Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Irmeli Pehkonen kuvasi työn ja työolojen murrosta. Leimallista on digitaalisuuden lisääntyminen ja fyysisen työn väheneminen. Työn tekemisen tavat muuttuvat. Työ ei ole usein enää paikka- tai aikasidonnaista. Uudenlaiset työn muodot on Pehkosen mukaan otettava huomioon esimerkiksi esimiestyössä ja työkyvyn näkökulmasta.
– Uudenlaiset työn muodot on otettava huomioon esimerkiksi esimiestyössä ja työkyvyn näkökulmasta, painotti vanhempi asiantuntija Irmeli Pehkonen Työterveyslaitokselta.
Yhä keskeisemmiksi työelämätaidoiksi jatkossa nousevat muun muassa kyky oppia uusia asioita, joustavuus, osaamisen kehittäminen, itseohjautuvuus, vuorovaikutustaidot ja luovuus. Lisäksi korostuvat kriittinen ajattelu ja kokonaisuuksien ymmärtäminen sekä oman työkyvyn ja hyvinvoinnin hallinnan taidot.
– Osaaminen ja motivaatio ovat erittäin tärkeitä, kun työkykyä tarkastellaan. Huomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin on keskeistä, mutta joskus vaikeaa. Muutos edellyttää paljon yksilöltä, mutta myös työkykyjohtamiselta. Sen suunta on kohti parempaa ennakointia ja aktiivista työhyvinvoinnin ja -kyvyn johtamista, Pehkonen kuvasi.
Työterveyspsykologien osaamista ei osata käyttää
Työterveyspsykologi Miia Rautiainen totesi, että F-diagnoosit eli mielenterveyden ja käyttäytymisen luokitukseen kuuluvat häiriöt ovat lisääntyneet. Rautiaisen mukaan sairauslomalla saatetaan olla fyysisen syyn takia, mutta monesti taustalla on uupumus.
– Psykologeja ei osata käyttää oikea-aikaisesti, Rautiainen pohti.
Pulmallista on, että erityisesti pienemmissä yrityksissä ei aina ole mahdollisuutta hyödyntää psykologin ammattitaitoa. Korvausjärjestelmä ja työterveyshuollon ammattilaisten työnjako hankaloittavat psykologien käyttöä työterveyshuollossa.
Rautiaisen mukaan työterveyspsykologien työ on ennen kaikkea arviointia ja neuvontaa. Työterveyspsykologeilla on useita keinoja aivotyön, motivaation ja psykososiaalisen työkyvyn parantamiseen ja seurantaan.
– Työterveyspsykologeilla on tietoa työstä, sen muutoksista, aivotyöstä ja kognitiivisesta ergonomiasta. Ammattitaitoamme tulisi hyödyntää enemmän työpaikkaselvitysten suunnittelussa, Rautiainen muistutti.
Katse yksilöstä työhön ja sen tekemisen olosuhteisiin
Työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo nosti esiin kysymyksen, onko työterveyshuolto seurannut työn ja muun ympäristön muutoksia.
– Työterveyshuoltolaissa heijastuu luontiaikansa, 1960-luvun ympäristö. Olemme kuitenkin siirtyneet toisentyyppiseen, jälkiteolliseen aikaan, Martimo huomautti.
Työn terveysvaarat olivat aiemmin fysiologisia tai kemikaaleista aiheutuvia, tänä päivänä yhä useammin psykologisia ja sosiaalisia. Esimerkiksi muutoksen tunnistaminen kuormitustekijäksi sekä välineet sen hallintaan ovat Martimon mukaan vielä vajavaisia.
Kuormituksen määrä ei kuitenkaan vielä kerro sen vaikutuksista yksilöön. Jos työskentelyolosuhteet ovat kunnossa ja työn sisältö on mielekäs, työ saa olla kohtuullisen kovaakin.
– Työn koettu mielekkyys ja päätösvalta omaan työhön vaikuttavat huomattavasti. Jos päätösvaltaa ei ole, työn kuormittavuus kasvaa.
Martimon mukaan työterveyshuollossa ei kiinnitetä riittävästi huomiota itse työhön ja siitä aiheutuvan kuormituksen arviointiin. Tämä olisi olennaista, jotta päästäisiin vähentämään haittoja yhteistyössä työpaikan kanssa.
– Työuupumisen ehkäisy ja hoito edellyttävät työntekijän tukemisen lisäksi hänen työnsä kehittämistä, Martimo painotti.
Martimon mukaan työterveyshuollossa tarvitaan lisää osaamista sekä työntekemisen ymmärtämiseen että toiminnan suunnitteluun. Tämä edellyttää toimintatapojen, osaamisen ja tuotteiden kehittämistä työterveyshuollossa. Yksi alue voisi olla työterveyslaissa säädetty työkuormituksen selvitys, jota tehdään nykyisellään hyvin vähän.
Ennaltaehkäisyä ja työikäisten palvelujen yhteensovittamista
Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Kristiina Mukala kertoi, että tarvelähtöisyys on kirjattu moneen kohtaan sekä työterveyshuoltolakiin että asetukseen, joka määrittelee tarkemmin lain toimeenpanoa.
Käytännössä lain ja asetuksen hyvät kirjaukset eivät läheskään aina toteudu. Mukala peräänkuulutti työterveysyhteistyötä, jossa tarpeenmukaisuus toteutuisi paremmin.
– Työterveyshuollon kehityssuunnan tulisi olla kohti ennaltaehkäisevää toimintaa sekä kumppanuutta työpaikan kanssa. Tässä on parantamisen varaa, Mukala huomautti.
Ennaltaehkäisyn suuntaan ohjaa muun muassa ensi vuoden alusta voimaan astuva työterveyshuollon korvausuudistus. Jatkossa työnantajan järjestämälle työterveyshuollolle on vain yksi yhteinen enimmäismäärä. Korvausten painopiste on ennaltaehkäisevissä palveluissa eli Kelan korvausluokka yhden toiminnoissa.
Mukala kertoi, että tavoitteena on luoda ehjiä palveluketjuja kaikille työikäisille. Tässä työssä tarvitaan työterveyshuollon ja muun palvelujärjestelmän yhteistyön kehittämistä. Se vaatii esimerkiksi konsultaatiokäytäntöjä työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välillä.
Käytännöt kasaavat työtaakkaa työterveyshoitajille
Suomen Työterveyshoitajaliiton varapuheenjohtaja Mari-Anne Anttila toi seminaariin terveisiä työterveyshoitajien työn arkitodellisuudesta lähtien siitä, että suuri osa työterveyshoitajista joutuu maksamaan pätevöittävän koulutuksensa itse. Liiton tavoitteena on saada koulutuksen kustannukset joko yhteiskunnan tai työnantajan maksettaviksi, jotta lakisääteistä tehtävää täyttämään riittäisi jatkossakin osaavia ammattilaisia.
Suomen Työterveyshoitajaliiton varapuheenjohtaja Mari-Anne Anttila kertoi, että suuri osa työterveyshoitajista joutuu maksamaan pätevöittävän koulutuksensa itse.
Yhtäältä painetta työhön luovat työterveyshuoltoyritysten hoitotyön tulostavoitteet, joita ei ole aina helppo yhdistää työn laadullisiin vaatimuksiin. Toisaalta palveluiden myynnin ja tuottamisen välillä voi olla kuilu.
– Usein myyntiporras on niin erillään palveluja tuottavasta portaasta, että käytännössä on mahdoton tuottaa myytyjä palveluja, Anttila kuvasi.
Anttilan mukaan säästäminen lähtee usein siitä, että moniammatillisia tiimejä vähennetään, mikä johtaa käytännössä moniammatillisen työn häviämiseen. Lääkäreillä on työterveyshuollon vastaanoton lisäksi paljon sairasvastaanottoa, jolloin ajan löytäminen vaikkapa työpaikkaselvityskäynnille saattaa kestää.
Anttilan puheenvuoro kirvoitti keskustelua muun muassa siitä, että ostajien tulisi vaatia palvelutuottajalta moniammatillista ja asiakastyöpaikan tarpeista lähtevää työterveyshuoltoa.
Palvelut ja asiointi murroksessa
Palveluntuottajan näkökulmaa valotti Vantaan Työterveys Oy:n toimitusjohtaja Hanna Heiskanen. Isoissa asiakasyrityksissä on paljon osaamista työterveyshuollosta, ja eläkekulut kannustavat hoitamaan työterveyshuollon hyvin. Pienissä yrityksissä sekä osaaminen että resurssit ovat rajallisempia.
– Kela-korvaus ratkaisee monesti, mihin asiakas on valmis panostamaan. Tulisiko korvauksia kehittää enemmän tukemaan esimerkiksi ryhmätoimintaa, valmennusta ja muutosta, Heiskanen pohti.
Heiskanen nosti esiin työterveyshuollon koulutustarpeita, esimerkiksi vaikuttavien menetelmien tunnistamisen. Palvelut ja asioinnin tavat ovat muutoksessa esimerkiksi etäasioinnin lisääntyessä.
– Myös kova hintakisa palveluntuottajien välillä vaikuttaa palvelujen kehittämiseen, Heiskanen kertoi.
– Vaikka olisi välillä stressiä, tulee olla myös työn iloa. On tärkeää pitää huoli henkilöstöstä, Heiskanen muistutti.
Teksti ja kuvat: Hanna-Maija Kause ja Ritva Siikamäki, kuvituskuva Ida Pimenoff
