Innovaatio-ohjelma

1.  Yritysten innovaatiotoiminnan tilannekuva

Akavan strategian mukaan kasvua tukevan elinkeinopolitiikan uudistaminen varmistetaan huolehtimalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan voimavaroista. Suomi on yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö, johon kuuluu koulutettu työvoima, innovaatiojärjestelmä, verotus, energia, logistiikka, laadukas sääntely ja avoin talous. Tämä luo perustan yritysten edellytyksille kasvaa ja työllistää Suomessa. Hyödyntämällä digitalisaatiota ja uusia liiketoimintamalleja luodaan korkeaa osaamistasoa vaativia työpaikkoja.

Akavan innovaatio-ohjelma keskittyy yritysten kasvulle ja kansainvälistymiselle olennaisen innovaatiotoiminnan tarkasteluun ja Akavan tavoitteisiin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) uudelle aikakaudelle. Aluksi luodaan kuva nykyisestä tilanteesta. Tämän jälkeen esitetään Akavan keinoja innovaatiotoiminnan tehostamiseksi ja lisäresurssien kohdentamiseksi.

Yritysten innovaatiotoiminnan tila

Suomea on pidetty korkeaan osaamiseen perustuvan yritystoiminnan mallimaana 1990-luvulla tapahtuneen Nokia-klusterin erittäin voimakkaan kasvun ansiosta. Parinkymmenen vuoden ajan käytännössä koko kansantalouden kasvu perustui innovaatiolähtöiseen liiketoimintaan. Suomi pysytteli kansainvälisten TKI-toiminnan vertailujen kärjessä 2000-luvun alkupuolelle asti. Huippu saavutettiin vuonna 2009, jolloin Suomessa investoitiin TKI-toimintaan 3,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän huippuvuoden jälkeen investoinnit kasvoivat vielä kaksi vuotta, mutta bruttokansantuoteosuus lähti laskuun jo vuonna 2009. TKI-toimintaan investoitiin Suomessa vielä vuonna 2011 yli seitsemän miljardia euroa. Näissä luvuissa on mukana sekä julkisen sektorin panostukset että yritysten investoinnit.

Vuonna 2016 TKI-investointien ennakoitiin laskevan kuuteen miljardiin euroon. Tämä tarkoittaa noin 2,8 prosentin bruttokansantuoteosuutta. Vähennys on tapahtunut merkittävissä määrin yritysten innovaatiotoiminnassa. Tilannetta ei ole auttanut se, että julkisen sektorin panostukset TKI-toimintaan ovat huippuvuosien jälkeen vähentyneet, samoin julkiset investoinnit koulutukseen. OECD-maiden välisessä vertailussa olemme kuitenkin edelleen keskimääräistä parempia TKI-toiminnassa, sillä OECD-maiden TKI-investointien keskiarvo on 2,38 prosenttia bruttokansantuotteesta. Korkean elintason säilyttämiseksi Suomen tutkimus- ja kehitysinvestointien on oltava maailman huippuluokkaa.

Yritykset ovat vähentäneet investointeja innovaatiotoimintaan voimakkaimmin teollisuustoimialoilla. Teollisuuden TKI-investoinnit ovat vähentyneet reaalisesti alle vuoden 2000 tason. Vastaavalla aikavälillä muilla kuin teollisuustoimialoilla toimivien yritysten investoinnit innovaatiotoimintaan ovat kasvaneet kaksinkertaisiksi.

Teollisuuden TKI-investointien laskun katsotaan aiheutuneen Nokia-klusterin heikentymisestä. Kokonaiskuva teollisuusyritysten innovaatiotoiminnan kehityksestä voidaan luoda tarkastelemalla asiaa toimialakohtaisesti. Tätä tarkastelua vasten voidaan todeta esimerkiksi, että elektroniikkateollisuus, rajusta vähennyksestä huolimatta, investoi edelleen enemmän innovaatiotoimintaan kuin vuonna 2000. Esimerkiksi metsäteollisuuden tilanne on toinen: innovaatiotoiminta on puunjalostusteollisuudessa nyt reaalisesti alemmalla tasolla kuin vuonna 2000.

Yritysten innovaatiotoiminnan tukemisen mekanismit

Suomessa on kannustettu yrityksiä innovaatiotoimintaan pääasiassa kolmella eri mekanismilla. Tärkein näistä koskee yritysten yleistä toimintaympäristöä. Suomessa korkeakoulutetulla työvoimalla on ollut tärkeä merkitys yritysten innovaatiotoiminnan voimakkaassa kasvussa. Erityisesti korkeakoulutuksen laatu ja koulutusmäärät ovat olleet tässä suhteessa keskeisiä. Suomessa on tarjolla laadukasta korkeakoulutusta ja väestön koulutustaso on ollut huippuluokkaa. Koulutusleikkaukset ovat kuitenkin vaarantaneet tavoitteen saavuttaa globaali huipputaso. Ongelmana on ollut erityisesti leikkausten kohdentaminen korkeakoulujen koulutuksen ja tutkimuksen henkilöstövoimavaroihin. Tältä osin yritysten innovaatiotoiminnan toimintaympäristö on heikentynyt aiemmasta.

Toimintaympäristön tuottamaa hyötyä yritysten innovaatiotoiminnalle on pyritty viime vuosina lisäämään erityisesti sääntelyä kehittämällä. Näin on pyritty luomaan uutta kysyntää innovatiivisille palveluille esimerkiksi eri liikennemuodoissa. Pelkkä normien purkaminen ei kuitenkaan mahdollista toimintaympäristöön liittyvän tavoitteen saavuttamista. Sääntelyn kehittäminen innovatiivisia palveluja tukevaksi on tärkeää sen vuoksi, että monet aiemmat merkittävät innovaatiot ovat syntyneet toimintaympäristön sääntelyä kehitettäessä. Tästä on esimerkkinä matkapuhelinverkkojen ja -standardien kehittäminen. Tulevaisuudessa sääntelyn kehittämisen lisäksi merkittävänä ajurina toimintaympäristön kehittämisessä on erilaisen ihmisten liikkumiseen ja elämiseen liittyvän tiedon saaminen markkinoiden hyödynnettäväksi.

Toiseksi yrityksille on luotu mahdollisuuksia tehdä tutkimusyhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Erityisesti suurimmat yritykset ovat voineet melko laajasti tehdä yhteistyötä korkeakoulujen kanssa tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Yhteistyötä on rakennettu viime vuosiin asti muun muassa strategisten huippuosaamisen keskittymien kautta, joiden toimintaan suunnatut julkiset tuet on kuitenkin lakkautettu.

Yritysten tutkimus- ja innovaatiotoimintaa on myös tuettu suoraan tutkimus- ja tuotekehitykseen tarkoitetuilla yritystuilla, joita on kanavoitu erityisesti Tekesin kautta. Nämä suorat yritystuet on Tekesin vaikuttavuusarvioissa todettu tehokkaiksi tukimuodoiksi.

Yhteinen tavoite ja mittarit menestykselle

Suomi on kohdannut viime vuosikymmenen aikana useita taloudellisia kriisejä. Nokia-klusterin mobiililaitteiden kehityksen raju alasajo, globaalin taantuman aiheuttama teollisten välituotteiden kysynnän vähentyminen sekä Venäjän viennin tyrehtyminen ovat vaikuttaneet merkittävästi käytettävissä oleviin investointipanoksiin. Teollisen elinkeinorakenteen yksipuolisuuden riskit realisoituvat. Suomen vienti on nyt hyvin riippuvaista puun ja metallin jalostuksesta. Myönteistä on, että muiden kuin teollisuusalojen investoinnit innovaatiotoimintaan ovat kasvaneet tasaisesti ja niiden voi odottaa kasvavan lähivuosina entisestään. Tulevaisuuden kansantuotteen kasvun, työllisyysasteen ja hyvinvoinnin tason ylläpitämisen kannalta olennainen kysymys on, mistä suomalaiset yritykset luovat kasvua tulevaisuudessa?

Tavoite

• Innovaatiotoimintaa on lisättävä, jotta kehitämme Suomea korkean jalostusarvon maana. Tavoitteena tulee olla neljän prosentin bruttokansantuoteosuuden ylittäminen vuoteen 2025 mennessä.

Osatavoitteet

• Elinkeinorakennetta on entisestään monipuolistettava luomalla pk-yrityksille kannusteita kasvuun.

• Elektroniikkateollisuudelle ja ICT-palveluille on luotava edellytykset voimakkaaseen kasvuun ja digitalisaation hyötyjen levittämiseen muillekin toimialoille ja julkiselle sektorille.
• Julkisten tukien painopistettä on siirrettävä huonosti kohdistuvista ja säilyttävistä välineistä uusiutumista edistäviin välineisiin.
• Puunjalostusyritysten laajapohjaisesta tukiverkosta on tehtävä sellainen, että se luo niille vahvan kannusteen uusiutua arvonlisää kasvattaen.
• On huolehdittava tiettyjen erikoisalojen kasvusta ja viennin lisäämisestä. Näihin kuuluvat esimerkiksi lääketieteellinen ja terveydenhuollon tekniikka ja osaaminen sekä tekoäly ja ruoka.
• Liikenteen, asumisen ja viestinnän toimintaympäristön sääntelyä on kehitettävä siten, että se mahdollistaa uusien innovaatioiden syntymisen.
• Valtioneuvoston työssä on otettava kasvupolitiikka omaksi politiikanlohkoksi, jonka kautta kaikkien ministeriöiden kasvupolitiikkaan liittyviä toimenpiteitä voidaan tukea ja vauhdittaa. Kasvupolitiikan koordinointi on tärkeää sen vuoksi, että yritysten on investointipäätöksiä tehdessään voitava luottaa siihen, että politiikan suunta pysyy riittävän pitkään ennakoitavana.

Elinkeinopolitiikan kannalta tämän voi tiivistää siten, että meidän on lisättävä panostuksia biotaloudessa, teknologiassa ja digitalisaatiossa sekä pk-yritysten innovaatioihin perustuvassa kasvussa ja kansainvälistymisessä.

2.  Yritysten innovaatiotoiminnan luonne

Yritysten innovaatiotoiminta

Yritysten innovaatiotoiminta on hyvin monimuotoista – konkreettisesta tuotteiden kehittämisestä aina organisaatioiden kehittämiseen asti. Yritysten innovaatiotoiminta ei ole välttämättä luonteeltaan tieteellistä tutkimusta, joten se ei voi korvata yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehtävää tieteellistä tutkimusta.

Tieteen arvo yrityksille on huomattava. Tieteessä tehdyillä löydöksillä on merkitystä yritysten innovaatiotoiminnalle spill-over -vaikutuksen vuoksi. Vaikka monet tieteelliset löydökset eivät sellaisenaan ole siirrettävissä liiketoiminnan hyödyksi, niistä voi olla apua yritysten innovaatioiden perustana olevissa ajatuksissa. Osa tieteellisistä löydöksistä toki saattaa olla sellaisenaan esimerkiksi lisensoitavissa osaksi jotakin markkinoilla olevaa tuotetta tai palvelua. Tässäkin suhteessa on paljon tieteenalakohtaisia eroja sen suhteen, missä määrin tieteellisillä löydöksillä, teorioilla tai havainnoilla on liiketoiminnallista merkitystä. Näiden yhteyksien vuoksi on erittäin suuri merkitys, miten korkeaa arvonlisää tuottavien pienten ja suurten yritysten yhteistyö onnistuu.

Teknologia, palvelut ja markkinointi

Yritysten innovaatiotoimintaa on pidetty teknologian kehittämiseen liittyvänä toimintana. Tämä on näkynyt luonnollisesti Nokia-klusterin menestyksen aikoina, jolloin teknologinen kehitys oli yksi menestyksen avaintekijöistä.

Liiketoiminnan kasvulle merkittävät uudet innovaatiot syntyvät tulevaisuudessa entistä useammin teknologian ja palvelujen yhdistämisestä sekä liiketoimintaidean kehittämisestä. Digitaaliset palvelut ovat yksi voimakkaimmin kasvavista liiketoiminnan muodoista useilla toimialoilla. Tämä kertoo siitä, että digitaalinen murros on muuttamassa myös perinteisten toimialojen totuttuja liiketoimintamalleja. Kyse ei enää ole vain digitaalisista jakelukanavista tai markkinointikanavista, vaan uusista tavoista luoda lisäarvoa asiakkaille digitaalisten palvelujen avulla.

Kun yritysten TKI-toimintaa on pidetty ennen kaikkea teknologisena, on syntynyt virhekäsitys, että innovaatioissa on kyse vain tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. Innovaatiot ovat OECD:n määritelmän mukaan joko tuote-, prosessi, markkinointi- tai organisaatioinnovaatioita. Olennaista on havaita, että OECD:n näkökulma on liiketoimintalähtöinen. Innovaatioihin liittyy läheisesti myynnin ja markkinoinnin merkitys, koska liiketoiminnassa hyödynnettävät innovaatiot on jollain tapaa saatettava markkinoille.

Toimenpide-ehdotus

• Suomessa harjoitettavan innovaatiopolitiikan sisältöjen on vastattava laajaa innovaatio -käsitteen jaottelua. Julkisen tukijärjestelmän kautta tuettavan yritysten innovaatiotoimintaan on sisällytettävä tuote-, palvelu-, markkinointi- ja organisaatioinnovaatioita.

Innovaatiotoiminnan strategisuus

Yritysten innovaatiotoiminnan strategisuuden tasoa on arvioitu viimeksi OECD:n toteuttamassa Suomen innovaatiopolitiikan maa-arvioinnissa. Arvioinnissa esitettiin huoli siitä, että innovaatiopolitiikan kautta on kannustettu liiaksi asteittaisiin parannuksiin ja strategisemman tason innovaatiot ovat jääneet vähäisemmälle huomiolle.

Strategisuuden korostamisen avulla on lisättävä riskinottokykyä kaikilla innovaatiotoiminnan tasoilla. Riskinotto on liitettävä yhteen uudistumisen kanssa siten, että innovaatiotoiminta tuottaa globaalilla tasolla uusia radikaaleja innovaatioita. Innovaatiopolitiikan uudistamisen toimia arvioitaessa on arvioitava lisääkö vai vähentääkö toimenpide yritysten riskinottokykyä ja halua radikaaleihin innovaatioihin, joiden kehittämiseen yritys ei välttämättä muutoin ryhtyisi.

Yleiskäyttöiset teknologiat ovat teknologioita, joita voidaan käyttää useassa käyttötarkoituksessa ja alalla. Tällaisten teknologioiden kehittämisestä on esimerkkinä tietokoneet, nanoteknologia tai tekoäly. Strategisuuden tason nostamiseksi investointeja on lisättävä erityisesti yleiskäyttöisten teknologioiden kehittämiseen. Näitä yleiskäyttöisiä teknologioita on voitava soveltaa useilla eri toimialoilla, tuote- ja palveluryhmissä.

Strategisuuden tasoa on nostettava myös innovaatioiden yhteiskunnallista merkityksellisyyttä korostamalla. Innovaatiopolitiikan avulla on pyrittävä vastaamaan yhteiskunnallisten haasteisiin, joissa piilee tulevaisuudessa merkittäviä globaaleja markkinoita. Suomalainen yhteiskunta on monessa suhteessa kohtaamassa sellaisia haasteita, joita kehittyvissä maissa kohdataan vasta hyvin paljon myöhemmin. Pienestä markkinan koosta huolimatta Suomella on tässä suhteessa kilpailuetua, joka pitää hyödyntää innovaatiopolitiikan suuntaamisessa.

Strategisuuden tason korostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asteittainen kehittäminen voitaisiin unohtaa. On päinvastoin niin, että tuottavuuden kehittämisessä asteittaisetkin parannukset ovat merkittäviä. Tämä pätee esimerkiksi pk-yritysten liiketoiminnan kehittämiseen digitalisaation avulla.

Toimenpide-ehdotukset

• Yritysten innovaatiotukia on arvioitava sen suhteen, miten paljon ne kannustavat radikaalien innovaatioiden tuottamiseen ja lisäävät yritysten riskinottokykyä innovaatiotoiminnassa. Tämä pätee Tekesin avustuksiin ja lainoihin sekä muihin innovaatiotukiin.
• Strategisen tutkimuksen lisäämiseksi on luotava yhdessä yritysten kanssa toimintamalleja innovaatiotoiminnan strategisuuden lisäämiseksi. On luotava mahdollisuus kehittää toimialakohtaisia yhteiskehitystä tekeviä konsortioita muun muassa SHOK-järjestelmästä saatujen kokemusten pohjalta.
• Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää yritysten innovaatiotoiminnan suuntaamista valittujen yhteiskunnallisten painotusten mukaan käyttäen hyödyksi Tekesin innovaatiotukia.
• On parannettava pk-yritysten mahdollisuuksia lisätä tuottavuuttaan hyödyntämällä digitalisaatiota. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi tarjoamalla pk-yrityksille mahdollisuutta hakea ulkopuolelta palvelua palveluliiketoiminnan digitalisoimiseksi tai teollisen internetin mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tuotteissa.
• Yritysten innovaatiotoiminnan tuki on saatettava kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle.

3.  Yritysten toimintaympäristön kehittäminen ja innovaatiotoiminnan tuet

Korkeaan arvonlisäykseen nojaavien yritysten toimintaympäristön kehittämisessä keskeisintä on turvata osaavan työvoimaan saanti. Korkeakoulujen laadun kehittäminen kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle edellyttää niiden voimavarojen lisäämistä merkittävästi. Nykyinen juustohöylä-periaatteella tehtyjen koulutusleikkausten tie ei ole kestävää. Korkeakoulujen resurssien lisäämiseksi on laadittava kansallinen ohjelma.

Uusien liiketoimintojen kehittäminen edellyttää sääntelyn kehittämistä siten, että luodaan yhteiskunnassa uusia toimintamalleja ja standardeja, joiden avulla voidaan vastata kasvavaan kysyntään. Näiden toimintamallien kehittäminen edellyttää sääntelyn jatkuvaa kehittämistä. Kyse ei ole normien purkamisesta, vaan normien uudistamisesta siten, että luodaan mahdollisuus uusiin toimintamalleihin ja teknisiin toteutuksiin. Esimerkiksi kaupallisten 5G-verkkojen ja niiden varassa toimivien palvelujen tuomiseksi markkinoille tarvitaan paljon säädöstyötä ja standardointia. Radioverkkojen osalta Suomi on ollut kehityksen kärjessä, lisäksi olisi kuitenkin pyrittävä näiden verkkojen päälle rakennettavien palvelujen kehityksen eturintamaan. Vastaavasti digitaalisiin palvelualustoihin ja digitaaliseen palveluinfrastruktuuriin panostamalla julkinen sektori voi kehittää tuottavuuttaan ja luoda markkinoita innovatiivisille yrityksille.

Uusien palvelujen kehittäminen edellyttää yhteiskuntaan liittyvän datan avaamista liiketoiminnassa käytettäväksi. Data on avattava siten, että henkilöiden tietosuojan taso pysyy nykyisellään. Uudet palvelut perustuvat luottamukseen kansalaisten ja palveluntarjoajien kesken, jonka synnyttämisessä ja ylläpitämisessä tietosuojalla on suuri merkitys. Avoin data mahdollistaa tekoälyn kanssa valtavasti uusia tuottavuutta lisääviä palveluja markkinoille ja tässä liiketoiminnassa Suomen on oltava mukana.

Toimintaympäristön edullisuuteen vaikuttavat myös yhteiskunnan suorat ja epäsuorat tuet yrityksille. Suomessa on OECD-maiden keskitasoon nähden heikot tuet yritysten TKI-toiminnalle. Suoria tukia myöntää vain Tekes ja ne ovat puolittuneet viiden viime vuoden aikana. Suomessa ei ole lainkaan verotukia innovaatiotoimintaan. Korkeaan osaamiseen perustuvassa yritystoiminnassa myös tuloverotuksen tasolla on merkitystä. Suomessa on EU15-maihin verrattuna korkea veroaste. Se tulee laskea lähemmäksi kilpailijamaiden tasoa.

Toimenpide-ehdotukset

• Korkeakoulutuksen ja -tutkimuksen resurssit on saatettava globaalisti kilpailukykyiselle tasolle ja korkeakoulutuksen laatua on parannettava. Tieteellisen tutkimuksen resursseja on vahvistettava ja tutkimusinfrastruktuurin kehittämiseksi on luotava uskottava toimenpideohjelma.
• Innovaatiotoiminta on ihmisten tekemää työtä. Innovaatiotoiminnan kehittämisessä on suunnattava enemmän huomiota innovaatiotoiminnan tekijöiden työn ja työskentelyolosuhteiden kehittämiseen.
• Innovaatiotoimintaa on suunnattava myös niille aloille, joilla ei tehdä lainkaan tai tehdään vain vähän innovaatiotoimintaa.
• Sääntelyn kehittämistä on jatkettava siten, että innovaatioita voidaan kehittää yhteiskunnallisiin haasteisiin. Valtioneuvoston on laadittava kasvupolitiikan ohjelma tukemaan ministeriöissä tehtävää innovaatiotoimintaa tukevaa politiikkaohjausta. Kannustetaan hallinnonaloja kehittämään kokeiluja.
• Datan avaamisen pullonkaulat on käytävä läpi eri hallinnonaloilla ja on laadittava toimenpideohjelma rajapintojen luomiseksi niillä aloilla, joilla sitä ei ole vielä toteutettu.
• Lisätään julkista tukea yritysten uudistumiskykyä lisäävään TKI-toimintaan. Erityisesti on panostettava radikaalien innovaatioiden projekteihin. Tekesin myöntämien innovaatiotukien määrä kaksinkertaistetaan.
• Julkisia hankintoja on käytettävä tehokkaammin uusien innovaatioiden markkinoille pääsyn tukemisessa.
• Luodaan teollisuuden strategisen tutkimuksen tueksi ohjelma, jolla tuetaan teollisuuden monipuolistumista ja laajentumista uusille liiketoiminta-alueille. Luodaan uudelleen rahoituskanavat yleiskäyttöisten teknologioiden tutkimukseen, joilla olisi merkitystä sekä teollisuudessa että yhteiskunnassa.
• Kehitetään pk-yritysten innovaatiotoimintaa lisäämällä erityisesti digitalisoitumista ja tekoälyn hyödyntämistä.
• Luodaan innovaatiotoimintaan kannustava verotuki kasvua ja kansainvälistymistä tavoitteleville yrityksille. Uusi verotuki on laadittava siten, että se täydentää suoria innovaatiotukia.
• Kehitetään yritysten ja yhteiskunnan yhteistyötä elinkaari- eli PPP-mallin (Public Private Partnership) pohjalta siten, että tulevaisuuden suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin voidaan luoda liiketoimintaa ja palveluita.

4.  Yhteistyötä ja innovaatiotoiminnan tekijöiden liikkuvuutta lisättävä

Viennin kasvattaminen edellyttää investointien kasvattamisen lisäksi uusia toimia, joilla kannustetaan yrityksiä kansainvälistymään ja kytkeytymään globaaleihin yritysverkostoihin. Tekesin ja Finpron yhdistämisellä haetaan synergiahyötyjä korkeaan osaamiseen perustuvan yritystoiminnan ja kansainvälistymispalvelujen kesken.

Tärkeämpää kuin hallinnon uudistaminen on kuitenkin innovaatio- ja vientitoiminnan tukijärjestelmän sisällön kehittäminen. Lähtökohtaisesti innovaatiotoimintaan suunnattujen yritystukien ja muiden tukijärjestelmien tulisi kannustaa aina kansainväliseen liiketoimintaan. Vastaavalla tavalla kansainvälistymispalveluja tulisi suunnata erityisesti niille yrityksille, joiden tuotteilla tai palveluilla voidaan saavuttaa globaaleilla markkinoilla kilpailuetua erityisen korkean arvonlisän kautta.

Viennin kehittäminen osaamisintensiivisillä yrityksillä tarkoittaa usein sitä, että osataan kytkeytyä kansainvälisiin yritysklustereihin. Erilaisten tukijärjestelmien on mahdollistettava suomalaisten yritysten ja kansalaisten toiminta muualla, palaaminen Suomeen sekä pääomien hakeutuminen Suomesta pois ja kansainvälisen investointien hakeutuminen Suomeen.

Suomessa on viime vuosikymmenen aikana syntynyt erittäin aktiivinen startup-yritysten yhteisö, jonka puitteissa on rakennettu erittäin voimakas kansainvälisen henkilöliikkuvuuden toimintamalli. Tätä on jatkossa tuettava luomalla mekanismeja esimerkiksi oleskelulupien saamiseksi ja tekemällä vieraskielisille palvelujen hyödyntäminen helpommaksi.

Ulkomaiset suorat investoinnit ovat Suomessa matalammalla tasolla kuin kilpailijamaissamme, vaikka suorien investointien luvuista jätettäisiin huomiotta ns. läpivirtausinvestoinnit. Suomen vakaa ja korkeatasoiseen koulutukseen ja tutkimukseen perustuva toimintaympäristö on sinällään kilpailukykymittausten ja houkuttelevuutta mittaavien selvitysten kärkipäässä. Tämä ei vielä ole realisoitunut suorien sijoitusten euromääräisten vertailujen kärkitulokseksi. Hyvä taso ei riitä, vaan Suomen pitää pyrkiä erinomaiseen tasoon. Tämä pätee myös yritysten innovaatiotoiminnan edellytyksiin ja toimintaympäristöön.

Vertailujen mukaan suomalaiset yritykset ovat keskimäärin pienempiä kuin eurooppalaiset kilpailijamaiden yritykset. Yksi keino pärjätä markkinoilla on luoda yritysten välille yhteistyötä, jonka avulla yritysklusterin tarjoamat tuotteet voivat pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Arvonlisäyksen kasvattamisen näkökulmasta suomalaisten yritysten merkittävin yhteistyökumppani toisten yritysten lisäksi ovat korkeakoulut ja julkiset tutkimuslaitokset. Näiden välistä yhteistyötä ollaan tehostamassa, mutta muutos entistä tiiviimpään yhteistyöhön tapahtuu hitaasti. Ongelmia syntyy erilaisista intresseistä, toimintaa ohjaavasta rahoituksesta, viranomaistoiminnasta ja suhtautumisesta yhteistyössä luotaviin immateriaalioikeuksiin. Joustavia ratkaisuja toimivan yhteistyömallin luomiseksi on kehitettävä eri osapuolten yhteistyönä.

Toimenpide-ehdotukset

• Saatetaan Finpron ja Tekesin yhdistyminen palvelujen tasolle asti. Luodaan samalla julkisen vientipalvelujen järjestelmään tukimalli, joka kannustaa yrityksiä hyödyntämään markkinoilla olemassa olevia kansainvälistymispalveluja kohdemaissa.
• Yrityksiä on kannustettava ottamaan entistä paremmin asiakkaat mukaan tuotteiden ja palveluiden kehitystyöhön, erityisesti potentiaalisilta kasvumarkkinoilta.
• Kehitetään toimintamalli pk-yritysten kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin kehittämiseksi. Rahoitetaan toimintamallin kehittämistä Tekesin ja Finpron kautta.
• Kehitetään Tekesin rahoittamissa innovaatiohankkeissa Public Private Partnership -malleja, jotka kannustavat yritysten yhteistyöhön mahdollisimman laajasti.
• Luodaan toimintamalli kasvuyrityksille, jolla ne voivat luoda yhteydet globaalien yritysklusterien keskeisiin yrityksiin.
• Tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta on lisättävä ja tutkijoiden houkuttelemiseksi takaisin Suomeen on luotava uusia toimintamalleja.
• Tuetaan innovaatiotoiminnassa mukana olevien työntekijöiden liikkuvuuden kasvattamista sektoreiden ja toimenkuvien välillä. Lisätään mahdollisuuksia liikkua korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välillä tehtävästä toiseen.
• Helpotetaan ulkomaisten korkeakoulutettujen erityisasiantuntijoiden työlupien saantia ja taataan heille yhdenvertaiset työnteon ehdot. Tehdään toimenpiteitä ulkomaisten osaajien perheiden englanninkielisten palvelujen kehittämiseksi suurimmilla kaupunkiseuduilla. Englannin kielen asemaa vahvistetaan asiointikielenä.
• Kehitetään työ- ja elinkeinoministeriön kykyä vastata ulkomaisten investoijien tarpeisiin perustamalla virallinen yhden luukun asiointipiste, jossa koordinoidaan valtioneuvoston toimia investointien vauhdittamiseksi. Erityisesti pyritään houkuttelemaan ulkomaisten yritysten TKI-toimintoja Suomeen.
• Tarvitsemme vahvempaa vuorovaikutusta yritysten ja julkisten tutkimusorganisaatioiden kanssa. Lisätään yritysten, sekä korkeakoulujen ja julkisten tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä luomalla immateriaalioikeuksien hallinnointiin toimintaohje. Täsmennetään korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rahoitusmallia siten, että siinä voidaan kannustaa yritysyhteistyöhön esimerkiksi hyödyntämällä laadullisia talokohtaisia mittareita.
• Parannetaan VTT:n rahoitusta ja luodaan VTT:lle ohjelma yritysklusterien rahoittamiseen eri teemoista, kuten yleiskäyttöiset teknologiat ja digitalisaatio.

5.  Innovaatiopolitiikan hallinto

Innovaatiopolitiikkaa on Suomessa johdettu hajautetulla mallilla, jossa erityisesti yritysten innovaatiotoimintaan liittyvä politiikan ohjausvastuu on ollut työ- ja elinkeinoministeriössä ja korkeakoulujen ohjausvastuu opetus- ja kulttuuriministeriöllä sekä julkisten tutkimuslaitosten ohjausvastuu kullakin sektoriministeriöllä. Osa julkisen tutkimusjärjestelmän rahoituksesta on siirretty koordinoitavaksi strategisen tutkimuksen neuvostossa.

Tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan yhteensovittamista on aiemmin toteutettu laajapohjaisessa pääministerin johtamassa tutkimus- ja innovaationeuvostossa. Nykyisen hallituksen aikana neuvostosta tehtiin suppea eikä sillä ole omaa sihteeristöä. Tulokset näkyvät siten, että neuvosto ei ole enää saavuttanut samaa asemaa innovaatiotoiminnan linjaamisessa kuin aiemmin. Tulevaisuudessa toiminta on uudistettava siten, että innovaatiotoiminnan yhteensovittamiseen on olemassa valtionhallinnossa oma organisaatio ja riittävät resurssit.

Toimenpide-ehdotukset

• Innovaatiotoiminnalle on luotava kansallinen visio, jota tutkimus- ja innovaationeuvosto voi toteuttaa valtioneuvostolle.
• On luotava uusi tutkimus- ja innovaationeuvosto, jossa on laajasti asiantuntijoita eri sidosryhmistä ja yrityksistä. Neuvostolle on annettava asema, jossa se linjaa ja sovittaa yhteen yhteistyössä ministeriöiden kanssa valtioneuvoston yhteistä innovaatiopolitiikkaa. Innovaatiokenttää hallinnoivien tahojen määrää ei kuitenkaan tule lisätä.
• Innovaationeuvostossa on kiinnitettävä erityisesti huomiota siihen, miten julkisen tutkimusjärjestelmän ja yritysten välistä yhteistyötä kehitetään.
• Maakuntauudistuksen yhteydessä on asetettava vaikuttavuus etusijalle innovaatiotoimintaan liittyvässä elinkeinopolitiikassa.
• Tekesin toimintamahdollisuuksia on vahvistettava, jotta se kykenee tarjoamaan palveluja entistä paremmin.
• VTT:n asemaa teknologian kehittämisen tukipalvelujen tarjoajana on vahvistettava.

• Akavan hallitus hyväksyi innovaatio-ohjelman 21.8.2017.