Kun muut lopettelevat töitään iltapäivällä viiden aikaan, Aalto-yliopiston taiteen ja median laitoksen professori Helena Sederholm olisi vasta aloittelemassa. Kun muut ovat puolen päivän aikaan käyneet lounaalla, Sederholm alkaa silloin vasta saada itseään pikkuhiljaa hereille.
– Olen pyrkinyt järjestämään elämäni niin, että ei tarvitsisi herätä aikaisin. En ole koskaan tehnyt kahdeksasta neljään työtä, Sederholm sanoo.
Professori Helena Sederholm aloittaa työpäivän myöhemmin kuin monet muut, sillä hänen on vaikea nousta ylös aikaisin.
Toisilla työkyky on huipussaan heti aamusta, toisilla vasta iltapuolella. Yhteiskunta on rakentunut etupäässä aamuvirkkujen rytmin mukaan. Sederholm kertoo saaneensa järjestettyä johtoportaan aamukokousten alkamisajan kahdeksasta yhdeksään, mutta se ei kovin paljon tilannetta muuta.
– Yhdeksältä aloittamista pidetään itsestään selvänä. Mutta jos jotain pitäisi aloittaa vaikka iltapäivällä viideltä, se alkaa jo olla sellainen aika, että ei onnistu.
– Aamu-unisia usein opastetaan, että rytmi kääntyy, kun vain menee aikaisemmin nukkumaan. Tämä ei ole mahdollista, ei pysty kääntämään, Sederholm toteaa.
– Minä en pysty nukahtamaan yhdeksän kymmenen aikoihin. Jos iltaunisia yrittäisi pitää illalla valveilla kolmisen tuntia, niin huomattaisiin, että ei siitä mitään tule.
– Vaikka työpaikoilla pystyttäisiinkin joustamaan työajoista, iltavirkuilla on hankalaa niin kauan, kunnes koko yhteiskunta pystyy joustamaan, Sederholm sanoo.
– Päiväkodeista lapset pitää hakea viimeistään viiteen mennessä pois. Jos on kouluikäisiä lapsia, koulut alkavat usein kahdeksalta. Työpaikalla Otaniemessä parkkipaikatkin ovat täynnä heti aamukahdeksan jälkeen.
Aamuvirkun paras työvire aamussa – vaativimmat ajatustyöt aamuun
Opetusneuvos Tiia Hintsalla työrytmi on kovin erilainen kuin Sederholmilla. Opetushallituksessa työtään tekevä Hintsa heräilee jo puoli kuuden aikaan, että voi aloittaa työt seitsemältä.
– Tykkään, että aamulla ei ole kiire ja voi lukea lehdet rauhallisesti. Kesällä voin olla työssä jo kello 6.30.
Opetusneuvos Tiia Hintsa aloittaa aamuvirkkuna mielellään työpäivän aikaisin, sillä työvire on parhaimmillaan aamulla ja aamupäivällä.
Hintsa tekee vaativimmat ajatustyöt aamulla, jolloin ajatukset ovat vielä kirkkaat. Päivän mittaan palaverit keskeyttävät ja sotkevat.
– Iltapäivällä viiden aikaan pitää kone sulkea. Saatan vielä vilkaista sähköposteja, mutta en reagoi niihin. Jos on myöhä, ajattelutyöhön menee enemmän aikaa kuin aamulla.
Hintsa oli aikaisemmin käsityön aineenopettaja. Opetushallituksen töissä hän on ollut vasta vain etänä kotoaan Jyväskylästä. Käsityön opettajana hän aloitti työt aina kello 7.30, jolloin hän järjesteli luokan valmiiksi oppituntia varten. Nyt etätöissä aikainen työrytmi sujuu hyvin, kun kollegat ovat oppineet tuntemaan toistensa tavat.
– Yhteiset palaverit pidetään virka-aikana. He ovat oppineet, että en illalla reagoi viesteihin. Tämä toimii, ei muita voi pakottaa omaan muottiin.
Luontaisesta rytmistä kannattaa pitää huolta
Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Mikael Sallinen sanoo, että rytmisyys on vahvasti elintoiminto.
– Erilaiset vuorokausirytmit ovat perinnöllisiä sekä elintapojen ja elinolosuhteiden seurausta, Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Mikael Sallinen sanoo.
– Rytmisyys on vahvasti elintoiminto. Elimistön vuorokausirytmejä tahdittavat valon ja pimeän rytmi sekä arkisten toimintojen, kuten ruokailun ja liikunnan, ajoittuminen. Vuorokausirytmin lisäksi ihmisillä on muitakin pidempiä ja lyhyempiä rytmejä, Sallinen kertoo.
– Vireys vaihtelee myös esimerkiksi puolentoista tunnin sykleissä, unessakin on puolentoista tunnin unisyklejä. Nämä vaihtelut ovat kuitenkin vähäisempiä kuin vuorokausivaihtelu.
Heikon työvireen lisäksi työn tekeminen oman luonnollisen rytmin vastaisesti myös altistaa Sallisen mukaan pidemmällä aikavälillä sairauksille. Esimerkiksi vuorotöissä olevilla monien kansansairauksien riski on jonkin verran koholla, hän kertoo.
Oman rytmin siirtäminen ei ole helppoa, mutta ei se Sallisen mukaan ole aivan mahdoton ajatus. Aikavyöhykkeiden yli matkatessakin joutuu siirtämään valveillaoloaikaansa.
– Jos matkustaa länteen, vuorokausirytmin siirto onnistuu noin puolitoista tuntia vuorokaudessa. Itään mennessä onnistuu noin tunti vuorokaudessa. Kun eletään niin, että ei vaihdeta paikkaa, on hankalampaa valon ja pimeän rytmin vuoksi.
– Vuorokausirytmistä on järkevää pitää huoli, Sallinen sanoo. Iltatyypille tämä on hankalampaa.
– Iltatyyppi menee helposti illalla liian myöhään nukkumaan, koska heillä sisäinen vuorokausi on usein yli 24 tuntia. Jos ei ole mitään aikamerkkejä ympäristössä, iltatyypin nukkumaanmeno viivästyy koko ajan hieman.
Eri aikaan parhaassa työvireessä olevien erilaisuus otetaan parhaiten Sallisen mukaan huomioon liukuvalla työajalla ja erilaisuuden huomioivalla työyhteisöllä.
– Liukuva työaika antaa mahdollisuudet oman rytmin noudattamiseen. Työyhteisö luo omat sääntönsä esimerkiksi siitä, miten aikaisin kokous voi alkaa ja mihin aikaan ne lopetetaan.
Etätyön yleistyminen voi Sallisen mukaan olla etujen lisäksi myös ongelma rytmisyydestä huolehtimiselle.
– Etätyössä työntekijöille jää enemmän vastuuta siitä, että työ-, vapaa-aika ja uni pysyvät rytmissä.
– Jos aamuvirkkujen rytmiin sopeutuminen ahdistaa ja tuntuu mahdottomalta, niin ei huolta: ongelmaan voi tulla helpotusta. Ikääntymisen myötä ihmisestä saattaa tulla aamutyyppisempi, Sallinen sanoo. Professori Sederholm on huomannut, että näin hänellekin on käynyt. Vanhetessa aamuherääminen ei tunnu enää niin hankalalta.
Teksti: Anssi Koskinen
Kuvat: Pexels/George Miltton (kuvituskuva), Jaakko Kahilaniemi (Helena Sederholm), Nina Rodionoff (Tiia Hintsa)
