Suomi allekirjoitti vuonna 1970 YK:n rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen. Vaikka työ rasismia ja kaikenlaista rotusyrjintää vastaan aloitettiin varhain, on Suomessa yhä paljon tehtävää.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle (2018) ilmenee, että yhdenvertaisuusvaltuutettu on vastaanottanut kuluneen kolmen vuoden aikana syrjintää koskevia yhteydenottoja merkittävästi enemmän alkuperään tai vammaisuuteen kuin muihin syrjintäperusteisiin liittyen. Kanteluiden sekä tutkimustiedon perusteella syrjintä eri elämänalueilla on sekä yleistä että hyvin monimuotoista. Läheskään kaikki syrjintä ei edes tule ilmi.
EU:n perusoikeusviraston FRA:n EU-Midis II tutkimusraportin (2017) mukaan Suomi on jopa yksi Euroopan syrjivimmistä maista, kun haastatellaan Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta tulleita ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajia. Heidän keskuudessaan etniseen tai maahanmuuttajataustaan perustuvaa syrjintää oli Suomessa kokenut 45 prosenttia vastaajista, kun EU:n keskiarvo oli 24 prosenttia vastaajista. Syrjintää oli eniten julkisissa tai yksityisissä palveluissa. Lisäksi syrjintää koettiin koulutuksessa, työnhaussa ja työpaikalla. Vihapuheeseen perustuvaa häirintää oli joutunut kokemaan lähes puolet (47 prosenttia) tutkimukseen osallistuneista verrattuna viidennekseen (21 prosenttiin) kaikista EU:ssa haastatelluista.
OECD:n selvityksen Working together – Skills and labour market integration of immigrants and their children (2018) mukaan Suomen kotouttamispolitiikka on oikeansuuntaista, mutta ei vielä riittävää. Suomen tulisi OECD:n mukaan kiinnittää vahvemmin huomiota erityisesti maahanmuuttajataustaisten naisten ja lasten kotoutumiseen. Kotiin lapsia hoitamaan jäävän puolison – useimmiten siis maahanmuuttajanaisen – kotoutuminen voi olla vaikeaa, koska hänellä on riski jäädä kotouttamistoimenpiteiden ja sosiaalisten kontaktien ulkopuolelle sekä näin syrjäytyä.
Maahanmuuttajien määrä Suomessa on edelleen verrattain pieni, mutta suhteellinen osuus kasvaa nopeasti. Tästä huolimatta maahanmuuttajien työllisyys on noin 10–15 prosenttiyksikköä matalampi ja työttömyys noin 2,5-kertainen kantaväestöön verrattuna. Kun asiaa tarkastellaan sukupuolittain, tulee maahanmuuttajanaisten heikompi asema selvästi esille; suomalaisnaisten työllisyysasteen ollessa 73 prosenttia, on ulkomaan kansalaisten työllisyysaste ainoastaan 47 prosenttia.
Yhdenvertaisuuden merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Työpaikoilla, koulutuksessa ja palvelujärjestelmässä pitää kaikin tavoin edistää yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta. Tietoa ja esimerkkejä ihmisten moninaisuuden hyödyistä tarvitaan ennakkoluulojen vähentämiseksi koko yhteiskunnassa. Maahanmuuttajien kotouttamiseksi ja syrjinnän poistamiseksi tehtävä yhdenvertaisuustyö on Suomessa mitä suurimmissa määrin myös tekoja sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta. Tässä vastuu on meillä kaikilla.
Lisätietoja:
