Viimeistään YK:n vammaisyleissopimus pakotti valtioita tarkastamaan näkökulmaansa. YK hyväksyi sen vuonna 2006 ja se tuli Suomessa voimaan vuonna 2016 (ks. Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista). Sopimus korostaa sitä, että vammaisilla ihmisillä on samanlainen ihmisarvo kuin muilla ihmisillä. Yleissopimuksen artiklan 27 mukaisesti vammaisilla ihmisillä on oikeus työhön.
Sopimuksen ratifioinnista huolimatta yhteiskunnan rakenteelliset esteet, asenteet ja tiedon puute rajoittavat vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallisuuteen, kuten työhön ja koulutukseen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisema selvitys (2020) on tunnistanut rakenteellisia ja lainsäädännöllisiä esteitä, jotka asettavat vammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan työelämään osallistumisessa . Selvityksestä muun muassa ilmenee, että vammaispalveluilla, kuten henkilökohtaisella avulla ja kuljetuspalveluilla, on suuri merkitys henkilön toimintakyvylle ja osallisuudelle myös työelämässä.
Lainsäädännöllä voidaan tehdä paljon tilanteen parantamiseksi. Esimerkiksi parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva yhdenvertaisuuslaki pyrkii puuttumaan tehokkaammin työelämässä tapahtuvaan syrjintään. Tehtävää jäänee silti tulevillekin hallituksille esimerkiksi saavutettavuuden ja esteettömyyden lisäämiseksi.
Lainsäädäntömuutosten rinnalla vammaisten henkilöiden asemaa työelämässä voidaan edistää muuttamalla käytäntöjä ja lisäämällä tietoisuutta. Ihmisoikeuskeskus ja yhdenvertaisuusvaltuutettu ovat vastikään julkaisseet käsikirjan vammaisten henkilöiden työllisyyden edistämiseksi ja oikeuksien vahvistamiseksi työelämässä.
Käsikirjassa esitetään monia ratkaisuja yhdenvertaisempien toimintamallien rakentamiseksi ja vammaisten henkilöiden työllisyyden edistämiseksi. Kirjaan on koottu tietoa ja työelämän yhdenvertaisuutta edistäviä käytäntöjä muun muassa etuuksista, kohtuullisista mukautuksista, YK:n vammaisyleissopimuksesta, rekrytoinnista sekä apuväline-, kuljetus- ja tulkkauspalveluista.
Työelämään pääsyllä on merkittävä sosiaalinen, taloudellinen ja yhteiskunnallista osallisuutta lisäävä merkitys yksilölle. On yhteiskunnankin etu, että vammaisten henkilöiden osallisuutta työmarkkinoilla edistetään ja heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan hyödynnetään paremmin. Vammaisten ihmisten työllisyyden lisäämiseksi on olemassa keinoja, kunhan tahtoa on riittävästi.