Ryhmästä saa intoa liikuntaan, varsinkin aamuvarhaisella
Yliopistonopettaja Päivi Eskola on harrastanut monipuolista liikuntaa säännöllisesti kuuden viime vuoden ajan. Hän nostelee puntteja tai vaikka juoksee Jyväskylän Harjulla portaita ylös alas.
Eskola on noin viisikymppinen ja töissä Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa oppiaineenaan gerontologia. Liikunta on tehnyt hänen elämälleen ja työkunnolle paljon hyvää.
Yliopistonopettaja Päivi Eskola on harrastanut monipuolista liikuntaa säännöllisesti kuuden viime vuoden ajan. Liikunta on tehnyt hänen elämälleen ja työkunnolle paljon hyvää. Kuvassa lenkkikaverina aviomies Ilkka Eskola.
– Istun paljon, mutta ei minulla ole mitään fyysisiä kipuja. Kuntosaliharjoittelu erityisesti antaa energisen olon. Työkaverit sanovat, että olen tullut ryhdikkäämmäksi, Eskola sanoo.
Eskola pitää siitä, että liikunta tehdään ryhmissä. Muut innostavat tekemään, kun yksin saattaisi olla vaikeampi motivoitua. Ryhmästä on apua varsinkin silloin, kun aamuharjoitukset alkavat jo kuudelta.
– Jos on mahdollisuus, otan aamutreenien jälkeen kotona vielä puolen tunnin nokoset. Sitten olo on virkeä, hän sanoo.
Eskola on viime kuukausina ollut mukana Jyväskylän yliopiston henkilökunnalleen järjestämässä hyvinvointivalmennuksen pilottihankkeessa, jossa osallistujille on tarjolla erilaisia liikuntamahdollisuuksia ja valmennusta. Aikaisemmin hän on ollut muissakin liikuntaryhmissä yhdessä opettajapuolisonsa kanssa.
Jalkapallossa on mukana luova puoli
Lapuan taidemuseon amanuenssi Mikko Valo on pelannut jalkapalloa koko ikänsä. Harrastus alkoi lapsena Seinäjoen juniorijoukkueissa. Jalkapallon pelaaminen kulki mukana Jyväskylän ja Tampereen vuosinakin. Jalkapallon pelaamisen lisäksi nyt 45-vuotias Valo käy satunnaisesti juoksemassa.
– Pisin tauko, joka minulla on ollut jalkapallon pelaamisessa, on tullut varmaan nyt koronan vuoksi. Lapuan pelikavereissa on koronan riskiryhmäläisiä. Siksi en ole heidän kanssaan tohtinut pelata, Valo sanoo.
Sopivan tasoisia jalkapallojoukkueita ja porukoita löytyy Valon mukaan helposti, jos ei asu hyvin pienellä paikkakunnalla. Hän pelasi ennen korona-aikaa ainakin kerran viikossa.
Liikunnan merkitys on Valon mielestä työkuntoon valtaisan suuri.
– Liikunta vaikuttaa mielenterveyteen. Minusta tulee kärttyisä, jos en pääse liikkumaan. Uneenkin liikkuminen vaikuttaa paljon. Kun keho on kunnossa, henkinen puolikin on paremmassa kunnossa.
Valo sanoo, että jalkapallo on hänelle leikkiä. Se ei ole pelkkää fyysisen kunnon kohottamista, vaan mukana on myös luova puoli.
– Vieläkin opin aina uutta, kun pelaan jalkapalloa, hän kertoo.
Liikunta on tärkeää oppimiselle ja aivojen toimintakyvylle
Oppiminen ja liikunta ovat tiiviissä yhteydessä keskenään. Tutkimukset ovat viime vuosikymmenenä osoittaneet, että liikunta on oppimisen ja aivojen toimintakyvyn kannalta erityisen tärkeää.
Liikuntalääketieteen yliopistonlehtori Eero Haapala Jyväskylän yliopistosta korostaa, että liikunnasta on monia hyötyä terveydelle, mutta erityisesti aivojen toimintakyvylle.
– Hippokampuksessa on aivojen muisti- ja oppimiskeskus. Vaikka siellä syntyy jatkuvasti uusia hermosoluja, liikunta tehostaa hermosolujen syntymistä entisestään ja auttaa myös uusien syntyneiden hermosolujen hengissä säilymisessä, sanoo liikuntalääketieteen yliopistonlehtori Eero Haapala Jyväskylän yliopistosta.
Liikunnasta on paljon muutakin hyötyä elämälle ja työkyvylle kuin vain hippokampuksen virittäminen huippukuntoon.
Haapala toteaa, että kun ei liiku ja istuu pitkiä aikoja ilman taukoja, veren virtaus ja sitä kautta hapen ja ravinteiden kulku aivoihin voi vähentyä. Lisäksi liikunnan ja hyvän yleiskunnon vaikutukset sekä stressihallintaan että keskittymiskykyyn ovat kiistämättömät. Liikkumattomuuteen liittyy usein myös muitakin terveysongelmia.
Terveysongelmilta olisi Haapalan mukaan helppo välttyä.
– Jos yleensä istuu pitkään ilman taukoja, jo pieni jaloittelu tai muutama kyykky silloin tällöin auttaa. Useimmiten juuri ensimmäinen askel on tärkein. Jos aikaisemmin ei ole liikkunut, kannattaa liikuntaa lisätä vähän kerrallaan ja ajan kanssa pyrkiä liikkumisen suositusten mukaisiin määriin. Ei siihen ihmeitä tarvita.
Työpaikat kannustavat henkilöstöään liikkumaan
Työpaikat tukevat liikunnan harrastamista yleisesti. Suomen Olympiakomitean viime vuoden syksyllä julkaiseman Henkilöstöliikuntabarometrin mukaan koko 2000-luvun ajan yli 80 prosenttia suomalaisista työpaikoista on jollain tavalla tukenut henkilöstön liikuntaharrastuksia.
Vuonna 2019 henkilöstönsä liikuntaa tukevista työpaikoista esimerkiksi 87 prosenttia jakoi liikuntaseteleitä tai muita vastaavia liikuntaan käytettäviä maksuvälineitä. Työpaikalla oli pukuhuoneet ja suihkut 90 prosentilla, 64 prosentilla oli taukoliikuntavälineitä ja 49 prosentilla erityisiä urheiluvälineitä.
Työpaikoista 38 prosentilla oli omia liikuntatiloja ja 33 prosenttia tuki taloudellisesti työpaikan liikuntaseuraa tai kerhoa. Yrityksistä 47 prosenttia tarjosi henkilöstölle liikuntaneuvontaa.
Barometri kertoo, että työnantajat ovat myös onnistuneet saamaan henkilöstönsä liikkeelle. Vuonna 2002 työnantajan tukemaan liikuntaan osallistui säännöllisesti 35 prosenttia työntekijöistä. Vuonna 2019 lukema oli jo 51 prosenttia.
Olympiakomitean erityisasiantuntija Matleena Livsonin mukaan monilla työpaikoilla tiedostetaan liikunnan merkitys työkyvylle ja työstä palautumiselle.
Olympiakomitean erityisasiantuntija Matleena Livson toteaa, että monilla työpaikoilla tiedostetaan nykyään entistä selkeämmin liikunnan merkitys työkyvylle ja työstä palautumiselle.
– Osallistujien määrän kasvu ilahduttaa, mutta edelleen puolet ei vielä hyödynnä tarjolla olevia mahdollisuuksia, hän sanoo.
Liikunnan lisäämisen lisäksi Livson kehottaa paljon istumatyötä tekeviä kehittämään itselleen arjen aktiviteetteja, jotka katkaisevat haitallisen paikallaan olon.
– Haastaisin akavalaiset siihen, että etsitään omat tavat lisätä liikettä arjessa. Nyt etätyöaikana pitää vielä keksiä uudet tavat liikkua päivän aikana. Etätiimipalaverissa voisi joskus olla mukana jumppaa tai palaveri voitaisiin pitää kävellen.
Teksti Anssi Koskinen
Kuvituskuva Lehtikuva/Vesa Moilanen
