Tämä tavoite on kirjattu hallitusohjelmaan. Jo aiemmin se kirjattiin korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visioon 2030 korkeakoulujen ja sidosryhmien laajan yhteistyön tuloksena.
Millä tavoitetta perustellaan?
Suomi on korkean osaamisen talous. Korkeakoulututkinnolla työllistyy täällä myös jatkossa hyvin.
– Suomen tapaisten maiden kohdalla on selvää, että uudet työpaikat syntyvät korkean osaamisen tehtäviin, sanoo opetusneuvos Tomi Halonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
– Monessa OECD-maassa koulutusmääriä on lisätty. Siksi Suomi on tänä päivänä OECD-tilastoissa hieman keskiarvon alapuolella.
Miten saada yhä useampi nuori korkeakoulutetuksi?
Suomessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on säilynyt tasaisena kymmenen viime vuoden ajan. Nuorten aikuisten ikäryhmästä 41 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon (tilanne vuonna 2018).
Monessa muussa maassa korkea-asteen koulutettujen määrä on ollut selvässä kasvussa. OECD-maiden keskiarvo on kymmenessä vuodessa noussut 34 prosentista 47 prosenttiin.
– Osittain tämä selittyy lyhyellä korkea-asteen koulutuksella, jota on tarjolla esimerkiksi Etelä-Koreassa ja Kanadassa. Mutta monessa maassa on myös panostettu osaamiseen, Halonen kertoo.
Osa panostuksista ja uudistuksista on sellaisia, joita Suomessa on tehty jo aiemmin.
Suomen sijoittumista OECD-tilastossa eivät selitä pienentyneet ikäluokat tai aloituspaikkojen vähentäminen. Muut maat vain ovat laajentaneet korkeakoulutustaan.
Halonen mainitsee, että aloituspaikkojen lisääminen ei ole ainoa lääke korkeakoulutusasteen nostamiseen.
– Tehostaisin jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia, jolloin ei tarvitsisi tehdä kokonaista uutta tutkintoa. Olisi myös hyvä keskustella, miten saataisiin enemmän miehiä korkeakoulutuksen pariin.
Yliopistojen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista noin 42 prosenttia ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista noin 38 prosenttia on miehiä.
Myös korkeakouluopintojen keskeyttämiseen pitäisi löytää lisää ehkäisykeinoja.
– Korkeakouluissa on jo tehty töitä tämän eteen esimerkiksi sujuvoittamalla opintojen painopisteen tai alan vaihtoa korkeakoulun sisällä, Halonen sanoo.
Työelämän muutokset vaativat myös yleisen osaamistason nostamista
Pelkästään nuorten ikäluokkien korkeakoulutuksen lisääminen ei riitä. Yleistä osaamistasoa Suomessa on kohennettava, ja on saatava jo työelämässä olevat uudistumaan ammatillisesti.
– Työtehtävien vaatimustaso kasvaa ja tarvitaan lisää sisällöllistä osaamista, digitaitoja ja yleisiä työelämätaitoja. Tämä ei aina tarkoita kokonaisen uuden tutkinnon suorittamista vaan moduulimuotoisia opintokokonaisuuksia ja työssä oppimista, sanoo opetusneuvos Samuli Leveälahti Opetushallituksesta.
Omaa osaamista pitäisi kyetä tarkastelemaan mahdollisen ammatinvaihdon näkökulmasta erityisesti rakennemuutosaloilla.
– Vahvasta ammatti-identiteettiajattelusta olisi tarpeen siirtyä osaamisidentiteettiajatteluun. Tämä tukisi nykyistä paremmin työllisyyttä ja työvoiman joustavampaa liikkuvuutta eri alojen välillä, Leveälahti sanoo.
Kyse on siis oman kehityspotentiaalin tunnistamisesta.
Enemmistö osaamistaan päivittävistä työntekijöistä on viime vuosina ollut korkeakoulutettuja naisia. Jotta suomalaisten yleinen osaamistaso nousisi, pitäisi myös työmarkkinoilla olevia, vähemmän koulutettuja työntekijöitä saada hankkimaan uusia taitoja. Toimiva konsepti voisi olla työssä oppimista ja kurssimoduuleja yhdistävä kokonaisuus perinteisten tutkintojen sijaan.
Opintojen keskeytymiseen on kolme keskeistä syytä – työssä hankitun osaamisen tunnustaminen kohentaisi tilannetta
Kun tavoitteena on, että entistä useampi nuori suorittaa korkeakoulututkinnon, opintojen keskeyttäminen pitää saada vähenemään tuntuvasti. Keskeyttäminen korostuu erityisesti insinööriopinnoissa.
– Insinööreistä valmistuu ajallaan noin 40 prosenttia ja jonkun verran tietysti myös myöhemmin. Edessä on iso haaste, jos vuonna 2030 nuorten ikäluokasta puolella pitäisi olla korkeakoulututkinto, sanoo erityisasiantuntija Miihkali Härkönen Insinööriliitosta.
Insinööriliiton selvitysten mukaan keskeyttäminen liittyy usein luma-aineiden eli luonnontieteellis-matemaattisten aineiden puutteelliseen osaamiseen. Ongelmia on erityisesti ammattikoulupohjalta insinööriopintojen pariin tulevilla. Lääkkeeksi ammattikorkeakouluissa on tarjottu lisäopetusta. Myös parempi ja motivoivampi luma-opetus aiemmilla koulutusasteilla sujuvoittaisi opintoja amk-tasolla.
Selittävä tekijä opintojen keskeyttämiselle on myös työllistyminen varhaisessa vaiheessa, jolloin opinnot jäävät.
Kolmantena syynä on väärä alavalinta ja siirtyminen itselle mieluisammalle alalle.
– Tämä liittyy siihen, kuinka paljon korkeakouluopinnoista tiedetään etukäteen. Tarvittaisiin parempaa ja monimuotoisempaa opinto-ohjausta, mutta se on vaikeaa, koska yhdellä opinto-ohjaajalla voi olla pahimmillaan jopa satoja opiskelijoita vastuullaan, Härkönen sanoo.
Jotta eri alojen tuntemusta saadaan välitettyä jo hyvissä ajoin tuleville opiskelijoille, tarjotaan ammattikouluissa ammattikorkeakoulujen kursseja, joilla pääsee kokeilemaan, mikä ala voisi olla sopiva. Tällaista yhteistyötä tehdään jonkin verran myös lukioiden kanssa.
Eniten opintoja jätetään kesken tietotekniikan alalla. Tavoiteaikataulussa valmistuu vain 20 prosenttia opiskelijoista. Moni hakeutuu ja pääsee töihin, mikäli osaaminen kohtaa työnantajan tarpeet.
Tekniikan alan opiskelijoiden valmistumista saattaisi Härkösen mukaan vauhdittaa entistä aktiivisempi aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT).
– Näin työssä taitojaan hyödyntäneet ja lisää oppineet voisivat osoittaa osaamisensa ja saisivat tutkinnon kasaan kevyemmällä mallilla.
Teksti: Iida Ylinen
Kuvat: Ida Pimenoff (kuvituskuva), Liisa Takala (Miihkali Härkönen)