Kävely pitää pään terävämmässä kunnossa kuin pelkkä istuminen.
– Huomasin ensimmäiseksi, että olin paljon aktiivisempi palavereissa, Katila sanoo.
Vaikka työpöydän vieressä kävelemiseen tottui päivässä, ei se aivan ongelmatonta ole ollut. Katilan piti hypätä pois juoksumatolta, kun työn alla oli kognitiivisesti hyvin vaativa demo.
– Piti stopata, että pystyi keskittymään.
Katila on joskus aikaisemmin kokeillut myös seisomista työpöydän vieressä, mutta siinä selkä meni nopeasti jumiin.
Vaikka kävely pitääkin ajatuksen virkeänä ja selän kunnossa, varsinainen syy Katilan ratkaisuun on urheilu. Hän on kovan tason ultrajuoksija, ja päivittäinen työkävely hoitaa ison osan peruskuntoharjoittelusta.
– Kollega on myös ultrajuoksija, ja mietimme, että olisi hyvää peruskuntoharjoittelua, jos voisi kävellä pitkin päivää.
Arkkitehti Matti Katila kävelee koko päivän tehdessään töitä toimistossa. Kävely pitää ajatuksen vireänä ja selän kunnossa sekä tuo hyvää peruskuntoharjoittelua.
Päivän aikana Katila kävelee noin kymmenen kilometriä. Se säästää aikaa työpäivinä kolmekin tuntia, jotka muuten olisivat menneet harjoituksiin töiden jälkeen.
Kestävyysurheilijoiden lisäksi muutkin ovat Katilan työpaikalla innostuneet kävelystä. Kävelymattoja löytyy muutama muukin.
Katila ei ole kävellyt juoksumatolla työpäiviään vielä pitkään. Kävely alkoi keväällä osana valmistautumista kesän Nuts300-kisaan, jossa kuljetaan 326 kilometriä Lapin Lemmenjoen Njurkulahdelta Äkäslompololle.
Kisan jälkeen Katila istui töissä pari viikkoa palautumisen vuoksi. Sitten taas kävely jatkui.
Hyvä pohjakunto auttaa kävelevien työpäivien aloittamisessa
– Juoksumaton kanssa on parempi olla hyvä pohjakunto, Työterveyslaitoksen (TTL) johtava tutkija Satu Mänttäri sanoo, kun hän kuulee arkkitehti Katilan työpisteestä.
–Paras työasento on seuraava asento, liikkuminen ja vaihtelu tekee hyvää työpäivän aikana, toteaa johtava tutkija Satu Mänttäri Työterveyslaitokselta.
Mänttäri vetää parhaillaan TTL:n hanketta, jossa tutkitaan parasta tapaa tauottaa istumatyötä.
– Aikaisemmin istumatyötä tekeviä kehotettiin nousemaan puolen tunnin välein seisomaan. Kehotus ei pohjannut mihinkään tutkimukseen, ja TTL:ssä päätettiin selvittää asia kunnolla, Mänttäri kertoo.
Laboratorion standardiolosuhteissa vertailtiin neljää vaihtoehtoa tekemällä koehenkilöille fysiologiset ja kognitiiviset mittaukset. Tulokseksi saatiin, että paras tapa tauottaa istumista on nousta puolen tunnin välein kävelemään muutamaksi minuutiksi. Toimistokävely oli kokeeseen osallistuneiden kesken myös suosituin vaihtoehto.
Toimistokävelyn lisäksi kokeessa oli mukana istumisen ja seisomisen vaihtelu niin, että toisessa vaihtoehdossa istuttiin 25 minuuttia ja noustiin seisomaan viideksi minuutiksi. Toisessa vaihtoehdossa puolen tunnin välein vaihdettiin seisomista ja istumista. Yksi tutkimuksen vaihtoehdosta oli kyykkyjen tekeminen puolen tunnin välein.
– Nämä kaikki ovat parempia vaihtoehtoja kuin vain istuminen. Ne rikkovat istumistyön, ettei pitkän aikaa olla inaktiivisena, Mänttäri sanoo.
Tutkimuksessa mitattiin myös kokeen aikana tuotetun kirjoitustyön määrää ja laatua. Työn katkaiseminen puolen tunnin välein pariksi minuutiksi ei vaikuttanut merkittävästi työn laatuun sekä työtehoon.
Tutkimustulokset saatiin hiljattain vahvistettua myös kenttäolosuhteissa. Mänttärin tutkimusryhmä testasi vaihtoehtoja Helsingin yliopiston kiinteistöpalvelujen kanssa.
– Teimme samat mittaukset, ja saimme samat tulokset. Tulokset ovat hyviä, näyttää lupaavalta.
– Työelämä on viime vuosikymmenien aikana muuttunut joka puolella hyvin paljon paikallaan olevaksi. Muutama vuosikymmen sitten puhuttiin vielä työn fyysisestä kuormittavuudesta, mutta nyt passiivinen toimistotyö alikuormittaa fyysisesti, Mänttäri sanoo.
– Tässä on evolutiivinen tausta. Ihmistä ei ole tehty istumaan. Vasta muutama sukupolvi on istunut, meidät on luotu kävelemään, metsästämään.
Katila siis juoksumattonsa kanssa toteuttaa ihmisenä olemista toimisto-olosuhteissa.
TTL:n raportin mukaan kolmannes suomalaisista työntekijöistä istuu peräti 6–7 tuntia päivässä. Koronapandemian vuoksi ja jälkimainingeissa etätyötä tehdään yhä enemmän, mikä on edelleen lisännyt istumisen määrää työpäivän aikana.
– Istuessa energian kulutus on hyvin pientä, eivätkä lihakset juurikaan ole aktiivisena. Tutkimuksissa runsaan istumisen on todettu olevan yhteyksissä muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, kakkostyypin diabetekseen, tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin sekä syöpiin, Mänttäri toteaa.
Niskat ja hartiat sekä alaselkä ovat jumissa ja alaraajojen verenkiertokin on heikkoa.
– Istuminen on lähes lepoa, passiivinen olotila. Kaikki elintoiminnot ovat passiivisia. Aineenvaihduntakin on passiivinen, joka voi edesauttaa diabeteksen kehittymistä. Pitkässä seisomisessa taas on vaarana veritulpan riski, Mänttäri sanoo.
Työasento vaikuttaa suuresti vireyteen. Asiantuntijatyötä tekevät hyötyvät suuresti, jos ajatus on kirkas koko päivän.
– Kävellessä verenkierto aktivoituu, ja aivot saavat verta ja happea, Mänttäri toteaa.
Joka tapauksessa ihmisen ei pitäisi olla liikaa paikallaan.
– Meillä on sanonta, että paras työasento on seuraava työasento, eli tarvitaan vaihtelua, Mänttäri sanoo.
Teksti Anssi Koskinen
Kuvat Kotialbumi (Matti Katila), Tuuli Nikki (Satu Mänttäri)
