Vaikka Minna Canthin ajoista on kuljettu eteenpäin, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi on vielä paljon tehtävää. Syrjintä työelämässä on vakava ja valitettavan yleinen ilmiö. Ikä on yleisin syrjintäperuste työsuojeluviranomaisen asiakasaloitteisiin pohjautuvissa tarkastuksissa. Eniten kasvua tarkastuksissa on kuitenkin alkuperään, kieleen ja kansalaisuuteen perustuvassa syrjinnässä. Työsyrjintärikoksissa puolestaan korostuvat terveydentila ja sukupuoli.
Työelämän syrjinnän poistamiseksi tarvitaan resursseja ja yhteistyötä toimijoiden kesken. Tehokas tapa puuttua ja ennaltaehkäistä syrjintää on laajentaa yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaa työelämässä. Muutoksella voidaan vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien oikeussuojaa ja tuoda näkyväksi esimerkiksi vammaisten kokemaa syrjintää.
Samassa yhteydessä pitää kehittää työpaikkojen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelua ja ulottaa suunnitelmien tekovelvoite koskemaan vähintään 20 henkilöä työllistäviä yrityksiä ja organisaatioita. Lakisääteiset suunnitelmat ovat hyviä työkaluja kaikille työpaikoille yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Niiden rinnalla on tärkeää ottaa käyttöön monimuotoisuutta edistäviä käytäntöjä. Esimerkiksi anonyymi rekrytointi on täsmäkeino, jolla voidaan torjua erityisesti ikään ja etniseen taustaan liittyviä ennakkoluuloja, myös tiedostamattomiakin asenteita.
Lainsäädännössä on kielletty syrjintä raskauden tai perhevapaan takia, mutta siitä huolimatta se on työelämässä merkittävä tasa-arvo-ongelma. Sekä naiset että miehet voivat joutua syrjinnän kohteeksi perhevapaiden käyttämisen takia.
On kohtuutonta vaatia, että raskaussyrjinnän vähentäminen jää yksin työntekijän harteille. Lainsäädäntö ei toimi ennaltaehkäisevästi, vaan edellyttää työntekijältä kanteen nostamista työnantajaansa vastaan. Voimassa oleva tasa-arvolaki ja työsopimuslaki eivät ole käytännössä osoittautuneet riittävän tehokkaaksi suojaksi raskaana oleville eikä perhevapaalta palaajille.
Työelämän muutokset haastavat meitä monin tavoin ja monella tasolla. Lainsäädännössä pitää ottaa huomioon monimuotoisuus ja luoda puitteet vähemmistöryhmien osallisuudelle. Työpaikoilla pitää varmistaa, että työntekijöiden tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu toteutuu. Se vaikuttaa myönteisesti työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta puhuminen ja toimiminen ei ole vain aikansa pioneerien, vaan meidän kaikkien vastuulla.
