Keskeisimmät esteet vammaisten henkilöiden pääsylle työelämään ovat mentaalisia, pääosin ennakkoluuloja tai vanhentuneita arvoja ja asenteita. Myös suoranaista syrjintää valitettavasti esiintyy, vaikka se on Suomessa kielletty perustuslain, yhdenvertaisuuslain, tasa-arvolain, rikoslain sekä useiden yksittäisten erityislakien nojalla. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun vuosikertomuksen (2018) mukaan suurin osa yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulevista yhteydenotoista koskee vammaisuuden tai alkuperän perusteella koettua syrjintää.
Myös vammaisjärjestöjen tekemän selvityksen mukaan 90 prosenttia vastanneista koki, että vammaisuus asettaa työnhakijan eriarvoiseen asemaan. Huolestuttavaa selvityksessä oli, että 90 prosenttia työhaussa ja 88 prosenttia työpaikalla syrjintää kokeneista ei tehnyt ilmoitusta. He eivät uskoneet ilmoituksen johtavan mihinkään tai ajattelivat, ettei syrjintä ollut riittävän vakavaa ilmoituksen tekemiseksi.
Onneksi työkalut syrjintään puuttumiseksi ovat kaikkien käytettävissä muutama vuosi sitten uudistetun yhdenvertaisuuslainsäädännön kautta. Se velvoittaa työpaikkoja kiinnittämään huomiota myös konkreettisiin mahdollisuuksiin työskennellä työpaikalla ja edistää yhdenvertaisuutta toiminnassaan.
Yhdenvertaisuuden merkitykseen ollaan heräämässä vahvemmin asenneilmapiiritekijänä sekä työelämässä että laajemminkin yhteiskunnassa. Silti vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistämiseksi tarvitaan työtä kaikkien työelämätoimijoiden kesken. Tästä yhdenvertaisuusvaltuutetun kampanja on oiva esimerkki; maanantai on yhä liian harvan etuoikeus.
Lisätietoja:
