuorten mielenterveyden ongelmiin puuttumiseksi ja niiden syvenemisen ehkäisemiseksi tulee taata, että oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden lakisääteinen minimitaso toteutuu. 

• Kansallisen mielenterveysstrategian toimeenpanoon on osoitettava riittävät resurssit. Mielenterveyssyistä johtuvia eläkkeitä voidaan ennaltaehkäistä tuomalla lisää matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita perusterveydenhuoltoon.

• Osallistavan sosiaaliturvan toimeenpano pitää järjestää moniammatillisena yhteistyönä. Työterveyshuollon, sote-palvelujen sekä koulutus- ja työllisyyspalvelujen välille tulee luoda sujuvat palveluketjut.  Tavoitetta tukemaan on  luotava monialaisia verkostoja eri puolille Suomea.

• Paluun työelämään eläkkeeltä tulee olla joustavaa ja mahdollista ilman pelkoa toimeentulonmenetyksestä. On edistettävä ratkaisuja, joilla nykyistä paremmin voidaan yhteensovittaa työn tekeminen, työkyvyttömyyseläke ja muu sosiaaliturva. OTE-kärkihankkeen kokeilujen hyviä käytäntöjä on vakiinnutettava osatyökykyisten työnteon mahdollistamiseksi.

• On toteutettava kuntoutusuudistus kuntoutuskomitean ehdotusten mukaisesti. Siihen sisältyville toimenpiteille on varattava riittävät resurssit. 

1. Työvoiman ulkopuoliset perusasteen varassa olevat ovat moninainen ryhmä.  Tässä joukossa ulkomaiden kansalaiset ovat selvästi yliedustettuja. Lasten hoitaminen kotona selittää sitä, että työvoiman ulkopuolella olevien osuus on suuri perheenperustamisiässä olevilla naisilla. Tavoitteena on tarjota tarpeiden mukaan räätälöityjä toimenpiteitä, jotka tukevat ja turvaavat pääsyä työelämään. 

• Sosiaaliturvan uudistuksessa on huomioitava, että sosiaaliturvan tulee olla edelleen vastikkeellista, mutta myös kannustavampaa, joustavampaa, osallistavampaa ja mahdollistavampaa. Tavoitteena tulee olla syrjäytymisen riskin vähentäminen ja byrokratialoukkujen purkaminen. Sosiaaliturvan tulee osallistaa jokaista vaikuttamaan omaan elämäntilanteeseensa. 

• Pitkäaikaista riippuvuutta sosiaaliturvasta tulee vähentää panostamalla ennaltaehkäisyyn, varhaiseen puuttumiseen sekä toimintakykyä parantavaan kuntoutukseen.

• Työvoiman ulkopuolisia tulee kannustaa osaamisensa kehittämiseen. Palveluihin tulee kuulua yksilön osaamistarpeiden tarkastelu. Koulutustarjontaa, ohjausta ja ammattilaisten yhteistyötä sekä palveluiden integraatiota tulee kehittää osaamisen näkökulmasta.

• Sosiaaliturva voidaan rakentaa portaittaiseksi siten, että osallisuus oikeuttaa suurempaan etuuteen. Palveluihin osallistuminen ja aktiivisuus parantavat taloudellista asemaa. Palveluita ei kuitenkaan tule kytkeä etuuksiin sanktioina tai kontrollina.

• Työvoima- ja koulutuspalveluita sekä sosiaali- ja terveyspalveluita on kehitettävä niin, että ne todella kykenevät vastaamaan yksilöiden palvelutarpeisiin. 

A) Lasta kotona hoitavat vanhemmat: Perhevapailta joustavammin töihin

Perheenperustamisikäisten perusasteen varaan jääneiden naisten matalaa työllisyysastetta selittävät lasten hoitaminen kotona sekä työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet.  Työn joustamattomuus pienten lasten vanhemmuuteen yhdistettynä voi kannustaa erityisesti äitejä jäämään perhevapaiden jälkeen kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Samoin on, jos perhevapaiden jälkeen ei ole työpaikkaa, johon palata. Tavoitteena on sujuva paluu perhevapailta työelämään tai koulutukseen.  

• Lasta kotona hoitavan vanhemman pääsyä työelämään on tuettava työelämään siirtymistä tukevilla palveluilla. Töihin paluu on otettava puheeksi neuvoloissa ja perhekeskuksissa. Lisäksi on vahvistettava työelämään ohjaamista viimeistään lapsen täyttäessä kaksi vuotta. Vanhempia, joilla ei ole työpaikkaa odottamassa, tulee ohjata täydentämään osaamistaan koulutuspalveluissa.

• Perhevapaalta töihin -hankkeen jatkotoimenpiteenä on lisättävä monikielisiä varhaiskasvatuspalveluita. Näiden yhteyteen on luotava täydennyskoulutusmahdollisuuksia matalan koulutustason omaaville henkilöille, kuten suomen tai ruotsin kielikoulutusta maahanmuuttajataustaisille vanhemmille. Hankekokonaisuuden hyvät käytännöt on arvioitava ja vakinaistettava.

• Selvitettävä osa-aikaisen opiskelijuuden mahdollisuudet opiskelun, perhe-elämän ja mahdollisen työnteon yhdistämiseksi joustavammin.

• On kehitettävä osa-aikatyömalleja ja -mahdollisuuksia siten, että mahdollistetaan työn ja perheen yhdistäminen kannustavammalla tavalla.  

B) Maahanmuuttajat: Maahanmuuttajien osaaminen tehtävä näkyväksi 

Tilastoissa lähes joka neljäs perusasteen varassa oleva on ulkomaan kansalainen. Todellinen koulutustaso ja ulkomailla suoritettu tutkinto eivät aina näy tilastoissa ja ryhmässä on monia koulutustasoja. Tavoitteena on parantaa osaamisen tunnistamista ja tunnustamista sekä luoda polkuja täydentävään koulutukseen sitä tarvitseville. 

• On luotava selkeät, alakohtaiset kriteerit, joilla EU- tai ETA-alueen ulkopuolella suoritettu koulutus tunnustetaan ammattipätevyydeksi. Kriteereihin voi kuulua selkeästi määritetty täydennyskoulutus.

• Työelämälähtöinen kieli- ja kotoutumiskoulutus on käynnistettävä mahdollisimman pian maahantulon yhteydessä lupaprosessien käsittelyaikatauluun katsomatta. Oikeus nopeaan kielikoulutukseen on taattava koulutustasosta riippumatta myös heille, jotka muuttavat Suomeen työn takia sekä heidän perheenjäsenilleen. 

• Kotoutumiskoulutuksen laatu on varmistettava ottamalla se osaksi järjestämisluvan alaista valmentavaa koulutusta. Näin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden koulutuspolku saadaan yhtenäistettyä suomalaisen koulutusjärjestelmän kanssa. 

• Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden erityistarpeet on huomioitava ohjaus- ja urapalvelujen suunnittelussa ja tarjonnassa.