– Jäitä hattuun, traumapsykologi Soili Poijula rauhoittelee tilanteesta huolestuneita.
Poijula kehottaa etsimään luotettavaa faktatietoa koronasta, siitä kuinka vaarallinen virus on ja kenelle.
– Faktatietoa on hyvä seurata ja päivittää tietoja, mutta ei liian intensiivisesti. Pitää rationaalisesti arvioida, kuinka suuressa vaarassa itse ja läheiset ovat.
Poijula toteaa, että nyt tehdyt varotoimenpiteet ovat laajoja ja poikkeuksellisia. Selviytymisen lähtökohta on hänen mukaansa siinä, että osaa suhteuttaa todellisuuden oikein.
Poikkeusoloissa kuitenkin nyt elämme. Meille annettujen ohjeiden tarkoitus on Poijulan mukaan hyvä ymmärtää.
– Pääministeri Marin sanoi, että toimien tarkoitus on suojella muita. Suostutaan rajoituksiin, että ei sairastuteta muita. Tämä on tutkitusti sopeutumisessa auttava asenne.
Sosiaalinen eristäytyminen tai karanteeni ei ole varsinkaan pitkittyessään helppo tilanne. Poijula toteaa, että tutkimusten mukaan kymmenen päivän karanteeni kestetään hyvin, mutta mitä pitempi karanteeni, sitä vaikeampaa siitä tulee. Aikuisväestöllä stressiä vielä lisää uhka toimeentulon menetyksestä ja vanhemmilla huoli lapsista.
Poijula neuvoo ihmisiä pysymään aktiivisina ja pitämään kiinni rutiineista. Arjen teot luovat ennustettavuutta ja vähentävät avuttomuuden tunnetta.
– Tarvitsemme hallinnan tunnetta. Lisäksi täytyy säännöllisesti pitää huolta syömisestä, levosta, liikkumisesta ja hygieniasta. Rutiineista syntyy rakenne ja järjestys päiviin.
Työyhteisöstä on pidettävä kiinni
Työ on iso osa aikuisen elämää, sen merkitys on paljon enemmän kuin vain toimeentulon hankkiminen. Nykyinen poikkeustilanne vie ihmisiltä työyhteisön.
– Nyt kun ei voi tavata ja samalla tavalla pitää yhteyttä, tässä mielessä some on hyvä, sinne voi luoda keskusteluryhmiä, Poijula sanoo.
Hän kehottaa olemaan aktiivinen erityisesti läheisten työkavereiden suhteen. Yhteydessä on hyvä olla joka arkipäivä. Myös esimiehen ja alaisen suhteen olisi säilyttävä poikkeusoloissakin.
– Pitäisi pystyä ylläpitämään tunne, että on edelleen yhteisön jäsen ja että yhdessä työyhteisönä sopeudumme ja selviydymme. Yhteys vertaisiin vahvistaa turvallisuuden tunnetta.
Poijula sanoo, että mielenterveysongelmien vastustuskyvyn, resilienssin, suhteen pessimistinen suhtautuminen on riskitekijä.
– Jos on paljon huolia, niin joka päivä voisi pitää huolihetken. Vaikka 10–20 minuutin hetken joka päivä, jolloin keskittyy vain huoliin ja niistä kirjoittamiseen.
Huomion kiinnittäminen muihin asioihin kuin stressaavaan tilanteeseen myös voi auttaa. Koronaviruksen ajattelemisen sijasta voisi katsoa elokuvia, lukea kirjoja, kuunnella äänikirjoja tai vaikka pelata pelejä.
Sekin pitää vain hyväksyä, että murheita tulee väistämättä mieleen. Poijula painottaa, että ajatus ei ole sama kuin todellisuus.
Hän pitää erilaisia mielentekniikoita hyvänä keinona ahdistavien ajatusten helpottamiseksi. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi erilaiset rentoutumis- ja tietoisuustaitoharjoitukset tai vaikka uskoville ihmisille rukoileminen.
– Mielialaa voi myös nostaa tavoitteellisesti esimerkiksi positiivista musiikkia kuuntelemalla, liikkumalla luonnossa tai leikkimällä lasten kanssa, Poijula sanoo.
Akavalaisten kohdalla Poijula mainitsee auttavaksi tekijäksi korkean koulutustason. Koulutus on suoja ja selviytymistekijä kriisitilanteissa. Kriittinen suhtautuminen informaatioon ja taito itsekin hakea tietoa ovat hyödyllisiä.
– Jos alkaa addiktoitua someen ja seuraa kaikkea ahdistuneena, niin sitä pitää rajoittaa. Ystävien kanssa voi keskustella ja arvioida tiedon luotettavuutta, ja saada eskaloituvat pelkoon pohjautuvat visiot aisoihin. Korostuneen negatiiviset ajatukset ja tunteet haittaavat selviytymistä.
Terveydenhuollon stressaava työ
Nykytilanne tekee arjesta hankalaa, mutta Poijula nostaa akavalaisista esille vielä kaksi ammattiryhmää, joiden tilanne on koronakriisin aikana poikkeuksellisen vaikea. Sosiaali- ja terveydenhuollon johtoporras elää tällä hetkellä jatkuvasti suuronnettomuustilassa. Työtilanne on poikkeuksellisen stressaava. Heidän pitää huolehtia normaalitoimintojen jatkumisesta sekä samalla jatkuvasti seurattava uusia ohjeita ja organisoida niiden mukaan.
– Kriisitilanteessa johtaminen kuormittaa voimakkaasti, ylimmällä johdolla on erityinen vastuupaine. Lähiesimiesten vastuulla on alaistensa tukeminen.
Toinen tiukassa paikassa oleva ryhmä ovat terveydenhuollon ammattilaiset, jotka altistuvat tartunnan saaneille potilaille.
– Heillä on stressiä siitä, että saavatko he itse tartunnan, ja että eivät levitä sitä eteenpäin, varsinkaan omiin läheisiinsä, Poijula sanoo.
Terveydenhuollon ammattilaisten kokemasta stressiin reagoimisesta ja selviytymisestä karanteenin aikana on tutkimuksia. Psykologiset vaikutukset vaihtelevat traumaperäisestä stressistä ahdistuksen, hämmennyksen ja vihan tunteisiin.
– Osalla on näitä sekä päihdeongelmia vielä kolmen vuoden jälkeenkin. He pitävät jatkossakin etäisyyttä potilaisiin. Ne, joilla ennenkin on ollut mielenterveyden ongelmia, on riski vahvasti reagoida psyykkisesti ahdistumalla ja masentumalla, Poijula sanoo.
Teksti: Anssi Koskinen
Kuvat: Ari-Matti Huotari
