Heti vaalien jälkeen Ruotsin elinkeinoelämä esittikin huolensa siitä, että lähes kolmasosa maan poliittisista voimista on ottanut eron esiin. Maan puolueista ainoastaan Liberalerna, joka sai noin viiden prosentin kannatuksen, on selvästi suuri EU:n ystävä.
Selvityksellä The Macroeconomic Implications of Sweden’s Departure from the EU (Oxford Economics 2018) on neljä lähtöolettamaa:
- Ruotsin EU-ero merkitsisi siirtymistä sisämarkkinoilta ja EU:n kauppapolitiikasta maailman kauppajärjestö WTO:n sääntöjen varaan.
- Siirryttäisiin pois EU:n yhteisiltä vapaan liikkuvuuden työmarkkinoilta ja maahanmuuttoa rajoitettaisiin.
- Ruotsi ei enää osallistuisi unionin budjetin rahoittamiseen (eikä toisaalta saisi takaisin sieltä varoja).
- Ero toteutuisi vuonna 2022. Sen merkitystä tarkasteltaisiin 2030-luvun alun tilanteessa.
Tulokset ovat yleisesti melkoisen selviä. EU-jäseneksi jäämiseen verrattuna Ruotsin bruttokansantuote olisi 4 prosenttia pienempi, mikä tarkoittaisi runsasta 30 000 kruunua jokaista ruotsalaistaloutta kohti. Toinen päätulos on se, että työmarkkinoilla on 73 000 henkilöä vähemmän. Osittain näiden asioiden heijastusvaikutusten vuoksi julkista kulutusta (sosiaaliturva, koulutus jne.) pienennettäisiin jokaista taloutta kohden noin 12 tuhatta kruunua.
Selvityksessä kuitenkin huomautetaan, että yllä esitetyt luvat ovat keskiarvoja. Vaikutukset kullakin alueella tai kussakin kotitaloudessa saattaisivat olla merkittävästi suurempia tai pienempiä.
Tulokset tuotiin näkyvästi esille ruotsalaislehdistössä, mutta niillä ei ainakaan tähän asti ole ollut tuntuvaa vaikutusta mielipiteisiin tai eroa kannattavien linjoihin. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä Britanniassakaan ero ei ole perustunut asiantuntijaselvityksiin, vaan pitkälti muihin seikkoihin. Esimerkiksi ”valta takaisin”-iskulauseeseen, ajatukseen itsemääräämisoikeuden lisääntymisestä sekä haluun saada maahanmuuttoa koskevat päätökset 100-prosenttisesti omiin käsiin.
Britanniassa julkaistiin äskettäin kartoitus brexitin vaikutuksista elinkeinoelämään. Sen mukaan joka kolmas Britanniassa toimiva yritys on menettänyt tilauksia ja sen myötä työpaikkoja on hävinnyt brexitin vuoksi. Tämä on vasta alkua. Toisaalta muutkin eron seuraukset ovat avautumassa.
Silti eroa kannattaa edelleen lähes puolet kansasta ja vain pieni osuus briteistä katuu brexitin puolesta äänestämistään. EU ei ole sen paremmin Britanniassa kuin Ruotsissa vain lista talouslukuja, vaan toisenlaiset seikat ovat loppujen lopuksi ratkaisevia monelle kansalaiselle. Lisäksi EU:hun kanavoidaan muihin asioihin liittyviä toiveita tai pettymyksiä.
Ja sitten odotetaan, nouseeko Suomen eduskunta- tai eurovaalien yhteydessä esiin kysymys Suomen EU-erosta eli fixitistä. Jos nousee, niin tällaisen keskustelun ei pitäisi perustua yleisiin ”EUvostoliitto-heittoihin”, vaan vankalle tietopohjalle ja selvityksille. Ruotsin Swexit-selvitys näyttää esimerkkiä.
Lisätietoja:
Markus Penttinen
kansainvälisten asioiden päällikkö
markus.penttinen@akava.fi
+358407728861
@MarkusPent
