EU:n tasa-arvon haitari on lavea, 52–83,6 pistettä
Sukupuolten tasa-arvoa EU:ssa kuvaava pistemäärä on 67,4 (skaala 0–100). Nousua on vain yksi piste kahden vuoden takaisesta indeksistä. Miltei puolet jäsenvaltioista jää 60 pisteen alapuolelle. Ruotsi on edelleen tasa-arvon ykkönen EU:ssa (83,9 p), heikoimmat jäsenvaltiot ovat Kreikka ja Unkari (51,1 p. ja 51,9 p). Eniten edistystä on tullut Portugalissa (+ 3,9 p.) ja Virossa (+3,1 p.). Indeksin kuudesta sektorista on eniten myönteistä kehitystä tapahtunut vallan sektorilla, joka on samalla kuuden osa-alueen epätasa-arvoisin EU:ssa. Valta-sektori kuvaa kuinka naiset ja miehet ovat edustettuina yritysten, organisaatioiden ja instituutioiden eri tasoilla.
Tasa-arvon isoja hidasteita EU:ssa ovat tieto-sektorin eli koulutuksen segregaatio, erityisesti korkea-asteella, työelämän jako nais- ja miesvaltaisiin aloihin sekä vanhemmuuden ja perhevastuun jakamattomuus vanhempien kesken.
Indeksi herättää kysymyksen, onko tärkeää edistää tasa-arvoa EU:n sisällä ja luoda jäsenmaille yhteiset puitteet? Tasa-arvon toteutuminen jakaa EU:ta eikä epätasaisuus paranna kilpailukykyä, hyvinvointia, demografiaa eikä tuottavuutta. Tasa-arvolla on vaikutusta talouteen ja Suomi on EU -puheenjohtajuuskaudellaan korostanut tasa-arvon merkitystä kestävälle talouskasvulle sekä sukupuolivaikutusten huomioimista talous- ja budjettipolitiikassa. Toivottavasti Suomea kuunnellaan, sillä alkaneella EU:n toimintakaudella ovat päättymässä komission strateginen tasa-arvositoumus ja toimintasuunnitelma sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi. Tasa-arvopolitiikan pitää saada entistä vahvempi painotus EU:n toimintasuunnitelmissa ja toiminnassa.
Suomessa kaikki hyvin?
Suomi on tasa-arvoindeksin neljännellä sijalla Ruotsin, Tanskan ja Ranskan jälkeen. Pistemäärällä 73,4 olemme kuusi pistettä EU:n keskiarvon yläpuolella, mutta kehityksen vauhti on hitaampaa kuin muilla keskimäärin. Ranska ohitti Suomen 2019 ja syynä oli todennäköisesti kiintiöitä koskeva lainsäädäntö, sillä Ranska on EU -maista ainoa, jossa naisia ja miehiä on pörssiyhtiöiden hallituksissa vähintään 40 prosenttia. Kiintiöt herättävät meilläkin voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Lainsäädäntö kiintiöistä tai niiden puuttuminen kertoo kuitenkin siitä, mikä meillä tuntuu Suomessa puuttuvan eli rohkeus tasa-arvon edistämiseen. Rohkeus edetä ja tehdä konkreettisia toimia tasa-arvon edistämiseksi on Suomelle osaltaan kohtalonkysymys syntyvyyden laskun takia, koska työelämä ja työelämän tasa-arvo huolestuttaa nuoria, erityisesti nuoria naisia.
Suomi saa korkeimmat pisteet osa-alueilta terveys (89,7) ja raha (87,6), heikoimmat koulutuksen (61,1) osalta. Suomi onnistuu kyllä hyvin koulutuksen eri osa-alueilla, mutta koulutuksen voimakas segregaatio on ilmeisen pysyvä ongelma. Kaikilla koulutusasteilla näkyy sama ilmiö: naiset ovat enemmistönä kasvatuksen, terveydenhoidon ja humanistisilla koulutusaloilla, miehet rakentamisen ja tekniikan ja tietojenkäsittelyn. Erityisesti työn osa-alue on Suomessa jähmettynein: naisten työllisyysaste, työmarkkinoiden segregaatio ja työsuhteiden laatu on juuttunut paikoilleen. Tarvitsemme ennen kaikkea rohkeutta ja määrätietoisuutta toteuttaa vähintään hallitusohjelman mukaiset toimen tasa-arvoisemman Suomen luomiseksi.
Tärkeä erityisteema
Vuoden 2019 indeksin erityisteema oli työ- ja yksityiselämän tasapaino ja sen merkitys tasa-arvolle. Meillä Suomessa valmistellaan hallitusohjelman mukaisesti perhevapaauudistusta, jossa tulee huomioida keväällä EU:ssa hyväksytty työelämän tasapainodirektiivi. Joustava perheen ja työn yhdistäminen – jopa pelkkä tieto – niiden mahdollisuudesta luo myönteisempää ilmapiiriä nuorille ja perheille, jotka ovat huolissaan jaksamisesta ja arkipäivän juoksuttamisen hankaluudesta. Perheen ja työn yhdistämisen joustavuus on yksi keskeisimmistä tekijöistä, joilla luodaan perheille eväitä jaksamiseen ja hyvään arkeen. Äitiys on edelleen este tasa-arvolle EU:n jäsenmaissa, myös meillä Suomessa.
On hätkähdyttävää, että EU:ssa yli neljänneksellä naisista (28 prosenttia) ei ole oikeutta vanhempainvapaaseen eikä vastaavasti 11 prosentilla miehistä. Työelämän tasapainodirektiivin yksi yhä ajankohtaisempi osio koskee omaishoitovapaata. Omaishoito on pääasiassa naisten vastuulla, erityisesti yli 50-vuotiaiden naisten joukossa. Suomessa 65 prosenttia omaishoitajista on naisia. Työn ja yksityiselämän tasapaino on erityisen tärkeä työssäkäyvien omaishoitajien jaksamisen kannalta. Viimeistään nyt tulisi ryhtyä toimenpiteisiin jaksamisen ylläpitämiseksi, sillä omaishoitajien joukko kasvaa jatkossa. Samanaikaisesti meidän tulee huolehtia mahdollisimman korkeasta työllisyysasteesta. Osa-aikatyön mahdollisuus on yksi joustavuuden muoto, sekä lapsiperheille että työssäkäyville omaishoitajille.
EIGEn raportissa kuvataan työn ja yksityiselämän yhteensovittamista tämäpäivän Graalin maljaksi, jonka työn ja työmarkkinoiden jatkuvassa muutoksessa yhä useampi haluaisi löytää. Yhteisellä tahdolla ja uskalluksella tasa-arvon Graali on löydettävissä helpommin.
Lisätietoja:
