Tiivistettynä voisi todeta, että kauden sisältösaavutukset jäivät määrältään pieneksi, mutta kokonaisuutena katsoen päästiin silti reilusti plussan puolelle. Kokonaisuus toimi, mutta pari asiaa olisi pitänyt tehdä toisin. Miksi näin?
Puheenjohtajamaan onnistumista voi arvioida muutaman pääkriteerin avulla. Yleensä ensimmäisenä ja tärkeimpänä on sisältösaavutukset: mitä kaikkia direktiivejä ja hankkeita onnistuttiin saamaan maaliin. Toisena on omien aloitteiden ja ajatusten edistäminen, vaikka virallisesti puheenjohtajamaa on omia etujaan edistämätön neutraali toimija. Kolmantena maatietoisuuden ja -kuvan vahvistaminen, joka on erityisen tärkeä Suomen kaltaiselle ”pienelle” maalle.
Ensimmäisen kriteerin näkökulmasta Suomen kauden aikana ei onnistuttu tekemään täysimittaisen ratkaisevia päätöksiä kuin muutamassa harvassa asiassa.
Juuri tätä raskaampaa saalista ei kuitenkaan voinut odottaa. Kausi sattui nimittäin hankalaan Euroopan parlamentin vaalien ja komission vaihtumisen pyörteisiin. Pöydällä on ollut vain niukalti edistettäviä päätöksiä. Samalla brexit imi mehuja ja Donald Trumpin jyristelyt jatkuivat. Pakolaisratkaisua eivät ole saaneet aikaiseksi aiemmatkaan puheenjohtajamaat ja Antti Rinteen joulukuulle suunniteltu matka Puolan taivuttelemiseksi yhteiselle ilmastolinjalle jäi sattuneista syistä tekemättä. Ison budjettipäätöksen synnyttäminen jo Suomen kaudella nähtiin etukäteen vaikeaksi ja unionin laajentuminen Balkanille lässähti muista maista johtuviin eriäviin näkemyksiin. Samasta syystä ei onnistunut päätös verojulkisuuden vahventamisesta, vaikka yksi maa lisää eli Itävalta saatiin tukijaksi.
Päätettävää oli siis vähän, paineita paljon ja prosessoitavaa sitäkin enemmän.
Silti jotkut rattaat pyörähtivät eteenpäin ja pelkkää vesiperää ei missään tapauksessa vedetty. Suomen päätavoite hiilineutraalista EU:sta vuoteen 2050 mennessä vankentui vastarannan kiiskien Unkarin ja Tsekin hypättyä kelkkaan. Puola jäi vielä selättämättä. Koulutusvaihto- ja nuoriso-ohjelma Erasmus saatiin syksyn kuluessa viittä vaille valmiiksi. Suomen sovitteluratkaisuesitys unionin monivuotisesta budjetista saattaa osoittaa suuntaa lopulliselle ratkaisulle juuri syystä, että muut jäsenmaat haukkuivat sen. Esitys asemoitiin ”kirkko keskelle kylää”-tyylisesti eriävien näkökantojen välimaastoon.
Oikeusvaltion kytkemistä EU-rahajakoon liputettiin niin näkyvästi, että vastahyökkäykseen ryhtyi itse Viktor Orban Budapestista (”se älähtää, johon kalikka kalahtaa”). Vaikka pattitilanne talous- ja rahaliiton kehittämiseksi jatkui, esitteli valtiovarainministereiden ilmastokoalitio toimintasuunnitelmansa Suomen johdolla. EU:n seuraava työsuojelustrategia työstressipainotuksineen sai vahvan alustan Suomen vetämässä EU-ministereiden kokouksessa. Sähköisen kaupankäynnin neuvotteluja edistettiin, liikennepaketti rullasi kohti maalia ja niin edelleen.
Olosuhteista johtunut laihahko lopullisten täysimittaisten päätösten saldo korvautui osittain Suomen omien ajatusaloitteiden edistämisellä. Hyvinvointitalous oli yksi niistä. Etukäteen kyseltiin, että mitä ihmettä aihe tarkoittaa. Jälkikäteen hyvinvoinnin ja talouden kytkemisestä on saanut kuulla kiitosta. Suomen valmistelema maksuton tekoälyn verkkoperuskoulutus kaikilla EU:n virallisilla kielillä on lähes nerokas hanke ja toivottavasti kurssikysyntä kova. Kautta historian ensimmäinen opetus- ja valtiovarainministereiden EU-kokous oli uraauurtava. Biotalous tuotiin näkyvästi esiin ja sopi yhtä mainiosti Suomen räätälöimäksi kuin läpisaadut linjaukset arktisista asioista. Aloite yritysvastuun toimintaohjelmasta lanseerattiin: sillä pedataan pohjaa asiaa koskevalle direktiiville.
Kolmannesta kriteeristä eli maakuvasta ja maatietoisuudesta päätyi haavin pohjalle sinttien sijasta vonkaleita. Suomessa järjestettiin kolminumeroinen määrä eri kokouksia ja seminaareja aiheesta kuin aiheesta. Kuva tehokkaasta ja modernista maasta välittyi laajalle joukolle EU-päättäjiä ja eri alojen asiantuntijoita. Esimerkiksi osin Akavan järjestämässä Hel we can-osaamisseminaarissa oli lähes puolentuhatta osanottajaa ympäri Eurooppaa. Uutisia kupruista tai pieleen menneistä järjestelyistä ei ole juuri kuulunut, vaan kiitoksia.
Suomalaiset toki valittivat muutaman kadun tilapäisestä sulkemisesta ministereiden autonkuljetuksien vuoksi ja tänne tulleet muunmaalaiset Helsingin ylöshinatuista hotellihinnoista.
Etukäteen pohdittiin, miten kesäkuussa aloittanut Suomen uusi hallitus saa heinäkuusta haltuunsa puheenjohtajuuden. Moitteen sanaa ei ole juuri kuulunut. Kautta valmisteltiin pitkään pätevin virkamiesvoimin ja edellisen hallituksen aikana ohjelma ankkuroitiin myös kaikkiin eduskuntapuolueisiin. Näistä kuitenkin yksi irtisanoutui yhteislinjauksista. Suomen äskeinen hallituksen vaihtuminen puheenjohtajuuden loppumetrillä kääntyi itse asiassa kauden loppuhuipentumaksi. Sen synnyttämä myötäpuhurinen näkyvyys oli suurin sitten vuoden 1952 olympialaisten?
Vaikka puheenjohtajuuskauden kokonaissaldo on olosuhteet huomioon ottaen siis selvällä plussalla, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin? Kyllä.
Somessa yksi opettaja kertoi kysyneensä luokkansa oppilailta, tietääkö joku Suomen olevan EU-puheenjohtajamaa. Yksi käsi nousi.
Toiminnan täyskeskittäminen Helsinkiin oli kätevää, mutta samalla menetettiin mainio mahdollisuus tuoda esiin se tosiseikka, että unioni koskee kaikkia suomalaisia. Sisällöllisesti mitä mielenkiintoisimmat, mutta liukuhihnatahtiin samalla paikkakunnalla pidetyt tapahtumat inflatoituivat pääosin näkymättömiin. Muutamassa isossa maakuntakeskuksessa olisi kannattanut järjestää edes yksi kyseistä aluetta koskettava tilaisuus ja tuoda EU:ta tykö kaikille. Sääntöön tehty poikkeus eli maatalousministereiden maakuntapisto oli heti paikallinen ykkösjuttu.
Päätös olla jakamatta lahjoja ja muuta kestämättömän kulutuksen krääsää oli oikea. Suomi myös kompensoi kokouksien lentoliikennepäästöjä rahoittamalla niitä vähentäviä hankkeita. Hienoa tämäkin ja puheenjohtajuuden hiilijalanjälkeä saatiin vähennettyä 70 prosenttia aiempaan verrattuna. Mutta autokuljetusten sponsoriksi valittiin yhtiö, joka on kaksin käsin ollut vastustamassa EU:n ilmastotoimenpiteitä. Logiikka?
EU-puheenjohtajuuden merkitys on vähentynyt, kun on syntynyt euroryhmän puheenjohtajan, ulkosuhde-edustajan ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kaltaisia toimijoita. Euroopan parlamentti on tullut ministerineuvoston rinnalle puheenjohtajamaasta riippumattomaksi päätöksentekijäksi. Silti erityisesti pienelle maalle puolen vuoden EU-kauden vetämisellä on edelleen suurta merkitystä. Loppuvuoden 2020 puheenjohtajamaa Saksa on valmistellut omaa kauttaan kuin Iisakin kirkkoa, joten ei taida olla EU:n vetovastuumaan paikka vähäpätöinen asia suurillekaan maille.
Lisätietoja:
Markus Penttinen
kansainvälisten asioiden päällikkö
markus.penttinen@akava.fi
+358407728861
@MarkusPent
