Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGEn vuoden 2023 tasa-arvoindeksin ja jäsenvaltiokohtaisten raporttien mukaan: tasa-arvon kehitys on Suomessa hidastunut verrattuna EU-maiden keskimääräiseen kehitykseen.
Vaikka sukupuolten tasa-arvon tila on Suomessa monin tavoin hyvä, saavutetun tasa-arvon tilanne ei ole turvattu. Tasa-arvotyö ja tasa-arvon edistäminen korostuu kärjistyneen arvo- ja keskustelukulttuurin sekä polarisoituneen asenneilmapiirin takia. Tasa-arvon tilaa pitää jatkuvasti seurata ja tasa-arvoa uhkaavia ilmiöitä pitää torjua ja ennaltaehkäistä. Naisten ja miesten asemassa työelämässä ja työmarkkinoilla on kuitenkin edelleen varsin tuntuvia eroja.
Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on sitkeä tasa-arvo-ongelma
Yksi sitkeimmistä työelämän tasa-arvon ongelmista on raskaus- ja perhevapaasyrjintä. Voimassa oleva tasa-arvolaki ja työsopimuslaki eivät anna riittävää suojaa raskaana oleville eikä perhevapaalta palaajille. Nykytila osoittaa myös, ettei syrjintää voi tehokkaasti poistaa pelkästään vaikuttamalla asenteisiin tai tiedotuskampanjoilla.
Syrjinnän kattava ehkäisy ja yksilön oikeusturvan lisääminen syrjintätilanteissa vaativat asenteiden ja kulttuurin ja erityisesti lainsäädännön muutoksia. Tasa-arvovaltuutetun ja ammattijärjestöjen yhteydenottojen perusteella syrjintä ei ole vähentynyt. Puolet tasa-arvovaltuutetulle tulevista yhteydenotoista koskee raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Lisäksi eduskunnan työelämä- ja tasa- arvovaliokunta on kolmesti esittänyt, että valtioneuvosto ryhtyy toimiin raskaudesta ja vanhemmuudesta johtuvan työsyrjinnän ehkäisemiseksi (TyVM 22/2022, TyVM 8/2022 vp ja TyVM 16/2018 vp).
Raskaussyrjintä kohdistuu erityisesti määräaikaisiin työntekijöihin. Se ilmenee useimmin siten, että määräaikaisen palvelussuhteen päättyminen ajoitetaan raskauden tai perhevapaan mukaan. Määräaikaisia työsuhteita on eniten naispalkansaajilla ja niitä on enemmän kuin EU-maissa keskimäärin ja erityisesti naisenemmistöisillä toimialoilla.
Syrjintään on entistä vaikeampi puuttua
Syrjintään puuttuminen vaikeutuu jatkossa yhä, sillä hallitusohjelman mukaan jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena ilman erityistä perustetta vuodeksi. Lisäksi irtisanomisperusteen muuttaminen hallitusohjelmassa kirjatulla tavalla tekisi raskaussyrjintäepäilyjen todentamisen entistä vaikeammaksi. Yksittäisen työntekijän kynnys riitauttaa esimerkiksi määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen raskaussyrjintänä nousee hyvin korkeaksi. Syrjinnän vastaista oikeussuojaa pitää parantaa.
Yksittäisen työntekijän on hankala puuttua syrjintään, eivätkä kaikki syrjintää kokeneet halua viedä selkeitä syrjintätapauksia eteenpäin. Oikeudenkäynti on yksittäiselle työntekijälle raskas. Pelkona voi olla myös leimautuminen ja oman urakehityksen päättyminen. Lisäksi syrjintää kokeneella ei välttämättä ole voimia pitää kiinni oikeuksistaan. On kohtuutonta vaatia, että raskaussyrjintään puuttuminen jää vain työntekijän harteille. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, että tasa-arvolakiin perustuvia riitoja ei juurikaan viedä tuomioistuimeen. Kyse ei ole syrjinnän puuttumisesta tai sen vähäisyydestä.
Tasa-arvon edistäminen vaatii ajantasaista ja kattavaa lainsäädäntöä
Lainsäädäntöä pitää uudistaa myös työhön paluun turvaamiseksi ja perhevapaasyrjinnän estämiseksi. Nykyinen lainsäädäntö, eli työsopimuslaki sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki, ei tarjoa riittävää suojaa perhevapaalta palaaville. Vuonna 2022 tehty perhevapaauudistus ei sekään poista tarvetta tehostaa raskaus- ja perhevapaasyrjinnän ehkäisyä.
Perhevapaasyrjintä koskee naisia ja miehiä. Lainsäädännössä on varmistettava, että kaikki vanhemmat voivat halutessaan jäädä perhevapaalle ilman pelkoa syrjinnästä.
Tasa-arvo työelämässä heijastuu laajemmin yhteiskuntaan ja edistää yleistä sosiaalista hyvinvointia. Lainsäädäntö on keskeisessä asemassa tasa-arvon edistämisessä ja asenneilmapiirin muokkaamisessa.
Lisätietoja:
