Akavan ehdotukset työllisyyden parantamiseksi

Muutosturvan toimintamallilla tuetaan uudelleentyöllistymistä.

Muutostilanteissa vapautuva työvoima on saatava mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti työmarkkinoiden käyttöön.

Parhaimmillaan muutosturva mahdollistaa nopean työllistymisen, osaamisen kehittymisen sekä vähentämistilanteen hyvän hoidon kaikille osapuolille. Uudistamalla ja parantamalla muutosturvaa nopeutetaan uudelleentyöllistymistä, millä on positiivinen vaikutus työllisyysasteeseen.

Työllisyysehdotukset 6–10:
Parannetaan muutosturvaa

• Ehdotus 6: Muutosturvakoulutuksen enimmäiskesto on pidennettävä kuukaudesta kahteen kuukauteen.

• 7: Muutosturvaan oikeuttavan työhistorian kestovaatimus on lyhennettävä viidestä vuodesta kahteen vuoteen.

• 8: Muutosturvakoulutus tulee ulottaa koskemaan myös nykyistä 30 työntekijää työllistävistä yrityksistä pienempiin yrityksiin.

• 9: Irtisanotun uudelleentyöllistymiseksi on tilanteen mukaan oltava käytettävissä rekrytointipalveluita koulutuksen ohessa tai sijaan ja koulutuksissa on vahvistettava työntekijän esittämän relevantin koulutusvaihtoehdon toteutumista.

• 10: Työllistymisvapaan kestoa pidennetään nykyisestä 5–20 päivästä.

Lue lisää

Akavalainen-artikkeli: Muutosturvasta keinoja työllisyysasteen nostoon

Työllisyysehdotus 11:
Urakatsauksesta tukea pitkälle työuralle

Työuran keskivaihe on sen jatkuvuuden kannalta kriittinen.

Akava ehdottaa työuran keskivaiheille urakatsausta eli työelämätaitojen tarkastusjaksoa, jossa tarjotaan tukea osaamisen kehittämiseen.

Näin voidaan turvata työkykyä ja -hyvinvointia sekä mahdollistaa pidemmät työurat. Urakatsauksen tulisi tavoittaa koko ikäluokka.

Urakatsauksessa työuraa ja osaamista tarkastellaan ammattilaisten ja vertaisryhmän tuella. Siinä laaditaan tavoitteellinen suunnitelma, jossa huomioidaan työkyky, työhyvinvointi ja valmius työelämän muutoksiin. Valmennusryhmiä järjestettäisiin esimerkiksi työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Työpaikoilla urakatsaukset sidottaisiin henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan.

Miksi urakatsaus kaikille?

• Jotta 40 vuoden työura olisi mahdollinen suurimalle osalle: pitkä työura edellyttää uusiutumista ja oppimista sekä suunnanmuutoksia.

• Sillä ennaltaehkäistään työttömyyttä

• Sillä parannetaan työikäisten pääsyä ohjauspalveluiden piiriin

• Koska työntekijän työhyvinvointia ja kykyä parantaa tieto omista vahvuuksista ja mahdollisuuksista niiden toteuttamiseen

• Urakatsaustoiminnan kautta saadaan tietoa osaamisesta ja osaamistarpeista.

• Urakatsausryhmät luovat luoda uudenlaisia yhteyksiä yritysten ja oppilaitosten välille.

Lue lisää

Akavalainen-artikkeli: Urakatsauksella pidempi työura

Työllistämisehdotus 12:
Osaamisseteli vahvistaa työllisyyttä

Kun 80 prosenttia työpaikoista on sellaisia, joissa tarvitaan korkeakoulutasoista osaamista ja vain 40 prosenttia pelkän perusasteen varassa olevista työllistyy, osaamiseen panostamalla lisätään myös työllisyyttä.

Työllistymisen esteenä on usein puuttuva osaaminen: soveltuva koulutus puuttuu tai aiemmin hankittu osaaminen on vanhentunut.

Suomeen on luotava uusia, kannustavia rakenteita jatkuvalle oppimiselle.

Tarvitsemme uusia tapoja, joilla työikäiset ihmiset voivat täydentää ja päivittää osaamistaan vastaamaan työelämän muuttuviin tarpeisiin.

On saatava ihmiset innostumaan laajemmin oman osaamisen kehittämisestä. Näin voidaan lisätä työllisyyttä ja parantaa työssä jaksamista. Näitä tavoitellaan osaamissetelillä.

Infografiikka: Osaamisseteli

Mikä on osaamisseteli?

• Osaamisseteli on uusi uudenlainen kolmikantainen rahoituksen malli tukemaan osaamisen kehittämistä

• Osaamissetelillä tuetaan koulutuksen kysyntälähtöisyyttä, joustavuutta ja monimuotoisuutta sekä laajennetaan koulutuksen rahoituspohjaa.

• Jokainen työikäinen on oikeutettu osaamisseteliin

• Se auttaa työntekijöitä ja työnantajia reagoimaan ennalta osaamistarpeiden muutoksiin.

• Osaamissetelijärjestelmässä sekä työnantajalla että työntekijällä on kahdenkymmenen prosentin verovähenteinen omavastuu.

Lue lisää

Blogi: Osaamisseteli kannustamaan jatkuvaan oppimiseen

Työkyvyn ylläpito on investointi piteneviin työuriin, sillä työikäisten osuus väestöstä pienenee.

Lähivuosina on yhä tärkeämpää, että jaksamme työssä ja työ tuntuu merkitykselliseltä.

Tietotyön määrä ja kognitiiviset vaatimukset ovat kasvaneet kaikilla aloilla. Lisääntyneet mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet kertovat osaltaan siitä, että työelämässä ei riittävästi tunnisteta ja ehkäistä psykososiaalisen kuormituksen erilaisia muotoja.

Työterveyshuollon moniammatillista erityisosaamista pitää hyödyntää työpaikoilla turvallisten ja terveellisten olosuhteiden luomiseen ja kuormituksen hallintaan. Työ- ja toimintakyvystä on tärkeää huolehtia myös silloin, kun työsuhdetta ei ole.

Voimme tukea vammaisten ja osatyökykyisten työllistymistä eri keinoin. Työkyvyttömyyseläkkeitten vähentämiseksi ja työssäjaksamisen lisäämiseksi on uudistettava myös sosiaaliturvaa.

Työllisyysehdotukset 13–19:
Akavan ehdotuksia työkyvyn ylläpitämiseksi

• Ehdotus 13: Luodaan kaikkia työikäisiä koskeva työkykyohjelma työssäjaksamisen parantamiseksi.

• 14: Saatetaan työterveyshuollon työkyvyn erityisosaaminen kaikkien työikäisten ulottuville.

• 15: Sisällytetään psykososiaalisen kuormituksen arviointi työpaikoille osaksi työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa.

• 16: Lisätään vammaisille yrittäjille tukea yritystoiminnan mahdollistamiseksi.

• 17: Otetaan työpaikoilla käyttöön varhaisen tuen malleja ja tehostetaan työhönpaluun tukea.

• 18: Selkiytetään kuntoutuksen vastuutahot.

• 19: Kohdennetaan osaamis- ja työkykytarkastuksia syrjäytymis- tai työkykyriskissä oleville.

Lue lisää

Blogi: Työkykyä, kuntoutusta ja työllisyyttä on katsottava kokonaisuutena

Palkkatuki

Akavan näkemyksen mukaan tehokas työvoimapolitiikka on tärkeä työväline korkean työllisyysasteen tavoittelussa.

Palkkatuki on keskeinen työvoimapolitiikan instrumentti, jonka vaikuttavuutta kannattaa jatkuvasti pyrkiä parantamaan.

Palkkatuen vaikutusten arviointia voitaisiin lisäksi laajentaa työllisyysvaikutusten ohessa esimerkiksi sosiaalisten hyötyjen arviointiin.

Työllisyysehdotukset 20–23:
Vaikuttavampaa palkkatukea

• Ehdotus 20: Palkkatuen laadukasta käyttöä yksityisen sektorin yrityksissä pitää lisätä. Yrityksiin kohdistuva palkkatuki on parantanut tuella työllistyneiden tukijakson jälkeistä työllisyyttä. Vaikuttavuus ei kuitenkaan ole yksityiselläkään sektorilla ollut kovin hyvä.

• 21: Palkkatuen vaikuttavuutta pitää parantaa. Palkkatukijaksoon pitää liittää systemaattisesti sekä osaamisen että tarvittaessa muiden työelämässä tarvittavien taitojen kehittämistä. Tavoitteissa kehittymistä on systemaattisesti seurattava.

• 22: Palkkatukijakson jälkeiseen työllistymiseen on panostettava. Palkkatuki pitää tarvittaessa liittää muihin palveluihin, joilla pyritään estämään palkkatukijakson jälkeinen putoaminen uuteen työttömyyteen. Palkkatuen ensisijaisena tavoitteena pitääkin aina olla työllistyminen myös tukijakson jälkeen.

• 23: Rekrytointitukikokeilu ensimmäisen työntekijän palkkaamiseksi on syytä käynnistää.

Työperäisellä maahanmuutolla ratkaisuja työvoimapulaan sekä lisää innovaatiopääomaa

Pienenevien ikäluokkien Suomessa on puutetta osaavasta työvoimasta. Kansainvälisten asiantuntijoiden sekä korkeakouluissa opiskelevien määrää on saatava kasvatettua. Työperäisen maahanmuuton lisääminen antaa mahdollisuuden vastata huoltosuhteen heikkenemisen haasteisiin, työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin sekä parantaa työvoiman saatavuutta. 

Kielikoulutus ja erilaisten lupaprosessien nopeuttaminen ovat tärkeimmät keinot kotoutumisen nopeuttamiseksi.

Työllisyysehdotukset 24–32:
Vauhditetaan työperäistä maahanmuuttoa

• Ehdotus 24: Mahdollistetaan osaavan työvoiman pääsy Suomeen nykyistä nopeammin luomalla erityisasiantuntijoille oma maahantuloväylä Kanadan mallia soveltaen.

• 25: Taataan oikeus nopeaan kielikoulutukseen koulutustasosta riippumatta myös heille, jotka saapuvat maahan työn perässä sekä heidän perheenjäsenilleen.

• 26: Myönnetään jokaiselle suomen ja/tai ruotsin kielen kolmen vuoden sisällä oppineelle automaattisesti pysyvä oleskelulupa.

• 27: Luovutaan saatavuusharkinnasta. Resursoidaan samalla työsuojeluviranomaisten toimintaa nykyistä voimakkaammin.

• 28: Määritellään selkeät alakohtaiset kriteerit, joilla EU- tai ETA-alueen ulkopuolella suoritettu koulutus tunnustetaan ammattipätevyydeksi. Kriteereihin voi kuulua selkeästi määritetty täydennyskoulutus.

• 29: Lisätään kotimaisten kielten opintoja korkeakoulututkintoihin ja myönnetään jokaiselle Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneelle automaattisesti pysyvä oleskelulupa.

• 30: Houkutellaan kansainvälisiä osaajia lisäämällä monikielisiä varhaiskasvatuspalveluita.

• 31: Vahvistetaan maahanmuuttajien ammatillista verkostoitumista mentoroinnin avulla.

• 32: Parannetaan ulkomaalaisiin kohdistuvaa asenneilmapiiriä edistämällä työelämän monimuotoisuutta lisääviä toimia esimerkiksi anonyymia rekrytointia edistämällä sekä uudistamalla yhdenvertaisuuslakia.

Korkeakoulutettujen osuus TE-toimistojen työttömistä asiakkaista on noussut vuosituhannen alun viiden prosentin tasolta selvästi yli 15 prosenttiin.

Noin joka kuudes työtön on siis korkeakoulutettu.

Korkeakoulutetun työttömyys käy helposti kalliiksi. Korkeakoulutetut työttömät ovat usein kokeneet TE-toimistosta saadun avun riittämättömäksi.

Osaaminen ja sen tarjoamat työmahdollisuudet voivat olla hyvin spesifejä ja toisinaan jopa vaikeasti hahmottuvia. Palvelut vaikuttavat olevan pirstoutuneita ja osittain vähän jos lainkaan koordinoituja. Palveluiden kokonaisuus ei välttämättä hahmotu.

Korkeasti koulutetut työttömät tarvitsevat monipuolisia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja.

Työllisyysehdotukset 33–37:
Parannetaan korkeakoulutettujen työttömien palveluita

• Ehdotus 33: Kaikkiin TE-toimistoihin pitää nimetä vastuuhenkilöt korkeakoulutettujen palveluun ja heille on luotava maan kattava aktiivinen verkosto, jossa palveluita, yhteistyötä, toimintamalleja jne. voidaan kehittää ja ylläpitää.

• 34: Rakennetaan alustamainen palvelukokonaisuus, jossa kootaan uraneuvonta- , valmennus- ja työnhakuvalmennus, koulutuspalvelut ja yritys- sekä työelämäyhteistyö kokonaisuudeksi TE-toimistojen, yritysmaailman ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Työtön työnhakija pääsee palveluihin henkilökohtaisen yhteyshenkilön kautta, jonka kanssa rakennetaan yksilöllinen työllistymis-ohjelma.

  Hyödynnetään alustassa nyt käytössä olevia hyviä käytänteitä ja koulutuksia, kuten F.E.C -koulutusmallia. Lisäksi korkeasti koulutetuille työttömille kehitetään kustannustehokkaita, mutta korkealaatuisia palveluita, kuten ryhmä- ja vertaistuki- sekä verkostoitumispalveluita.

• 35: TE-toimistojen palveluita on oltava saatavilla korkeakoulujen kampuksilla (korkeakoulutusta tarjoavissa oppilaitoksissa) ja yhteistyön oppilaitosten kanssa on muutoinkin oltava tiivistä ja kattavaa, jotta pystytään tukemaan vastavalmistuneiden työllistymistä ja ehkäisemään työttömyyttä.

• 36: Palveluiden kehittämisessä on huomioita omana ryhmänään erityisesti yli 50- vuotiaat työttömät, joiden työnhakutaidot ovat osalla heikot, vaikka oma työosaaminen olisi hyvää.

• 37: Lisäksi yli 50-vuotiaolle työttömille työnhakijoille rakennetaan osaamisen todentamiseen työkalu, jotta työuralla hankittu osaaminen saadaan paremmin tunnistetuksi ja tunnustetuksi. Työkalu myös toisi esiin mahdolliset osaamisen puutteet, jolloin oikean koulutuksen löytäminen olisi helpompaa ja tukisi paremmin työllistymistä.

• Perhevapaajärjestelmän uudistamistyö on käynnissä.

Nykyisen hallitusohjelman ja raskaus- sekä tasapainodirektiivin puitteissa on mahdollista tehdä kattava perhevapaauudistus, jolla parannetaan työelämän tasa-arvoa ja positiivisia työllisyysvaikutuksia.

Uudistuksen on huomioitava erilaiset perhemuodot, muuttuva työelämä ja erilaiset työnteon ja yrittäjyyden muodot.

Uudistukselle keskeistä on sekä perhevapaa- että etuusjärjestelmän joustavuus. Se tarjoaa perheiden kaipaamia mahdollisuuksia järjestää perheen ja työn yhteensovittaminen kullekin perheelle parhaalla tavalla. Joustavuus lisää myös työelämässä oloa ja työllisyyttä.

Vanhempien työllisyyttä tukevia toimia ovat joustava ja tasa-arvoinen perhevapaajärjestelmä, turvattu töihinpaluu, mahdollisuus työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, ilman työtä oleville vanhemmille kohdistetut työllistämispalvelut sekä toimiva, riittävästi resursoitu varhaiskasvatus.

Työllisyysehdotukset 38–40: Uudistetaan perhevapaajärjestelmä

• Ehdotus 38: joustava ja perheystävällinen työelämä. Perhevapaita tulisi voida käyttää nykyistä joustavammin niin ajallisesti kuin osittaisen käytön suhteen. Vanhempainvapaita tulisi voida pitää, kunnes lapsi on kaksivuotias.

  Osittaisen vanhempainvapaan joustavuutta tulee lisätä siten, että osittaisuus ei edellytä vanhempien yhtäaikaista vapaan käyttöä.

• Ehdotus 39: Vanhempien töihinpaluun turva ja vanhemmille kohdistetut työllistämispalvelut. Jälkisuoja tukee osaltaan työhönpaluun kannustavuutta ja työllisyysasteen nostamista.

  Perhevapaalta työhön palaajat tarvitsevat parempaa suojaa kuin nykyisin. Vanhempien työhönpaluun turva tarvitaan, jotta pystytään paremmin estämään lapsen saannista johtuva syrjintä työelämässä.

  Paremman suojan ja turvatumman työhönpaluun varmistamiseksi perhevapaalta palaaville työntekijöille taataan korotettu irtisanomissuoja vanhempainvapaalta palattaessa.

  Noin puolet vanhemmista, jotka ovat kotona hoitamassa lasta kotihoidontuella, ovat ilman työtä. Näille vanhemmille tulisi olla kohdistettuja työllistämispalveluita.

• Ehdotus 40: Riittävästi resursoitu ja toimiva varhaiskasvatus: Laadukkaan varhaiskasvatuksen turvaaminen on keskeinen tekijä perheiden ja lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja työhönpaluun kannustamiseksi.

  Varhaiskasvatuksen saatavuudella ja maineella on vaikutus siihen, kuinka vanhemmat palaavat töihin sekä kuinka hyvin perhevapaa-uudistus näkyy perheiden arjessa.