Tavoitteenamme on tukea hallitusta, jotta se pääsee hiilineutraaliuspolulle. Yritämme myös löytää keinoja, joilla ilmastonmuutoksen torjunta on kaikkien kansalaisten kannalta mielekästä, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.
Hänet valittiin viime vuoden lopulla Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajaksi uudelleen nelivuotiskaudelle 2020–2023.
Ilmastopaneeli on ilmastokysymyksiin perehtyneen 14 suomalaisen tutkijan riippumaton ja monitieteinen ryhmä, jonka rooli on määritelty vuonna 2015 voimaan tulleessa ilmastolaissa. Paneelin tehtävä on edistää tieteen ja politiikan vuoropuhelua ilmasto- ja energiapolitiikan valmistelussa.
Suomi on asettanut tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Siihen on viisitoista vuotta. Päästötavoitteiden osalta se tarkoittaa 30 miljoonaa tonnia vähemmän päästöjä.
Tällä vuosikymmenellä Suomen on irtauduttava fossiilisista polttoaineista.
– Suomen osalta olen optimistinen. Hallitus on itse asettanut tämän tavoitteen. Ei ole epäilystäkään, etteikö se olisi toteutettavissa, sanoo Ollikainen.
Miten tämä on mahdollista toteuttaa? Ollikainen luettelee päästöjen leikkauslistaa.
– Kivihiili seitsemän miljoonaa tonnia, turve maaperäpäästöineen kymmenen miljoonaa tonnia, liikenteen päästöt kymmenen miljoonaa…
Ilmastopaneeli sai vuonna 2018 haastavan tehtävän ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselta (kesk.). Ryhmältä tilattiin näkemys siitä, mitä pitäisi tehdä Suomen osalta, jotta maapallon keskilämpötilan nousu jäisi alle 1,5 asteeseen vuoteen 2050 mennessä, Pariisin ilmastosopimuksen puitteissa.
– Sitä sai vähän aikaa miettiä, että miten tämä ongelma ratkaistaan.
Työryhmä teki yötä päivää töitä kolmen kuukauden ajan. Syntyi Suomen pitkän linjan ilmastostrategia, jonka tavoite on vähentää vuoteen 2050 mennessä päästöjä 80 prosenttia verrattuna vuoden 1990 lukemiin.
Ollikainen on optimistinen Suomen hiilineutraaliustavoitteen suhteen. Suomi tarvitsee kuitenkin hänen mukaansa “selvät sävelet” energiantuotannon ja liikenteen päästöjen vähentämiseen, jotka muodostavat yhteensä 22 miljoonan tonnin kokonaisuuden.
Ollikaisen mielestä henkilöautojen päästöjen vähentäminen on liikenteen osalta keskeistä. Hän korostaa, että teknologiavalinnat eivät ole Suomen käsissä, vaan autovalmistajat tekevät sen.
Tämän takia Suomen pitäisi Ollikaisen mukaan kehittää lujaa vauhtia synteettisiä kierrätyspolttonesteitä.
– Se olisi kiinnostavaa ja kilpailukykyä tuova tekijä. Ne voivat olla lento- ja laivaliikenteen puuttuva rengas.
Ollikainen suhtautuu Suomen päästövähennystavoitteisiin matemaattisesti. Suomelle jäisi noin 20 miljoonan tonnin vuosipäästöt, jos päästöjä leikataan onnistuneesti 30 miljoonaa tonnia, kuten hallitusohjelmaan on julkilausuttu. Suomen hiilinielujen osuus puolestaan on noin 21 miljoonaa tonnia. Näillä päästöosuuksilla Suomi olisi hiilineutraali.
– Tästäkin määrästä on mahdollista leikata vielä 10 miljoonaa tonnia päästöjä ‘teknisin keinoin’. Tällöin Suomi olisi jo hiilinegatiivinen.
Valtioiden ilmastotoimia vertailevassa Climate Change Perform Indexissä (2019) Suomi on tällä hetkellä sijalla 13. Neljäntenä eli korkeimmalla sijalla on Ruotsi. Listaus ei jaa sijoja 1–3 lainkaan.
Ollikainen haluaisi, että valtiot kilpailisivat BKT:n sijaan ilmastotoimista. Suomen sijoitusta laskee hänen mukaansa nielupolitiikka.
Ollikaisen mukaan Suomella on vielä pitkä matka yhtenäiseen ymmärrykseen siitä, miten metsänielut käyttäytyvät. Nielupolitiikkaan liittyy hänen mukaansa paljon puhdasta harhatietoa.
– Voin itsekin tunnustaa, että minun oli kymmenen vuotta sitten vaikea ymmärtää, että hoidettu metsä sitoo parhaiten hiiltä.
Maatalouden osalta Ollikainen näkee suurimpana ongelmana turvepellot.
– Turvepelloille pitäisi heti tehdä jotain. Se on aivan ehdoton asia. Melkein mikä tahansa muu maa on maatalouden osalta tehnyt parempia päätöksiä kuin Suomi.
Professoriliitolta Ollikainen toivoisi yhtenäisempää linjaa opetuksen sisältöihin yliopistoissa.
– Olisi varmaan paikallaan, että jokaisessa yliopistossa olisi perustason pakollinen kurssi, joka liittyisi ilmastonmuutokseen.
Ollikaisen mukaan ammattiyhdistysliikkeeltä odoteltiin pitkään linjauksia ilmastonmuutokseen, joka vaikuttaa merkittävästi tulevaisuuden työelämään. Akava esittää, että kansallisen ilmastopolitiikan suunnitteluun otetaan mukaan entistä laajemmin myös työmarkkinajärjestöt.
– Kaikki työelämän tulevaisuutta koskevat muutokset pitäisi pystyä katsomaan ilmastoprisman kautta.
Mitä kannattaa erityisesti tällä vuosikymmenellä seurata?
– Tällä vuosikymmenellä pitää saada maankäyttö järkevämpään suuntaan. Ei voi olla, että joku toimiala elää aivan pellossa.
Elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa pitää Ollikaisen mukaan pystyä rakentamaan ilmaston kannalta kestävästi. Hänen mielestään Suomi ei käytä tällä hetkellä tarpeeksi älyllistä osaamistaan. Siihen Ollikainen löytää syyn huonoista kantimista.
– Suomi on Kataisen hallituksesta lähtien ajanut innovaatiojärjestelmän alas. Järjestelmä on tuhottu ja rahoitusta pudotettu. Siellä olisi korkeasti koulutettujen rooli ja mahdollisuudet.
Professori Ollikainen on huolissaan opiskelijoistaan, mutta uskoo oppiaineensa ratkaisukeskeisyyden auttavan. Moni opiskelija miettii, hankkiiko lapsia ja miten rakentaa tulevaisuutensa.
– Meille ympäristöekonomian asiantuntijoille on hyvin paljon kysyntää tällä hetkellä.
Teksti ja kuvat: Johannes Roviomaa
Markku Ollikainen, ympäristöekonomian professori, Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja, Professoriliiton jäsen
- Syntynyt vuonna 1952 Rovaniemen maalaiskunnassa
- Valtiotieteiden tohtori (1996)
- Työura Helsingin yliopistossa, jossa ensin assistenttina ja apulaisprofessorina. Vuodesta 2000 ympäristöekonomian professori. Tutkimusvierailuja ympäri maailmaa, muun muassa Virgin Techin ja Marylandin yliopistossa. Julkaissut yli 200 tieteellistä artikkelia.
- Harrastukset: Sulkapallo, pyöräily, vaelluskalastus
- Perhe: Naimisissa, neljä lasta
