Arvot ovat Maria Löfgrenille läsnä joka hetkessä ja kaikessa toiminnassa. Tärkeitä arvoja ovat rehellisyys ja avoimuus.
– Totuus pitää uskaltaa sanoa silloinkin, kun se pelottaa. Kipeistäkin asioista on puhuttava ja erilaisia näkemyksiä on kuunneltava. Avoimuuteen kuuluu esimerkiksi, että liitot tietävät, mihin Akavan jäsenmaksuja käytetään ja millaisia sitoumuksia tehdään.
Toisten ihmisten arvostaminen on tärkeä arvo sekin, vaikka oltaisiin eri mieltä ja eri puolilla neuvottelupöytää.
Näiden lisäksi Löfgren mainitsee arvostavansa asiantuntijuutta.
– Koskaan ei pidä lähteä olettamaan, vaan kuunnella, selvittää ja opiskella niin kauan, kunnes tietää.
Akavan merkittävät vaikuttamisen kysymykset liittyvät työelämään ja työllisyyteen, osaamiseen ja sosiaaliturvaan.
Löfgrenin mukaan työehtojen sopimus- ja neuvottelujärjestelmän moukarointi on kiihtynyt. Sen vakauttaminen tuskin onnistuu ilman lainsäädäntömuutoksia.
– Elämme konfliktoitunutta aikaa. Työriitoja tippuu pitkin vuotta, aina jossain neuvotellaan ja usein neuvotteluja käydään aika kärjistyneissä tunnelmissa. Akava on jo esittänyt työriitojen sovittelujärjestelmän uudistamista. Sitä työtä pitäisi jatkaa.
Sosiaaliturvajärjestelmää olisi tarpeellista muokata siten, että työnteko toisi aina lisäarvoa ja olisi kannattavampaa kuin etuudella eläminen.
Itsensä työllistävät ja freelancerit eivät saa pudota turvaverkkojen ulkopuolelle.
– Samalla pitäisi tarkastella työnteon ehtoja. Ei voi olla niin, että työtuloilla ei elä, vaan vajetta joutuu paikkaamaan sosiaalituella.
Akavan keinot työllisyyden lisäämiseksi on välttämätöntä toteuttaa. Korkeamman työllisyysasteen tavoittelun rinnalle Löfgren nostaisi työllisyyden laadullisen kehittämisen. Koulutuksen, tutkimuksen, TKI-rahoituksen ja investointien itäminen tehostuvat, kun työelämä on laadultaan kestävää.
– Työurien pidentäminen ja jatkuva osaamisen ja työhyvinvoinnin kehittäminen ovat kovaa työllisyys- ja kasvupolitiikkaa, jolla liudennetaan ikääntymisen tuomia huoltosuhdehaasteita.
Löfgrenin mielestä Akava on liittojen palveluorganisaatio. Aidon vuoropuhelun ja erilaisten näkemysten keskellä joudutaan toisinaan tekemään enemmistöpäätöksiä.
– Silloin on äärettömän tärkeää, että vähemmistöä ei jätetä yksin. Puheenjohtajan rooli korostuu eheyden rakentajana. Se vaatii paljon jalkatyötä ja jälkihoitoa Akavan organisaatiorakenteesta riippumatta.
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuudeksi Löfgren mainitsee lähtökohtaisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua.
Moneen muuhun maahan verrattuna elämme turvallisessa ja vakaassa demokratiassa, jota täytyy vaalia.
Teksti Iida Ylinen, kuvat Liisa Takala
