Kokousta kritisoitiin jälkeenpäin siitä, että päästövähennysten kirittämiseen sääntökirja ei patista mitenkään erityisesti. Päästövähennysten toteutumista tarkastellaan viiden vuoden välein, mutta niiden kirittämiseen prosessi ei kannusta tai pakota. Tätä ei siis voi pitää varsinaisena ambitiomekanismina, joksi sitä on myös kutsuttu. Päästövähennysten kunnianhimon tason nostaminen joudutaan tekemään tulevaisuudessa perinteisen ilmastokokouksen ohella myös muilla foorumeilla.
Niin sanotuilta COP-kokouksilta on ehkä epärealistista odottaa mitään muuta kuin mihin niiden puitteissa on pystytty. Kitka päästövähennysten tavoitteiden kiristämisessä näkyi muun muassa siinä keskustelussa, joka kokouksessa käytiin IPCC:n raporttiin suhtautumisesta kokouksen päätöslauselmassa.
Poliittinen sitoutuminen kovempiin päästövähennyksiin täytyy saada luotua muita kanavia pitkin. Katowicessa YK:n pääsihteeri ilmoittikin kutsuvansa valtionpäämiesten ilmastohuippukokouksen koolle. Tähän kokoukseen on Suomen hyvä ryhtyä valmistautumaan uusilla tavoitteilla. Hyvän pohjan siihen antaa kahdeksan eduskuntapuolueen 20.12.2018 yhdessä hyväksymä 13 kohdan ohjelma päästövähennystavoitteiden kiristämiselle. Olemme oikealla polulla. Tästä on hyvä jatkaa vuonna 2019.
Vesa Vuorenkoski osallistui palkansaajakeskusjärjestöjen edustajana ilmastokokoukseen Katowicessa.
