Se näyttäytyy selkeästi myös tasa-arvovaltuutetulle tulevissa yhteydenotoissa: puolet työelämän syrjintäyhteydenotoista koskee raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Syrjintä ilmenee mm. määräaikaisen työsuhteen uusimatta jättämisenä raskaudesta ilmoittamisen jälkeen tai työsuhteen keston rajoittamisena perhevapaan alkuun, vaikeuksina päästä samoihin tehtäviin perhevapaalta töihin palatessa ja epäasiallisina kysymyksinä perhesuunnitelmista työhaastatteluissa. Raskaus- ja perhevapaasyrjinnän uhreiksi joutuvat pääosin naiset, mutta sitä mukaan kuin miesten perhevapaat lisääntyvät, myös miehiltä tulee yhteydenottoja perhevapaan pitämiseen liittyvistä ongelmista.
Työntekijää ei suojaa sen enempää työskentelysektori, työpaikan koko kuin ammattiasemakaan; tasa-arvovaltuutettu saa yhteydenottoja raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä niin yksityiseltä kuin julkiseltakin sektorilta, pieniltä ja suurilta työpaikoilta, ”duunareilta” ja ylemmiltä toimihenkilöiltä.
Suomessa elää vahvana käsitys, että olemme tasa-arvon mallimaa ja tasa-arvo on jo pitkälti saavutettu asiantila. Puolentoista vuoden takaisessa Eurobarometrissä nro 465 kysyttiin eurooppalaisten näkemyksiä tasa-arvosta ja tasa-arvo-ongelmista. Sen mukaan suomalaisista 70 % oli sitä mieltä, että työelämässä on jo saavutettu tasa-arvo; olimme tässä asiassa kaikkien EU-maiden kansalaisista optimistisimpia. Suomen tasa-arvobarometrin (2017) mukaan miehet ajattelevat tästä asiasta selvästi myönteisemmin kuin naiset: miehistä 59 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän ”naisten mahdollisuudet työelämässä ovat yhtä hyvät kuin miesten” kanssa, kun naisista näin ajatteli 37 %. Työelämän todellisuus näyttäytyy siis miehille erilaisena kuin naisille.
Raskaus- ja perhevapaasyrjinnän yleisyys osoittaa, että tekemistä on edelleen. Lainsäädäntö on pääosin kohdallaan: raskaus- ja perhevapaasyrjintä on selkeästi kielletty tasa-arvolaissa, ja työnantajan on myös edistettävä aktiivisesti tasa-arvoa. Sen sijaan työnantajien sekä työntekijöidenkään tietoisuus omista velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan ei ole riittävällä tasolla. Monella työpaikalla tuntuu olevan tavallista, että määräaikaiset työsuhteet päätetään äitiysvapaan alkuun. Myös perhevapaan sijaisen vakinaistaminen ja vapaalla olijan siirtäminen vähemmän vaativiin tehtäviin nähdään usein tavallisena organisaation kehittämistoimenpiteenä.
Hyväkään lainsäädäntö ei auta, jos työpaikkojen ilmapiiri ja asenteet eivät ole kohdallaan. Onnitteleeko esimies vauvauutisen kuultuaan, vai harmitteleeko sijaisen hankkimisen hankaluutta? Perehdytetäänkö pitkältä perhevapaalta palaaja työpaikalla tai työtehtävissä mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin? Onko työpaikan tasa-arvosuunnitelmaan kirjattu toimenpiteitä työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi?
Tasa-arvovaltuutettu on kahden viime vuoden aikana kampanjoinut kahteen otteeseen raskaus- ja perhevapaasyrjintää vastaan. Syksyllä 2017 toteutettiin ”Raskaussyrjintä ei ole leikin asia” -kampanja, jolla pyrittiin lisäämään yleistä tietoisuutta ilmiöstä – ja erityisesti palkansaajien tietoisuutta oikeuksistaan. Keväällä 2018 puolestaan kampanjoitiin Edelläkävijä-tunnuksella työpaikkojen hyvien perhevapaakäytäntöjen puolesta.
Raskaussyrjintä ei todellakaan ole leikin asia. Sen kitkemiseen tarvitaan kaikkia.
Jukka Maarianvaara
20170420 HELSINKI Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara KUVA ©Riitta Supperi/Keksi
Kirjoittaja Jukka Maarianvaara on tasa-arvovaltuutettu.
