Muutama esimerkki:
– Joka viides EU:n tutkimusohjelma Horisontin hanke on brittikorkeakoulun hallinnoima.
– Maailman 20 huippukorkeakoulun joukossa on tällä hetkellä muutamia EU-maiden oppilaitoksia. Brexitin jälkeen korkeintaan yksi.
– Iso-Britannian väkiluku on yksi prosentti maailman väestöstä. Sen osuus maailman lainatuimmista huipputiedejulkaisuista on 16 prosenttia.
– Maa on Yhdysvaltojen jälkeen maailman suosituin opiskelijoiden vaihtokohde. EU-alueen opiskelijaliikkuvuudesta lähes kolmasosa kohdistuu Britanniaan.
– Viime vuonna 58:n maailman valtion johtaja oli koulutettu Britanniassa.
Iso-Britannia on osaamisen suurvalta Suomenkin näkökulmasta. Saarivaltakunta kuuluu kolmen kärkeen, mitä tulee niin tutkimusyhteistyöhön kuin opiskelijavaihtoon. Esimerkiksi entinen pääministeri, nykyinen komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen vietti Erasmus-opiskelunsa Britanniassa ja Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn on Oxfordin tohtori.
Tässä yhteydessä on syytä ottaa esille myös EU-alueen työntekijöiden ja ammatinharjoittajien vapaa liikkuvuus. Suomesta ulkomaille suuntautuva muutto ei ole enää ensisijaisesti leivän perässä lähtöä Ruotsiin ja Atlantin taakse, vaan uraan ja osaamispääoman kartuttamiseen liittyvää tavoitemuuttoa. Monena vuotena suomalaisten suurin maastamuuttokohde Pohjoismaiden ulkopuolella on ollut juuri Iso-Britannia. Liike-elämän ja rahoitusmaailman edustajien, tieteenharjoittajien, kieltenopiskelijoiden ja monien muiden vastaavien ryhmien suosikkilaskeutumispaikka on ollut Heathrow:n lentokenttä.
Iso-Britannian ero EU:sta ei tarkoita sitä, että osaajaliikkuvuus ja tutkimus- ja koulutusyhteistyö ikään kuin nollattaisiin 29.3.2019 Brexitin toteutuessa. Tätä kirjoittaessa tavoitellaan niin sanottua pehmeää brexitiä eli EU:n ja Britannian väliseen sopimuksen perustuvaa irtautumista. Siihen liitetyssä julistuksessa mainitaan osaamisasiat, mutta tavalla joka ei jätä asioita entiselleen.
Ensinnäkin saarivaltio haluaa rajoittaa voimakkaasti maahanmuuttoa ja suunniteltuihin kattomuuttajamäärin on kaavailtu työntekijöiden lisäksi esimerkiksi opiskelijat. Nykyisenkaltaisen vapaan liikkuvuuden poistuessa muutto- ja liikkuvuusbyrokratia lisääntyy sekä oikeudet vähenevät. Jopa viisumeita on väläytelty.
EU:n ammattipätevyysdirektiivi on taannut oman työelämään liittyvän osaamisen tunnustamisen toisissa jäsenmaissa, mutta sen pätemiseen Britanniassa tai brittitutkintoihin ei ole enää itsestään selvää. Osaksi samankaltainen kysymys on akateemisten tutkintojen tunnustaminen. Saarivaltio säilyy mukana asiaa säätelevässä Lissabonin sopimuksessa, mutta ei välttämättä muussa asiaa koskevassa EU-yhteistyössä. Juuri eilen (26.11.2018) EU-maiden opetusministerit päättivät tiiviimmästä akateemisten tutkintojen tunnustamisesta.
Vielä tarkentuvan siirtymäajan Iso-Britannia jatkaa täysivaltaisena jäsenenä esimerkiksi koulutuksen Erasmus- ja tutkimuksen Horisontti-ohjelmissa. Sen jälkeen yhteistyöhön tulee väistämättä jonkinasteinen heikennys. Osin tämä liittyy Brexit-Britanniassa riehuneeseen keskusteluun maksuista EU:lle ja osaksi siihen, että ei-jäsenmaa ei voi olla täysin samankaltaisessa asemassa kuin varsinaiset jäsenvaltiot.
EU-maiden korkeakoulujen syvää yhteistyötä ovat viime aikoina väläytelleet monet valtionjohtajat. Unionin ”superyliopisto”-ajatus nousi esille esimerkiksi Turussa järjestetyssä EU-foorumissa elokuussa. Debatissa olivat mukana Antti Rinne ja Petteri Orpo.
Britannian korkeakoulujen huippuasema maailmanlaajuisesti on osaltaan tukeutunut liikkuvuuteen, vahvoihin vaihto-ohjelmiin ja EU:lta esimerkiksi Horisontti-ohjelman kautta tulleeseen rahoitukseen. Unionin rakennerahastot ovat tukeneet heikommin kehittyneiden alueiden korkeakouluja Britanniassakin. Viimeksi mainitut varat siis poistuvat ja ensin mainitutkin voivat rajoittua, mikä väistämättä alkaa vaikuttaa brittikorkeakoulujen tasoon.
Pitää myös muistaa, että Iso-Britannian vahva asema osaamisen suurvaltana on osaksi perustunut sen kitkattomaan kytkökseen Euroopan unionin alueelle. Esimerkiksi aasialaisen tutkijan tai opiskelijan jalkautuminen saarivaltakuntaan on ollut samalla avoin pääsylippu manner-Euroopan puolelle. Ei enää tulevaisuudessa ja monelle maa on tuskin enää niin houkutteleva. Esimerkiksi Australia ja Kanada ovatkin jo rynnineet näille apajille kansainvälisistä opiskelijoista.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on ollut niin sanottu win-win-tilanne, joka on hyödyttänyt jokaista Englannin kanaalin molemmin puolin. Vaikka yhteistyö jatkuu jossain muodossa, tilanne muuttuu väistämättä huonompaan suuntaan. Britannian lähtö jättää EU:n osaamisyhteistyöhön syvän lommon.
Lommon oikomiseksi on mietittävä ripeästi, miten EU-alueen tiede, tutkimus ja opinnot pidetään korkeatasoisina Brexitin jälkeenkin. Vaikka Brexit peruuntuisikin, on jo sen uhka näyttänyt muun EU:n olevan liian heikko osaamisasioissa. Ne ovat avaimia esimerkiksi tulevaisuuden kasvualojen globaalissa työpaikkakilpailussa ja puskureita populistisille manipuloinneille.
Ehdotettu Erasmuksen ja Horisontin varojen tuplaaminen ei yksin riitä, vaan seuraavan, vuosien 2019–2024 komission ja europarlamentin pitää yksinkertaisesti nostaa EU-aluetta osaamisen suurvallaksi. Monet jäsenmaat pitävät osaamista, koulutusta ja tutkimusta hämmästyttävästi edelleen toisen luokan asioina. Siihen ei ole enää varaa.
#BrexitJaSuomi
Lisätietoja:
Markus Penttinen
kansainvälisten asioiden päällikkö
markus.penttinen@akava.fi
+358407728861
@MarkusPent
