Työelämässä tilanne on yhtä lailla huolestuttava: yli 60 prosenttia vastaajista katsoi, että vammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus saada ja tehdä työtä toteutuu Suomessa huonosti tai melko huonosti. Vastaajista 40 prosenttia oli kokenut syrjintää työnhaussa ja 34 prosenttia työpaikalla.
Vammaisille henkilöille suunnattuun selvitykseen osallistui yhteensä 582 henkilöä. Sen tulosten mukaan vammaisuuteen kohdistuu kielteisiä asenteita. Tietoisuus vammaisten henkilöiden oikeuksista on puutteellista, eikä oikeus työhön toteudu tällä hetkellä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vastauksissa korostuvat kokemukset rakenteellisesta, systemaattisesta ja asenteellisesta eriarvoisuudesta. Samankaltainen viesti tulee myös työmarkkinajärjestöille tulevissa yhteydenotoissa, jotka liittyvät työelämässä tapahtuvaan syrjintään.
Selvitys vaatii lisää kunnianhimoa yhdenvertaisuuden edistämiseen. Jotta syrjintään voidaan aidosti puuttua, tutkimusraportin mukaan lainsäädäntöä on uudistettava niin, että vammaisuuteen perustuvasta syrjinnästä seuraa asianmukainen rangaistus. Erityistä huomiota on selvityksen mukaan kiinnitettävä niiden vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseen, jotka kokevat moniperusteista syrjintää.
Työelämän yhdenvertaisuuden parantamiseksi selvitys painottaa konkreettisia toimia. Tiedotuskampanjat ja hankkeet eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, eikä vammaisten henkilöiden työllisyystilanne ole viime vuosikymmenten aikana parantunut juurikaan. Tarvitaan konkreettisia rakenteellisia uudistuksia, jotka velvoittavat luopumaan syrjivistä käytännöistä.
Orpon hallitus on sitoutunut ohjelmassaan ja eduskunnalle antamassaan selonteossa monipuoliseen yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseen. Nollatoleranssi ei kuitenkaan tarkoita mitään ilman tekoja. Luvattuihin toimiin on ryhdyttävä nyt ja toimissa on huomioitava laajasti eri vähemmistöryhmät. Vähemmistöjen, kuten vammaisten henkilöiden, aseman parantamiseksi tarvitaan perusteellista asennemuutosta sekä työelämässä ja palveluissa että laajemmin yhteiskunnassa – unohtamatta riittävää lainsäädännön tuomaa turvaa. On korkea aika siirtyä sanoista tekoihin.
Miika Sahamies
Johtava asiantuntija, Akava
Ida Nummelin
Sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija, STTK
VANEn jäsen
Alli Tiensuu
Työvoimapoliittinen asiantuntija, SAK
