Valmistelu kesti luvattoman kauan ja perustellusti voi kysyä, miksi ja miten? Ministeriö keskeytti ohjelman valmistelun kertaalleen maaliskuussa ja moneen otteeseen junnattiin paikallaan. Jälkikäteen on vaikea nimetä selkeää syytä vitkaan ja vaikeuksiin, mutta muuttuva toimintaympäristö sekä muuttunut sopimus- ja neuvottelujärjestelmä eivät enää kitkattomasti istu nykyiseen samapalkkaohjelman rakenteeseen.
Ohjelman osa -alueet ovat oikeat, mutta vanhat välineet ja menetelmät eivät enää toimi kunnolla. Osapuolten sitoutuminen on heikentynyt.
Olisiko sittenkin kannattanut luovuttaa ja antaa olla? Vastaus on yksiselitteinen ei. Ohjelmalla on merkityksensä suomalaisen yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tasa-arvoisuuden edistämiseksi. Suomalainen kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma on ollut ja on yhä ainutlaatuinen. Vaikka kolmikannan hautajaisia osa ehkä jo odottelee, ohjelman kolmikantaisuudella on tärkeä arvo. Yhteistyötä ja yhteisiä toimenpiteitä tarvitaan samapalkkaisuuden edistämiseksi.
On hyvä, että uudessa samapalkkaohjelmassa on aikaisempaa rajatumpi määrä toimenpiteitä. Käytännössä ohjelman toimintakausi on noin kolme vuotta, sillä aloitus- ja päättämisvaiheet syövät aktiivista ohjelmatyötä. Tällä kertaa toimikautta on aikaisempaa vähemmän. Toteuttamissuunnitelman on oltava realistinen ja toimenpiteet on priorisoitava, jotta ne saadaan toteutettua ja resurssit riittävät.
Kehittämishanke yhteiskunnan ja työmarkkinoiden sukupuolen mukaisen eriytymisen eli segregaation purkamiseksi on erityisen mielenkiintoinen uudessa ohjelmassa. Se yhdistää toimijat laajasti strategiseen yhteistyöhön ja yhteistyöverkostoon. Hankkeessa hyödynnetään tutkimuksen, hyvien käytäntöjen ja muiden hankkeiden kokemuksia ja vaikutetaan segregaation purkamiseen alkaen varhaiskasvatuksesta työelämään ja työpaikoille.
Ohjelma pitää uudistaa seuraavalla hallituskaudella vastaamaan muuttunutta ja muuttuvaa toimintaympäristöä ja rakennetta. Lisäksi sen sisältöä pitää tarkastella ennakkoluulottomasti. Tulevaisuudessa ohjelmaan on kirjattava konkreettinen numeraalinen tavoite. Ohjelmaa kehitettäessä on myös pohdittava, mihin toimenpiteisiin ja osa-alueisiin työmarkkinakeskusjärjestöillä on mahdollisuus vaikuttaa sopimusalojen ja työpaikkojen toiminnassa ja mitkä toimenpiteet ovat sopimusalatoimijoiden vastuulla, erityisesti palkka- ja sopimustoiminnassa.
Naisten ja miesten välinen palkkakuilu on suomalaisen työelämän sitkeä ongelma, joka on ratkaistava nykyvauhtia nopeammin ja tehokkaammin. Naisten ja miesten välinen palkkaero on 16,3 prosenttia. Nyt on syytä keskittyä uuden ohjelman toteuttamiseen. Kaikkien osapuolten sitoutumisella ja yhteistyöllä uusi samapalkkaohjelma auttaa kaventamaan palkkaeroa tai poistamaan sen.
Lisätietoja:
