Etätyön yleistymistä on pidetty pääosin myönteisenä. Akava Worksin selvityksen mukaan 42 prosenttia vastaajista, joilla etätyö oli lisääntynyt, koki kognitiivisen kuormituksen vähentyneen. Esimerkiksi itseohjautuvuus, työaika-autonomian lisääntyminen ja työmatka-ajan säästyminen ovat olleet työntekijöille myönteisiä asioita etätyön yleistyttyä.
Poikkeuksellisen tilanteen jatkuttua noin vuoden ajan näkyy huolestuttavia merkkejä henkisen kuormituksen ja työuupumuksen lisääntymisestä. Koti on muuttunut monilla työpaikaksi, mikä hämärtää työn ja vapaa-ajan eroa. Tauot ja työmatkaan tai työtehtävien hoitoon kytkeytynyt liikkuminen työpäivän aikana ovat vähentyneet. Sosiaalinen vuorovaikutus on kärsinyt ja työpäiviä luonnehtii monien mielestä yksitoikkoisuus. Työajan seuranta erityisesti asiantuntijatehtävissä jää sivuasiaksi etätyössä, vaikka näin ei pidä olla.
Henkinen kuormitus on lisääntynyt erityisesti niillä toimialoilla ja tehtävissä, joissa ei ole ollut mahdollisuutta siirtyä etätyöhön. Lisääntynyt huoli terveydestä ja työturvallisuudesta vaikuttaa sekä työn mielekkyyteen että jaksamiseen.
Henkisen kuormituksen ja työuupumuksen kasvun taustalla on muitakin syitä kuin korona. Mielenterveyden syyt ovat nousseet tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen yleisimmäksi perusteeksi. Hälyttävä suunta näkyi jo selvästi ennen koronaa. Työuupumuksen ja mielenterveyssyiden aiheuttamien sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu tarkoittaa kasvavia kustannuksia, joilla on merkittäviä vaikutuksia työurien pituuteen, työllisyyteen, julkiseen talouteen ja sosiaaliturva- ja työeläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyteen.
Henkisen kuormituksen ja työuupumuksen lisääntyminen on haaste, johon ei voi suhtautua välinpitämättömästi, varsinkaan nykyisen talouskasvun, julkisen talouden tilan, työllisyysasteen ja väestöennusteen oloissa. Meillä ei ole varaa päästää ongelmia syvenemään. Laaja-alaisia kansallisia hankkeita, kuten Kansallinen mielenterveysstrategia, TYÖ2030- ja Työkykyohjelma, pitää jatkaa määrätietoisesti. Toimenpiteitä työssä jaksamisen edistämiseksi pitää tehdä myös työpaikkatasolla.
Riittävät panostukset työsuojeluun ja selkeät yhteistoiminnassa laaditut menettelyt työhyvinvoinnin ja työkyvyn edistämiseen, työkäytäntöihin, toimintamalleihin ja työvälineisiin on otettava vahvemmin huomioon työpaikoilla. Työhyvinvoinnin ja jaksamisen edistämisen pitää olla kiinteä osa johtamis- ja esihenkilötyötä ja työpaikan strategiaa.
Työterveyshuollon resursseja ja osaamista voidaan hyödyntää vahvemmin työkyvyn edistämiseksi. Matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää lyhytpsykoterapiaa, jolla on saatu sairauspoissaoloja lyhennettyä, pitää lisätä. Myös työergonomiasta on huolehdittava, tehdään työtä etätyössä tai työpaikalla.
Etätyöskentelyä on syytä hyödyntää työpaikoilla tulevaisuudessakin, mutta työpaikalla tapahtuvan työn ja etätyön yhdistelmä olisi toimiva ratkaisu sosiaalisen vuorovaikutuksen, työhyvinvoinnin ja tuottavuuden näkökulmasta.
Työkuormituksen oikeaa mitoitusta pitää arvioida säännöllisesti. Varhainen puuttuminen ja työnantajan tuki työkyvyn ylläpitämiseksi vähentää sairauspoissaoloja tai ehkäisee niitä. Työurien pidentämisen tavoite korostuu jatkossa. Työkykyriskien arvioinnilla ja ennaltaehkäisemisellä sekä työssä jaksamisen tukemisella on yhä suurempi merkitys työelämän muutosten keskellä.
Henkinen kuormitus, työuupumus ja mielenterveysongelmat yhteiskunnassa ja työelämässä ovat yhteinen ongelma. Ennaltaehkäisevien toimien pitää olla keskiössä jokaisen työpaikan arjessa ja osana yhteistoimintaa. Hyvinvoiva henkilöstö on tuottavuuden ja työpaikan menestymisen tärkein voimavara. Sen pitää näkyä myös jokaisen työpaikan arjessa.
Lisätietoja:
