Mikä on liian kallista?

Neuvottelut yli 55-vuotiaiden työllisyyden parantamiseksi kariutuivat 30. marraskuuta. Kaikilla neuvottelupöydässä oli varmasti aito halu löytää ratkaisu, mutta näkemykset olivat lopulta liian kaukana toisistaan.

2.12.2020

Muistutan, että Akavan ja muiden palkansaajakeskusjärjestöjen ehdotus täytti maan hallituksen toivomuksen työllisten määrän lisäämisestä, julkisen talouden tasapainottamisesta sekä yli 55-vuotiaiden työmarkkina-asemansa parantamisesta ja työssä jaksamisen edistämisestä.

Työnantajapuoli kertoi neuvottelujen jälkeen, että ratkaisuehdotuksemme oli liian kallis toteutettavaksi. Minusta on perusteltua kysyä, mikä on liian kallista toteutettavaksi ja kuka sen päättää?

Viime hallituskaudella talvella 2016 tehdyssä kilpailukykysopimuksessa palkansaajat kantoivat todella isoa vastuuta yritysten kilpailukyvyn parantamisesta ja ratkaisun myötä tehnyt uhraukset olivat todella rajuja. Enkä nyt tarkoita vain 24 tunnin palkatonta työajan pidennystä. Kilpailukykysopimuksessahan työttömyys- ja työeläkemaksuja siirrettiin työnantajilta palkansaajien maksettavaksi. Muutosten tuoma hyöty yrityksille oli vuositasolla miljardiluokkaa. Melkoinen tulonsiirto palkansaajilta yrityksille.

Nyt korona-aikana yrityksiä tuetaan ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin Suomessa. En vastusta tätä enkä ole eri mieltä tukemisen tarpeellisuudesta. Silta koronan yli on luotava. Tuen hintalappua ei taida kukaan osata edes laskea, mutta puhutaan miljardeista. Tuki on tarpeen, mutta haluan nostaa mittaluokan esille. Mikä on liian kallista ja mikä ei?

Suomi ottaa 20 miljardia lisää velkaa. Yrityksiä on tuettu ja tuetaan miljardeilla. Arvioni oli, että ehdotuksemme arvo oli alle 100 miljoonaa euroa. Kaikki on suhteellista.

Keväällä työmarkkinajärjestöjen sopiessa yhdessä ratkaisuja yritysten ja työllisyyden pelastamiseksi työntekijät tulivat isosti vastaan lomautus- ja työttömyysturvan määräaikaisilla muutoksilla. Tällä kertaa ei samanlaista vastaantulon henkeä työnantajapuolelta ikävä kyllä löytynyt. On hyvä huomioida, että myös lisäpäiväratkaisu itsessään tarkoittaisi säästöä yrityksille työttömyysturvan rahoitusvastuun vähenemisen kautta.

On kiistaton tosiasia, että yli 55-vuotiaiden työllistyminen on vaikeaa. Työnantajat kertovat kyllä arvostavansa kokeneiden työntekijöiden osaamista ja kokemusta, mutta reaalielämä osoittaa muuta.

Keskustelu tuntuu hyvin epäoikeudenmukaiselta jäsenkuntamme näkökulmasta. Työtä hakevat yli 55-vuotiaat akavalaiset ovat olleet työelämässä pitkään ja tehneet vaativaa asiantuntijatyötä ja panostaneet siihen paljon.

On ehdottoman tärkeää, että kokeneilla ilman työtä olevilla on mahdollisuus kehittää osaamistaan, jotta he pääsevät mahdollisimman pian uudelleen töihin ja kasvattamaan yhteistä kakkua. Kyseessä on myös iso vastuullisuuskysymys. Heistä on pidettävä huolta.

Akava ehdotti tähän kokonaisuuteen panostuksia osaamiseen sekä ennakoivasti työuran aikana että irtisanomistilanteissa uudelleentyöllistymisen edistämiseksi. Teimme tämän, koska todella uskomme, että nämä ovat toimivia keinoja työelämässä pysymiseen ja uuden työn löytymiseen.

Osaava ja koulutettu työvoima on yritysten ja koko yhteiskunnan etu. On meidän yhteinen etumme, että ihmiset saavat koulutusta ja työllistyvät.

Lisätietoja:

Sture Fjäder

Sture Fjäder

puheenjohtaja

+358400609717

Lue lisää aiheesta