Nykyisen lainsäädännön mukaan muutosturvan piiriin kuuluu ihminen, joka on työtön, irtisanottu tai lomautettu. Pitäisikö muunkin aikuisväestön olla jatkuvan muutosturvan piirissä?
Sadat tuhannet asiantuntijat käyttävät paljon rahaa kuntonsa ja kehonsa muutosten mittaamiseen. Kaikille pakollinen oppimisen sovellus, jolla seuraisimme oppimistamme, ajattelumme muutoksia ja muutoskyvykkyytemme edistymistä puuttuu kuitenkin kokonaan.
Meillä ei ole koko työuran kestävää oppivelvollisuutta, vaan muuntokoulutusta tehdään kapeasti ammatista ammattiin ja usein tutkinnon kautta. Jotta voisimme tehdä työtä vielä vuosienkin päästä, tulisi meidän muuntokouluttaa itseämme koko ajan nykyiseen työhömme. Maksamme mukisematta joka kuukausi riskistä työttömyyden varalle, mutta emme kuitenkaan vakuuta itseämme osaamisturvalla työelämän muutosta vastaan.
Analogiat auttavat ajattelemaan uusiksi ja esimerkein voidaan näyttää, mitä kaikkea olisi ajateltava uusiksi, tehdä toisin eikä vain nykyistä korjaten ja paikaten. Yksilön, työnantajan ja valtion on otettava vastuuta elinikäisestä oppimisesta uudella tavalla. Tätä varten tarvitsemme uuden yhteiskuntasopimuksen.
Isojen tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan pieniä ja suuria askelia. Kehysriihessä on tilaa molemmille.
1. Tarvitsemme uskottavan rahoituksen osaamisen kehittämiseen. Luodaan vakuutusperusteinen rahoitus, jolla taataan jokaisen mahdollisuus oppia ja kehittyä koko työuran ajan.
Vinkki: Pääministeri kokoaa pyöreän tai neliskulmaisen pöydän ääreen työmarkkinaosapuolet, ministeriöt ja muut asian parissa työtä tehneet tahot. He katsovat yhdessä tilannekuvaa, listaavat tarvittavat lisätiedon ja neuvoteltavat asiat.
2. Ajattelemme muodollisen koulutuksen uusiksi. Kaikki vuorovaikutus koulutusorganisaatioiden ja työelämän välillä tuo ymmärrystä tarpeista. Tämän ymmärryksen pohjalta luodaan uusia tuotteita, jotka sovittautuvat paremmin yritysten ja organisaatioiden prosesseihin. Työssä oppimiseen limittyy tehokkaasti ja luontevasti tavoitteellinen koulutusorganisaatioiden osaaminen, tieto ja tuki.
Vinkki: Korkeakoulujen tiekarttatyön yhteydessä päätetään rahoituksen ja ohjausjärjestelmän tavasta, jolla saamme korkeakoulut paremmin työelämän iholle ymmärtämään ja kuulemaan osaamistarpeita. Samalla kannustetaan korkeakouluja muuhunkin kuin tutkintojen tuottamiseen. Yrityksiä pitää myös kannustaa tekemään yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Yritysten on myös oltava aktiivisia korkeakoulujen suuntaan.
3. Tuomme ohjauspalvelut jokaisen työikäisen saataville, jotta osaamisen ja työuran systemaattisesta pohdinnasta tulee itsestään selvä osa (työ)elämää.
Vinkki: Kasvupalveluiden yhteydessä varmistetaan, että jokainen saa tarvitsemansa palvelukokonaisuuden. Kokonaisuuteen sisältyy esimerkiksi osaamisen kehittäminen, tuki toiveiden jäsentämiseen, työnhakuun ja osaamisensa sanoittamiseen. Työnhaku limittyy kustannustehokkaaksi ja yksilön tarpeista lähteväksi kokonaisuudeksi.
4. Osaamisen johtaminen otetaan yrityksissä osaksi strategista johtamista ja kehittämistyötä. Osaamista, työntekemisen tapaa ja asenteita ei muuteta hetkessä, mutta ne ovat muutettavissa pitkäjänteisellä kehittämisellä. Vaikeus ja hitaus ei oikeutus työntekijöiden vaihtamiselle.
Vinkki: Palkitaan yrityksiä, jotka kantavat vastuunsa työntekijöidensä osaamisen kehittämisestä. Lainsäädännön kiristäminenkin voisi tehdä oikein hyvää tasavertaisuuden edistämiseksi.
