Markkinamekanismissa on kiteytetysti kysymys siitä, miten valtiot voivat hyödyntää toisissa maissa rahoittamiaan ilmastohankkeita. Kokouksen päästyä loppumetreille on nähty, että jos tästä sopiminen oli vaikeaa Katowicessa, niin se on ollut vaikeaa Madridissakin. Markkinamekanismi on tärkeä osa, johon liittyy valtavia taloudellisia intressejä, minkä vuoksi siitä halutaan saada mahdollisimman aukoton. Lisäksi kansalaisjärjestöt ovat pitäneet tärkeänä, että markkinamekanismia käytettäessä huolehditaan muun muassa ihmisoikeuksien toteutumisesta.
Suuri joukko ilmastopolitiikan vaikuttajia on kuitenkin kääntänyt katseensa jo eteenpäin. Seuraavana vuonna jokaisen maan on annettava päivitys omista Pariisin sopimukseen liittyvistä päästövähennystavoitteistaan (NDC).
EU päätti juuri huippukokouksessaan uusista pitkän aikavälin tavoitteistaan vuoteen 2050. Vaikka Puola jättäytyi toistaiseksi toteutuksen osalta oman tilanteensa auki, ratkaisu antaa Euroopalle uuden tason, johon pyrkiä. EU:lla on tärkeä rooli ensi vuonna Glasgowssa pidettävässä ilmastokokouksessa, sillä siellä olisi pystyttävä näyttämään ilmastonmuutoksen torjunnassa johtajuutta ja esimerkkiä.
EU:n tavoittelemaa johtajuutta joskus kritisoidaan sen vuoksi, että se johtaa vain oman tuotannon kilpailukyvyn heikkenemiseen. Tämä ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista. Ensinnäkin EU:ssa lähdetään luomaan ratkaisuja hiilivuotoon muun muassa hiilitulleilla, joita EU:n komissio esitti juuri Green Deal -ohjelmassaan. Toiseksi ilmastonmuutos tarjoaa Euroopalle mahdollisuuden tarjota teknologinen osaamisensa ongelman ratkaisemiseen.
Suomen osalta tilanne on ristiriitainen. Hallitusohjelmassa tavoitteet on selvästi asetettu, mutta todellisuus menee toiseen suuntaan. Tilastokeskus julkaisi juuri tuoreimman kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä koskevan tilaston, joka osoitti, että Suomessa päästöt kasvoivat ja hiilinielut pienenivät. Pitkällä aikavälillä kehitys on ollut erityisesti päästöjen osalta myönteistä, mutta vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteeseen vauhti ei riitä ja erityisesti hiilinielujen osalta Suomen tilanne on menossa huonoon suuntaan.
Hallituksen on ryhdyttävä ripeästi toimiin, mikäli kehitys halutaan kääntää. Hallituksen asettaman hiilineutraalisuustavoitteen toteutuminen edellyttäisi noin 3 miljoonan tonnin nettovähennyksiä joka vuosi. Sinänsä se ei ole mahdotonta, mutta edellyttää konkreettisia ja oikeita toimia. Ilman näitä Suomen on hankala esiintyä ilmastopolitiikan johtajana kansainvälisillä areenoilla.
Lisätietoja
COP25-kokoukselle asetetuista Suomen tavoitteista voit lukea lisää ympäristöministeriön sivuilta
https://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/YKn_ilmastokokous_Madridissa_kayntiin_ma(52954)
Tilastokeskuksen kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä koskeva tilastojulkistus
https://www.stat.fi/til/khki/2018/khki_2018_2019-12-12_tie_001_fi.html
