EU:n on sitouduttava vihreään elvytykseen myös tekojen tasolla

EU:sta piti tulla kunnianhimoisen ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä. Sitten alkoi koronakriisi. Nyt ilmastoasiantuntijat ja europarlamentaarikot ovat huolissaan siitä, miten ilmastonmuutoksen torjumiselle käy. EU on yhä sitoutunut vihreän kehityksen ohjelmaan, mutta pahimmillaan uhkana on, että siitä tulee tyhjä lupaus.

5.5.2020

Alku näytti lupaavalta. Joulukuussa Euroopan komissio julkisti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen sitoutuivat kaikki EU-maat Puolaa lukuun ottamatta.

Tammikuussa paketista saatiin ensimmäiset konkreettiset ehdotukset: vihreän kehityksen investointiohjelma ja ehdotus oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta. Niiden kohdalla heräsi jo kysymyksiä. Saataisiinko vihreän kehityksen investointiohjelman kautta oikeasti liikkeelle investointeja, varsinkaan komission visioiman biljoonan euron edestä? Entä mistä rahat oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon tulevat? Sitten alkoi koronakriisi. Nyt kysymyksiä on huomattavasti enemmän.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma eli Green Deal on valtava paketti. Se sisältää muun muassa ilmastolain, biodiversiteettistrategian, metsästrategian sekä linjauksia lähes kaikilta sektoreilta.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on luvannut, että EU pitää Green Dealin periaatteista kiinni, kun taloutta aletaan elvyttää koronakriisin jälkeen. Samaa lupasi myös EU:n ilmastopolitiikasta vastaava komissaari Frans Timmermans puhuessaan parlamentin ympäristövaliokunnalle muutama viikko sitten.

Monet europarlamentaarikot ja ilmastoasiantuntijat ovat kuitenkin huolissaan.

Komissio julkisti maaliskuun alussa ehdotuksensa EU:n uudeksi ilmastolaiksi. Monille laki oli pettymys. Lain tavoitteet ovat alle tieteellisten suositusten. Niitä noudattamalla maapallon lämpenemistä tuskin saadaan pysäytettyä Pariisin ilmastosopimuksessa sovittuun puoleentoista asteeseen. Lakiesityksessä vuoden 2030 päästövähennystavoite on asetettu 50–55 prosenttiin. Se ei riitä, jos tavoitteena on hiilineutraalius vuonna 2050.

Siksi parlamentin pitää tavoitella 65 prosentin kirjausta lakiin. Meppien on tarkoitus äänestää ilmastolaista täysistunnossa heinäkuussa.

Ilmastolaki on keskeinen osa vihreän kehityksen ohjelmaa, joten sillä pitää olla konkreettisia vaikutuksia. Jos ilmastolaki jää tyhjäksi kirjaimeksi, samoin käy koko ohjelman.

Ilmastokriisi ei ole kadonnut minnekään. Huonoimmassa tapauksessa tilanne vain pahenee entisestään, kun maat ryhtyvät elvyttämään koronaviruksen lamauttamia talouksiaan. Koronapandemia on osoittanut, että kriisin tullen EU:n poliittiset päättäjät pystyvät kuuntelemaan tieteellistä tutkimusta. Niin on tehtävä myös ilmaston suhteen.

Uudelleenrakennus ja ilmastonmuutoksen torjunta eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita. Sen sijaan niiden väliltä löytyy paljon synergiaa. Vihreä elvytys on otettava lähtökohdaksi, kun alamme rakentaa Eurooppaa uudelleen kriisin jälkeen.

Meillä on nyt aidosti mahdollisuus muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Siksi on tärkeää, ettei tukia ohjata vanhan fossiilisen maailman jälleenrakentamiseksi. Sen sijaan rahat on kohdistettava uuden, kestävämmän ja vihreämmän Euroopan rakentamiseen.

Sanojen lisäksi tarvitaan tekoja. Yksi niistä on kunnianhimoisempi ilmastolaki.

 

Silvia Modig, europarlamentaarikko

Kuva: © European unioni 2019, lähde: EP/Didier Bauweraerts