Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2016) mukaan korkeakouluopiskelijoiden opinnoissa jaksamisen tilanne on huolestuttava, sillä opiskelijoiden psyykkinen oireilu on lisääntynyt vuosi vuodelta. Puolella opiskelijoista on masennuksen ja ahdistuksen oireita, kokemuksia jatkuvasta ylirasituksesta ja uupumuksesta. Uupumus voi johtua opiskeluun liittyvästä stressistä ja ilmetä väsymyksenä, kyynisyytenä ja riittämättömyyden tunteina. Lähes jokainen opiskelija kokeekin väsymystä ja univaikeuksia. Yli viidennes opiskelijoista kokee mielialansa, tulevaisuuden suunnittelemisen, omat voimansa ja kykynsä negatiivisiksi.
Työuran alussa nuoret aikuiset joutuvat sitoutumaan psykologiseen tehtävään, jossa he yksilöllisesti ja itsenäisesti etsivät vaihtoehtoja sekä tekevät valintoja ja sitoutuvat niihin. Tämä tarkoittaa, että heidän täytyy rakentaa identiteettinsä niin työn kuin koko elämän suhteen. Vaatimus oman elämän ohjaamiseen on erityisesti nähtävissä koulutus- ja työurien luomisessa. Pahimmassa tapauksessa rajattomat mahdollisuudet etsiä tavoitta ja identiteettejä voivat aiheuttaa hämmennystä nuorissa aikuisissa, jotka sitten jumiutuvat murehtivaan jatkuvan hakemisen kehään, joka johtaa avuttomuuden ja toivottomuuden tunteisiin sekä tilanteen kontrolloimattomuuteen. Tällä hetkellä 40 prosentilla 23-vuotiaista suomalaisista nuorista aikuisista on epäselvä identiteetti – eli ei ole vastausta kysymykseen, kuka olen ja mihin olen menossa.
Miten työuran alussa jaksamista, oman elämän- ja työidentiteetin löytymistä pitäisi tukea? Ilmiötä ei tulisi tarkastella pelkästään yksilökeskeisesti ihmisen psykologisena ilmiönä. Ihmiset etsivät identiteettiään, uupuvat ja kokevat riittämättömyyden tunteita ja kyynisyyttä, mutta ratkaisun avaimet eivät löydy pelkästään yksilön muutoksesta tai yksilön buustaamisesta entistä vahvemmaksi.
Uupuminen ja jaksamattomuus ovat aina myös yhteisön kuten korkeakoulun tai työpaikan ongelma. Samoin identiteetti muodostuu sosiaalisissa suhteissa ja sosiaalisessa kontekstissa. Tällöin ratkaisujen täytyy myös aina löytyä yhteisöjen ja organisaatioiden muutoksesta. Ratkaisulla tarkoitetaan pyrkimystä muuttua sellaiseksi opiskelu- tai työympäristöksi, jossa sen jäsenet eivät uuvu ja parhaimmassa tapauksessa voivat innostua, kokea energisyyttä, merkityksellisyyttä ja opiskeluihin ja työhön uppoutumisen kokemuksia.
Miten voidaan tukea yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta niin, että yksittäinen ihminen kokee vähemmän uupumista ja voi rakentaa identiteettiään? Miten saadaan yhteisö edistämään sellaista kulttuuria, jossa sen jäsenet kokevat jaksavansa hyvin, voivat innostua ja löytää merkitystä? Keskeisiä asioita joihin yhteisön tulisi pyrkiä vaikuttamaan ovat 1) yksilön kannalta siedettävä työn määrä, 2) jokaiselle mahdollisuus valita ja hallita itse edes joitain opiskelujen tai työn osa-alueita, 3) yksilöiden tunnustus ja palkitseminen, 4) tukea-antava opiskelu- tai työyhteisö, 5) reiluuden, oikeudenmukaisuuden ja kunnioituksen vaaliminen sekä 6) selkeät arvot ja merkityksellinen opiskelu tai työ. Nämä seikat tukevat yksilöiden psykologisten perustarpeiden tyydytystä ja sitä kautta edistävät merkittävällä tavalla hyvinvointia ja oman identiteetin muodostumista.
Elina Marttinen
psykologi, PsT, Nyyti ry, Helsingin Yliopisto
