Naisten ja miesten palkkaero lasketaan kokoaikaisten palkansaajien säännöllisen työajan keskikuukausiansioista (Tilastokeskuksen ansiotasoindeksi). Ansiotasoindeksi ei sisällä ylityötä eikä pääsääntöisesti osa-aikatyötä. Naispalkansaajien keskiansio vuonna 2020 oli 3 283 euroa, vastaava luku oli miehillä 3 911 euroa. Tämän mukaisesti laskettu palkkaero on noin 16 prosenttia koko työmarkkinoilla. Ero pienenee, kun vertaillaan ansioita samalla ammattinimikkeellä ja vielä enemmän se pienenee, kun vertaillaan samalla ammattinimikkeellä työskenteleviä miehiä ja naisia samassa yrityksessä. Ero näkyy toisille selkeämmin, toisille ei lainkaan. Mutta ero on olemassa.
Palkkaeron taustalla on monia tekijöitä, muun muassa perhevastuun jakautuminen, rakenteelliset tekijät kuten alojen ja ammattien jakautuminen sukupuolen mukaan sekä naisenemmistöisten alojen ja ammattien heikompi palkkaus kuin miesvaltaisilla aloilla ja ammateissa. Työelämässä ja työpaikolla esiintyy myös selittämätöntä palkkaeroa. Tällöin kaikki palkkaeroa selittävät tekijät on poistettu ja jäljelle jäävää eroa voi selittää vain sukupuoli. Mitä ylemmällä asematasolla liikutaan, sitä suuremmaksi ero kasvaa. Sukupuolten välinen palkkaero on Suomessa suurempi kuin EU-maissa keskimäärin ja suurempi kuin muissa Pohjoismaissa.
Syrjintä on sukupuolen perusteella kielletty. Syrjintää on se, että sukupuoli vaikuttaa palkan suuruuteen. Voisiko syrjintään ja palkkaeroihin vaikuttaa paremmalla palkka-avoimuudella? Komissio julkisti viime viikolla esityksensä palkka-avoimuusdirektiivistä. Direktiivillä halutaan parantaa palkkauksen läpinäkyvyyttä, jonka kautta pystyttäisiin paremmin varmistamaan, että samasta työstä maksetaan sama palkka sukupuoleen katsomatta. Direktiivillä on tarkoitus parantaa oikeussuojan saatavuutta. Taustaksi on hyvä muistaa, että kaikkialla EU:ssa naiset ansaitsevat vähemmän kuin miehet.
Sukupuolten ansioerojen kaventaminen vaatii aktiivista ohjausta ja kattavaa lainsäädäntöä. Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa työryhmässä valmistellaan lainsäädäntötoimia, joilla vaikutetaan palkka-avoimuuden lisäämiseen. Tavoitteena on nimenomaan perusteettomien palkkaerojen ja palkkasyrjinnän poistaminen edistämällä palkka-avoimuutta lainsäädännön keinoin. Lisäksi lisätään henkilöstöedustajan oikeuksia saada tarkempia palkkatietoja palkkakartoituksen yhteydessä. Muutoksilla ei siis tavoitella täydellistä palkka-avoimuutta eli että kaikkien palkkatietojen tulee olla saatavissa ja julkisia.
Kysymys on myös tahdosta toimia, sillä jokaisella työpaikalla voidaan tehdä paljon syrjimättömän palkkauksen ja palkkapolitiikan eteen. Olisiko siis syytä tehdä jälleen Nokiat? Kuinka moni muistaa, että verkkoteknologiayhtiö Nokia kävi läpi vuonna 2019 kaikkien työntekijöidensä palkat perusteettomien palkkaerojen löytämiseksi ja poistamiseksi. Kaiken kaikkiaan 103 000 työntekijän palkat käytiin läpi. Kävi ilmi, että 90 prosenttia selittämättömistä palkkaeroista kohdistui naisiin.
Tasa-arvoon vaikuttavat toimintaympäristömme jatkuvat muutokset, työnteon monimuotoistuminen ja talouden suhdanteet, ja nyt koronapandemia. Tasa-arvotyötä on jatkettava ja ylläpidettävä. Epätasa-arvo ei kannata eikä meillä ole varaa syrjintään.
Lisätietoja:
