Pakollinen huolellisuusvelvoite selkiyttäisi pelisääntöjä

Yritykset ostavat yhä useammin kokosivun mainoksia, joissa ne pyrkivät osoittamaan vastuullisuuttaan. Jopa niin, että olisimme valmiita maksamaan vastuullisesti tuotetusta puuvillasta valmistetuista lakanoista hiukan enemmän kuin toisen valmistajan vastuuttomasti valmistamista petivaatteista. On helppo päätellä, että edelläkävijöillä on haasteita, kun jarruttajat keräävät voitot.

6.3.2020

Brysselissä vastuullisuus on ollut vahvasti esillä vähintään pari viime vuotta. Siitä on kiittäminen lukuisia kansalaisjärjestöjä, eturivin yrityksiä ja ay-liikettä. Perustamani vastuullisen yritystoiminnan ryhmä Euroopan parlamentissa on muodostunut solmukohdaksi, joka pitää aktiivisesti yhteyttä EU:n toimielinten, aloitteellisten jäsenvaltioiden sekä kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n ja OECD:n kanssa. Suomi nosti yritysvastuun näkyvästi esiin puheenjohtajakaudellaan hallitusohjelmamme mukaisesti ja julisti toimintaohjelman, jota tämän vuoden jälkipuoliskon puheenjohtajavaltio Saksa vie eteenpäin.

Taas kerran näemme, että erilaisten toimijoiden tiivis ja ennakkoluuloton vuorovaikutus tuottaa tuloksia.

Komissio julkaisi hiljattain suuresti odotetun tutkimuksen yritysten huolellisuusvelvoitteen toteuttamisesta EU:ssa. Selvitys osoittaa kiistatta, että vapaaehtoiset toimet eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia. Myöskään pelkkä vastuullisuusraportointi ei riitä. Vain noin kolmannes tutkimuksen konsultaatioihin osallistuneista yrityksistä ilmoitti noudattavansa huolellisuusperiaatetta ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksistaan. Vain joka kuudes selvittää sitä koko hankintaketjussaan.

Vaihtoehdoista nousee tehokkaimpana esiin lakisääteinen, pakollinen huolellisuusvelvoite nimenomaan EU:n laajuisena, koska parhaillaan on muodostumassa kansallisten yritysvastuulakien tilkkutäkki.

EU on turhaan viivytellyt omia toimiaan. Iso-Britanniassa yritykset joutuvat osoittamaan, ettei hankintaketjuissa esiinny orjatyötä. Maailmassa arvioidaan olevan 47 miljoonaa orjatyöläistä. Alankomaiden lainsäädäntö pyrkii eliminoimaan lapsityövoiman käytön, Ranskassa vastuu kattaa lähes kaikki ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen liittyvät seikat. Saksassa lainsäädäntöä hahmotellaan. Suomessa valmistelu on käynnistynyt.

Silmiinpistävää komission tutkimuksen mukaan on, että yksittäiset yritykset ovat selkeästi valmiimpia ottamaan vastuuta toimintansa vaikutuksista kuin niiden etujärjestöt. Tässä ei ole mitään uutta: etujärjestöt toimivat pienimmän yhteisen nimittäjän pohjalta, mikä usein tekee niistä konservatiivisempia. Poikkeuksina voi mainita suoraan kuluttajia palvelevat alat kuten vähittäiskaupan ja näistä aivan erityisesti osuustoiminnalliset järjestöt. On ollut ilo toimia yhdessä Amforin ja Euro Coopin kanssa.

Yritysmaailmassa eniten arveluttaa oikeudellinen vastuu, jonka YK:n liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet, asettavat yrityksille niiden toiminnan uhreille aiheutuneista vahingoista ja kärsimyksistä. Alkuperäiskansa on voinut menettää maansa ja ympäristöaktivisteja on jopa murhattu, kun tehomaatalous tai kaivosteollisuus ovat laajentaneet toimintaansa kehitysmaissa. Työntekijä voi joutua maksamaan työnantajansa laiminlyönneistä hengellään: tunnetuin esimerkki on tehdassalin katon romahtaminen Rana Plazassa Bangladeshissa, minkä seurauksena 1 132 tekstiilityöläistä kuoli ja 2 500 loukkaantui. Oikeudellisen vastuun toteutumisesta ja jakautumisesta hankintaketjussa käydään tiukkoja keskusteluja.

Joulun aikaan englantilainen lapsi löysi ostamastaan joulukortista kiinalaisen työläisen viestin ankarista työoloistaan ja vetoomuksen puuttua niihin. On juuri paljastunut, että Kiina on siirtänyt uiguurien ”uudelleenkoulutuskeskuksista” pakkotyövoimaa eurooppalaisille, nimeltä mainituille yrityksille. Tämän parempia muistutuksia voi tuskin saada siitä, että jopa orjuutta ja ihmisoikeusloukkauksia voi sisältyä ostamiemme tuotteiden ja palveluiden valmistukseen.

 

Teksti: Heidi Hautala, Euroopan parlamentin jäsen

Kuva:  Dominique Hommel ©European Union 2020, lähde EP