Islanti on maailman upeimpia luontokohteita: kuumia kylpyjä, jäätiköitä, vesiputouksia, hengästyttävän kauniita kallionkielekkeitä ja maailman suurin laavapelto. Tämä tarinoiden täyttämä maa rikkoo muitakin ennätyksiä. World Economic Forumin Global Gender Gap -tutkimus on jo yhdeksänä vuotena peräkkäin (2009–2017) valinnut Islannin maailman parhaaksi maaksi naisille. Kuinka ihmeessä tähän tulokseen on päästy? Lähdetään tasa-arvokierrokselle ottamaan selvää.
Tasa-arvo on islantilaisille ennätyslaji
Islantilaiset rakastavat paukutella omia henkseleitään asiassa kuin asiassa. Oli laji mikä tahansa, menestys on menestystä ja mahdollisuus näyttää maailmalle, miten erinomaisesti meillä menee. Tasa-arvosta on tehty samanlainen ennätyslaji kuin jalkapallosta.
Islannilla on hallussaan ensimmäisen naispresidentin titteli. Vigdís Finnbogadóttir oli Islannin presidentti vuosina 1980–1996. Hän nautti koko presidenttiytensä ajan valtavasta kansansuosiosta. Eikä hänen naiseutensa tai se, että hän oli adoptiolapsen yksinhuoltajaäiti, ollut koskaan mikään epäilynaihe. Päinvastoin: se oli eksoottista plussaa, jonka avulla Islanti nousi esiin kansainvälisissä kokouksissa.
Toinen esimerkki on tasa-arvoinen avioliittolaki, josta äänestettiin parlamentissa vuonna 2010. Kukaan ei äänestänyt lakia vastaan. Lain tultua voimaan pääministeri Jóhanna Sigurdardóttir meni avioliittoon puolisonsa Jónínan kanssa. Kukaan ei julkisesti kummastellut asiaa vaan päinvastoin: kansa oli ylpeä siitä, että se oli jälleen rikkonut maailmanennätyksiä. Islannilla oli maailman ensimmäinen avoimesti lesbo pääministeri.
Palkkatasa-arvo on haaste, joka haluttiin ratkaista
Menestyjämentaliteetin lisäksi islantilaisia leimaa käytännönläheisyys. Islantilaisten hyvinvointi on kautta vuosisatojen perustunut kalaan pyyntiin. Ennen vanhaan pohjoisella Atlantilla sää saneli kaiken. Kun tuuli tyyntyi, lähdettiin kalaan. Islantilainen tarttuukin tilaisuuteen heti, ettei se vain ehdi hävitä käsistä.
Vuosituhannen vaihteessa huomattiin, että naisten palkat laahaavat miesten palkkojen takana eikä ero ota pienetäkseen. Asialle piti tehdä jotain. Niinpä uutta lainsäädäntöä alettiin valmistella ripeästi.
Vuonna 2008 säädettiin laki sukupuolten tasa-arvoisemmasta asemasta julkisen sektorin viroissa. Pari vuotta myöhemmin yritykset velvoitettiin pitämään huolta hallituksen tasaisesta sukupuolijakaumasta. Vuonna 2018 Islannissa säädettiin laki, jonka mukaan yritysten on maksettava samasta työstä saman verran palkkaa naisille ja miehille. Lain noudattamisesta on raportoitava joka vuosi tilinpäätöksissä.
Islantilaisisät käyttävät eniten perhevapaita Pohjoismaissa
Viikinkien jälkeläiset arvostavat ripeää toimintaa. Kuinka kauan Islannilta kesti rakentaa uusi, tasa-arvoinen vanhempainvapaasysteemi? Alle kaksi vuotta.
Kun vanhempien kesken jaettavasta vanhempainvapaajärjestelmästä päätettiin vuonna 2001, eturyhmille tuli kiistaa siitä, kuka asian oli alun perin keksinyt. Koska sitä pidettiin niin hyvänä ideana!
Yhdeksän kuukauden mittainen vanhempainvapaa on jaettu vanhempien kesken siten, että isä ja äiti saavat molemmat kolme kuukautta. Yhden kolmen kuukauden jakson vanhemmat saavat jakaa kuten haluavat.
Ennen uudistusta isät eivät pitäneet lainkaan vanhempainvapaita. Nykyään isien käyttämä osuus perhevapaista on Pohjoismaiden korkein, sillä he käyttävät perhevapaista tällä hetkellä noin kolmanneksen.
Mitä tapahtui? Työntekijöiden lastensaannin kustannukset eivät kasaannu naisvaltaisille aloille vaan vastuun kantavat kaikki yhdessä. Naisten koulutustaso nousi. Naisansa purkaantui ja tasa-arvo lisääntyi. Saatiin molemmat: Euroopan toiseksi korkein syntyvyys ja OECD-maiden naisten korkein työllisyysaste.
Jokainen on onnellinen omalla tavallaan
Islanninhevosia on koko saarella yli 70 000 – siis yksi hevonen neljää islantilaista kohti. Ne elävät suurissa laumoissa ulkona vuoden ympäri. Islantilainen perhe on samanlainen kuin vuoriston vapauteen tottunut hevoslauma: suuri ja äänekäs, joka pakoilee taitavasti tiukkoja aitausyrityksiä.
Islannissa rakastetaan paljon ja erotaan usein. On uusperheitä, sinkkuperheitä, yh-perheitä, sateenkaariperheitä. Isä, äiti ja kaksi lasta on vain yksi esimerkki perheestä. On paljon muitakin tapoja olla perhe, eikä niitä laiteta arvoasteikolle. Ne ovat kaikki yhtä mahtavia.
Ydinperheen tarkat raamit eivät purista ketään, koska raameja ei ole olemassa. Islannissa yksikään onnellinen perhe ei ole toisensa kaltainen, vaan jokainen onnellinen perhe on onnellinen omalla tavallaan.
Jalkapallo luo tasa-arvoa
Islantilaisisät ja -äidit ovat töissä viiteen iltapäivällä ja koulu loppuu ala-asteella yhden maissa. Koska melkein kaikki vanhemmat ovat töissä, minne pienet lapset laitetaan koulun jälkeen iltapäivien ajaksi? He menevät pelaamaan jalkapalloa!
Koulusta mennään suoraan harjoituksiin. Pienemmissä kylissä lapset kävelevät treeneihin itse, isommissa asutuskeskuksissa urheiluseurat ovat järjestäneet lapsille kyydit treeneihin. Harjoitukset loppuvat myöhään iltapäivällä samaan aikaan kuin suurin osa vanhemmista pääsee töistä.
Lapset siis harjoittelevat valmentajien johdolla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä tienaamassa rahaa. Lasten jalkapalloharrastaminen ei ole kiinni siitä, onko vanhemmilla aikaa osallistua harrastukseen vai ei. Joukkuelajien harrastaminen ei ole rahastakaan kiinni. Esimerkiksi Reykjavíkin kaupunki antaa lapsille joka vuosi 500 euron harrasterahan, jolla voi kattaa suuren osan urheiluseuran maksuista tai vaikka tanssikurssista.
- Teksti: Satu Rämö
- Kuvat: Björgvin Hilmarsson
Islannin tärkeimmät tasa-arvolait
- 2001. Vanhempainvapaajärjestelmä eli 3+3+3-malli.
- 2008. Laki sukupuolikiintiöistä valtionpaikoilla.
- 2010. Tasa-arvoinen avioliittolaki.
- 2010. Laki suurten yritysten hallituspaikkojen sukupuolijakaumasta.
- 2018. Laki samapalkkaisuudesta.
