Sitten tuli kesäloma ja korkeakoulun tietohallintopäällikkö tuli ja heitti (melkein) kaikki piirtoheittimet pois.
Kukaan ei aavistanut, että kesäloman aikana jotain niin äärimmäistä olisi voitu tehdä ja huutohan siitä nousi. Onneksi viisas tietohallintopäällikkö oli ottanut muutaman piirtoheittimen talteen ja niitä saatiin palautettua eniten tarvitseville.
Vuosi oli muuten 2014.
Vuoden 2020 maaliskuussa opetus siirtyi lähes täysin verkkoon, harjoitteluita peruttiin ja opiskelijat eristäytyivät koteihinsa. Korkeakoulut muuttivat toimintatapojaan reippasti, tosin pakon edessä. Opetushenkilöstö otti valtavia harppauksia lyhyessä ajassa muuttaessaan suunnitelmia ja keksiessään, miten opettaa lakia tai fysiikkaa verkossa tai vaikkapa pitää verkon välityksellä piirustuksen ja maalauksen opetusta. Ehkäpä tämä pandemian antama potku juuri se, mitä tarvitsimmekin opetuksen kehittämiseksi.
Akava Works julkaisi vastikään selvityksen Koronan vaikutuksista korkeakouluopintoihin ja -opiskelijoihin. Sen tulokset kertovat korkeakouluopiskelijoiden kokemuksista korona-aikana ja heidän toiveistaan tulevaa opiskelua ajatellen. Nyt on viimeistään selvää, että olemme jonkin uudenlaisen äärellä. Edelleen opiskelijat haluavat kansainvälistyä ja saada ohjausta lisää, mutta olemme saaneet maistiaisia uudenlaisesta joustavuudesta.
Kaksivuotinen kauteni Akava-yhteisössä päättyy pian. Jatkan opintojani piirtoheittimistä vapautetussa korkeakoulussa. Osa opinnoista on etänä ja käytänteitä on joustavoitettu, opiskelijoiden polut ovat yksilöllisempiä. Erillisratkaisujen tekeminen ei ole kirosana. Kymmenen vuoden keskustelun ja puntaroimisen jälkeen digiloikka on vihdoin saatu otettua, emmekä me opiskelijat aio palata vanhaan.
