Luvut ja euromäärät puhuvat selvää kieltä. Työkyvyttömyys maksaa useita miljardeja vuosittain yhteiskunnalle ja työnantajille. Esimerkiksi vuonna 2020 työkyvyttömyyseläkkeiden menot olivat 1,7 miljardia euroa. Menetetyn työpanoksen kustannukset kuormittavat julkista taloutta, työnantajia ja yksittäisten ihmisten toimeentuloa. Ongelmat työkyvyssä ja heikko työhyvinvointi vähentävät työpanosta, luovuutta ja oppimiskykyä. Haitallinen kuormitus on myös tuottavuuden este, sillä työhyvinvointi ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä. Merkityksellistä on myös työkyvyttömyyden kustannusten vaikutus eläkejärjestelmään. Jos pystymme vähentämään työkyvyttömyyttä, se on jopa merkittävämpää eläkkeiden rahoituksen kannalta kuin muut työuria pidentävät keinot.
Erityisen huolestuttavaa on nuorten, opiskelijoiden ja alle 30-vuotiaiden jaksamisen ja mielenterveyden ongelmien yleistyminen. Nuorten ongelmat heijastuvat työelämäänkin. Nuoren aikuisen siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle on tragedia monella tapaa ja lisää syrjäytymisriskiä. Kun Suomen väestö pienenee ja osaajapula kasvaa, entistäkin tärkeämpään merkitykseen nousee työikäisten työkyvyn ylläpitäminen ja työkyvyttömyyden ehkäiseminen. Mikään osaajaperusteinen ja yleinen maahanmuutto eivät riitä, jos työmarkkinoilta poistuu työikäisiä nykyistä enemmän ja ennenaikaisesti.
Psykososiaalinen kuormitus työssä on todellinen ongelma
Työuupumus ja mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu vaatii nopeita toimia. Työsuojelulainsäädäntö on osin vanhentunut ja lainsäädäntöä on uudistettava vastaamaan työelämän muutoksia. Erityisesti haitallisen psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisy ja poistaminen sekä työkyvyn tukeminen ja ennaltaehkäisy ovat keskeisiä toimia. Ongelmiin pitää havahtua varhain, jotta ne eivät enää syvene tai kasaudu.
Työturvallisuuslaki pitää uudistaa. Psykososiaalisesta kuormittumisesta, sen mittaamisesta, ennaltaehkäisystä ja korjaavista toimenpiteistä pitää säätää tarkemmin erillisellä asetuksella. Psykososiaalisia tekijöitä ei edelleenkään tunneta työpaikoilla riittävästi ja lainsäädäntö ei ole tarvittavan täsmällistä. Kesäkuun alussa voimaan astuvat työturvallisuuslain muutokset täsmentävät, millaisia työn kuormitustekijöitä on otettava huomioon osana työn vaarojen selvittämistä ja arviointia. Siinä edellytetään, että työnantajan tulee ottaa huomioon sekä työn fyysiset kuormitustekijät että työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät. Pian voimaan tuleva työturvallisuuslain muutos on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Riittämätön lainsäädäntö on ennen kaikkea iso työsuojeluriski, joka vaikuttaa kielteisesti työkyvyn ongelmien ennaltaehkäisyyn ja lisää taloudellisia kustannuksia.
Kun työturvallisuuslainsäädännössä on täsmällisiä ja tarkkarajaisia asetuksia esimerkiksi koneturvallisuudesta, kemiallisista tekijäistä ja syöpävaaran torjunnasta, voi ihmetellä, miksi psykososiaaliset kuormitustekijät on sivuutettu. Ne ovat työkyvylle yhtä vaarallisia, miksi olematon sääntely olisi hyväksyttävämpää niiden kohdalla?
Työkykyä pitää edistää myös kehittämällä työterveyshuollon ja työpaikan yhteistoimintaa sekä työyhteisötason toimia. Työpaikkatason toimissa ja työterveyshuollon yhteistoiminnassa tulee painottaa nykyistä laajemmin mielenterveyden tukemista sekä jaksamiseen ja työkykyyn liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista.
Lisäksi työterveyshuoltolaissa pitää määritellä täsmällisemmin ennaltaehkäisevä toiminta ja työkykyä ylläpitävä toiminta siten, että henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukeminen varmistetaan sisällyttämällä se lakisääteiseen työterveyspalveluun.
Ongelmat ovat tiedossa ja nyt on aika ratkaista ne. Olemme yhdessä jäsenliittojemme kanssa laatineet ratkaisuesitykset. Ne ovat luettavissa täältä: https://akava.fi/wp-content/uploads/2022/04/Tyohyvinvoinnilla-tyollisyytta-Akavan-ratkaisut.pdf
Pidetään ihmiset työkykyisinä!
Lisätietoja:
