Mielenterveyden ongelmat maksavat OECD:n arvion mukaan yhteiskunnallemme noin 11 miljardia euroa vuodessa. Suurin osa kustannuksista aiheutuu alentuneesta psyykkisestä työkyvystä, sairaana työskentelystä ja poissaoloista. Näiden kustannuksiksi on arvioitu 4,7 miljardia euroa vuodessa.
Työkyvyn ylläpitämiseksi ja tukemiseksi sekä työurien pidentämiseksi tarvitaan lisää ennaltaehkäiseviä toimia. Työkyvyttömyyden uhka pitää tunnistaa varhaisemmassa vaiheessa ja aloittaa nopeammin tarvittavat työkyvyn tukitoimet. Varhaisella puuttumisella ja nopealla reagoinnilla vältetään ongelmien pitkittyminen ja syventyminen työkyvyttömyydeksi.
Työelämän ja työnteon tapojen nopea muuttuminen aiheuttavat uudenlaisia työkyvyn pulmia. Työnteon siirtyminen digitaaliseen työympäristöön, teknostressi ja jatkuvat keskeytykset ovat muuttaneet työtä yhä enemmän kognitiivisia kykyjä ja osaamista haastavaksi. Haitallisen psykososiaalisen kuormituksen tunnistaminen ja siihen puuttuminen riittävän varhaisessa vaiheessa on tarpeellista ja kustannustehokasta jokaiselle organisaatiolle. Tuottavuus ja työhyvinvointi kulkevat käsi kädessä.
Työkyvyn ylläpito pitää ottaa osaksi toiminnan ja johtamisen arviointia sekä työpaikan kulttuuria. Työn muutokseen liittyvät tekijät, kiire ja liiallinen työn määrä kuormittavat henkilöstöä jo huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa kuin ongelmat alkavat näkyä yksittäisten työntekijöiden oireina tai sairauspoissaoloina.
Työhyvinvointiin päästään pitkäjänteisellä henkilöstöä arvostavalla johtamisella. Työpaikan ja työterveyshuollon matalan kynnyksen yhteistyötä on kehitettävä tukemaan esihenkilöitä henkilöstön kuormituksen arvioinnissa ja seurannassa.
Psykososiaalisen kuormituksen ongelmiin puuttumisessa ja mielenterveysongelmien vuoksi hoitoon pääsyssä on usein viiveitä. Ongelmiin kannattaa tarttua heti, kun viitteitä työkyvyn alenemisesta havaitaan. Työpaikan ja esihenkilön sekä työyhteisön tuki ovat keskeisiä työkyvyn heikentyessä samoin palattaessa työhön sairauspoissaolon jälkeen. Kuormittunutta työntekijää voidaan tukea esimerkiksi muokkaamalla työtä ja organisoimalla uudelleen työnteon tapoja. Kiirettä ja jaksamisen ongelmia pitää torjua huolehtimalla riittävästä työn tauotuksesta ja palautumisesta. Myös työnantajan tarjoamalla lyhytterapialla on onnistuttu vähentämään sairauspoissaolojen määrää.
Suomalainen työelämä perustuu liiaksi ajatukselle, että työntekijä on joko täysin työkykyinen tai täysin työkyvytön. Pitkien sairauslomien sijasta tulisi olemassa olevan työkyvyn puitteissa pyrkiä muokkaamaan työtä työ- ja toimintakyvyn mukaiseksi. Yhteyden säilyttäminen työyhteisöön kokoaikaisen poissaolon sijasta ennaltaehkäisee ongelmien pitkittymistä ja madaltaa kynnystä työhön paluuseen. Työpaikkojen sairauspoissaolojen ja työhönpaluun käytännöt pitää määritellä työkykyä tukeviksi työnantajan, työntekijän edustajien ja työsuojelun sekä työterveyshuollon kesken.
Kestävät työurat ovat hyvinvoivan yhteiskunnan kulmakivi. Työura ei ole pyrähdys, vaan vuosikymmenten mittainen matka, joka tulisi jaksaa tehdä hyvinvoivana perille saakka. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin tukeminen on kannattavaa yhteiskunnan, työnantajien ja yksilöiden näkökulmasta. Työhyvinvointi on ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen.
Lisätietoja:
