Tätä kysymystä lähestytään kahden esimerkkialan näkökulmasta. Mihin insinöörit ja lakimiehet keskittyisivät, jotta jatkuva oppiminen ja koulutuksen vetovoimaisuus kasvaisivat entisestään ja sekä yksilöt että yhteiskunta kehittyisivät ja uudistuisivat?
”Vähemmän hankehumppaa”
– Jatkuva oppiminen pitäisi saada iskostettua uudeksi normiksi, sanoo erityisasiantuntija Katri Manninen Insinööriliitosta.
Teknologia muuttuu vauhdilla ja erityisesti tekniikan alalla työskentelevien on syytä täydentää osaamistaan. Pidempään alalla ollut insinööri ei tarvitse kokonaista uutta insinööritutkintoa, vaan osaamista voi kartuttaa vaikkapa lyhyemmällä muuntokoulutuksella.
– Hyviä ovat etenkin ammattikorkeakoulujen tarjoamat muuntokoulutukset. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa on ollut tarjolla valtion rahoittamaa muuntokoulutusta, jolla on vastattu alueen telakkateollisuuden kasvaneisiin tarpeisiin, sanoo erityisasiantuntija Katri Manninen Insinööriliitosta.
Valtio ohjaa tietyn summan rahaa perusrahoitukseen eli insinöörien perinteiseen tutkintokoulutukseen. Insinööriliitto on ehdottanut, että osa perusrahoituksesta korvamerkittäisiin muuntokoulutuksiin. Näin muuntokoulutusta rahoitettaisiin nykyistä hankerahoitusta ennakoivammin.
– Perusrahoituksesta jokin prosenttiosuus, esimerkiksi 10–20 prosenttia, voisi olla kohdistettu muuntokoulutuksiin. Nykyinen hankehaku on byrokraattinen ja hankala, sillä myös tehdään aluepolitiikkaa.
Muuntokoulutus vastaa tekniikan alan kohtaanto-ongelmaan: yritykset kyllä rekrytoisivat, jos tarjolla olisi vaaditunlaisen osaamisen insinöörejä.
Lisäksi alalla olisi tarvetta johtamisen, myynnin ja markkinoinnin hallitseville insinööreille. Muutaman vuoden alalla olleilta insinööreiltä on kantautunut toivetta lisätä kyseisiä aineita perustutkinto-opintoihin.
Manninen haastaa korkeakouluja satsaamaan myös digitalisointiin.
– Tarvitaan korkeakoulujen yhteinen, valtakunnallinen koulutustarjonnan alusta, jossa tarjotaan digitaalisesti suoritettavia kursseja.
Lisää rahaa, lisää naisia
Ammattikorkeakoulutus on saanut tällä hallituskaudella 20 miljoonan lisärahoituksen. Manninen muistuttaa, että sitä ennen, vuosina 2011–2019 eli edellisillä hallituskausilla, ammattikorkeakoulujen rahoituksesta leikattiin noin 250 miljoonaa euroa.
– Kyllä 20 miljoonan lisärahoitus on hyvä alku, mutta koulutuksen rahoitusta pitäisi pystyä nostamaan kokonaisvaltaisesti.
Miten perusteltua se on, kun ikäluokat pienenevät?
– Yhteiskunnan tavoitteena on korkeakouluttaa puolet nuorten ikäluokasta. Uusista työpaikoista arviolta 80 prosenttia syntyy korkeakoulutuksen aloille eli tarvetta on.
Manninen myös toivoo tekniikan alalle lisää naisia.
– PISA-tutkimus kertoo, että tytöt pärjäävät hyvin matematiikassa ja luonnontieteissä, mutta eivät hakeudu alalle.
Myös korkeakoulujen määrää ja profiloitumista pitäisi miettiä. Vaikka laajaa amk-verkkoa voi pitää perusteltuna, Manninen kehottaa pohtimaan, onko tarkoituksenmukaista, että ammattikorkeakouluja ja samoja koulutuslinjoja on alueellisesti useita.
Aloituspaikkojen määrän perustuttava tutkittuun tietoon oli kyse insinööreistä tai lakimiehistä
Ennakointi, tutkittu tieto sekä koulutus- ja työllisyyskysyntä. Siinä kolme seikkaa, joihin aloituspaikkojen määrän pitäisi Katri Mannisen mukaan nojata.
– Tutkintomääriä pitää lisätä aloille, joilla on nyt tai tulevaisuudessa työllisyyskysyntää. Tuntuu hullunkuriselta lisätä paikkoja insinöörialoille, joille ei ole juurikaan hakijoita. Ehdottoman tärkeää on, että ihmisiä ei kouluteta työttömiksi.
Insinöörien ammattikunta on kaiken kaikkiaan 110 000. Työttömiä on nyt noin 4 000, kun pahimmassa talouden matalasuhdanteessa heitä oli 7 000–8 000.
Aloituspaikkojen määrä oikeustieteellisiin tiedekuntiin on kasvanut melko paljon 2000-luvulla, sanoo vuorostaan oikeuspoliittinen asiantuntija Janne Hälinen Lakimiesliitosta.
– Sisäänotto tällä hetkellä on noin 600 valtakunnallisesti.
Hälisen mukaan määrän on perustuttava pitkän aikavälin näkymiin ja työvoimapoliittisiin perusteisiin. Opetushallituksen alainen osaamisen ennakointifoorumi tekee aloituspaikkoihin liittyvää harkintaa.
– Opetuksen vähäiset resurssit herättävät huolta, sanoo Lakimiesliiton oikeuspoliittinen asiantuntija Janne Hälinen.
Opetuksen vähäiset resurssit herättävät huolta
Oikeusalalla työllisyystilanne on hyvä ja vakaa. OECD:n tietojen mukaan lakiala on työn osittaisesta automatisoinnista huolimatta yksi turvallisimmista tulevaisuudessa. Ihmistyötä ei voi täysin korvata.
Alalla on vetovoimaa, vaikka itse opinnot eivät ole pedagogisesti erityisen laadukkaita.
– Pienryhmäopiskelu voi tarkoittaa, että Helsingissä 250 opiskelijaa istuu samassa salissa, Hälinen kertoo.
Asiaan on herätty ja esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa on aloittanut oikeustieteen opetuksen kehitysyksikkö.
– Ei ehkä ole nykypäivää, että ensin istutaan luennolla, luetaan tuhat sivua ja mennään tenttiin “oksentamaan” kaikki mieleen tuleva paperille. Toki se on halpa tapa kouluttaa.
Johtaako todistusvalinta entistä homogeenisempaan opiskelijajoukkoon?
Tänä vuonna oikeustieteen opintoihin valittiin ensimmäistä kertaa myös suoraan ylioppilastodistuksella. Kiintiö oli 20 prosenttia. Ensi vuonna todistusvalintakiintiö on 40 prosenttia. Äidinkielen koe, pitkä matematiikka, lyhyt matematiikka ja pitkä kieli tuovat eniten pisteitä.
Lakimiesliiton näkemys on, että todistusvalinnan sijaan valintakoe olisi edelleen paras tapa valita alalle soveltuvimmat. Valintakoe antaa Hälisen mukaan hyvän käsityksen siitä, millaista opiskelu tulee olemaan. Nämä perustiedot saattavat puuttua pelkällä todistuksella sisään päässeiltä.
– Opiskelijajoukko on jo nyt melko homogeenistä. Pelkona on, että todistusvalinta lisää sitä entisestään. Ala naisvaltaistuu ja etniset vähemmistöt ovat hyvin vähän edustettuina.
Moni oikeustieteellisestä valmistunut jatkaa suoraan lisäkouluttautumista
Mikäli mielii töihin tuomioistuimiin, perustutkinnon perään on suoritettava varatuomarin arvonimen tuova auskultointi. Siitä käytetään nykyään nimitystä tuomioistuinharjoittelu.
Harjoittelun ajalta maksetaan vaatimatonta 2 200 euron kuukausipalkkaa, vaikka tehtävät ovat vaativia.
Hälisen mukaan harjoittelupaikkoja on aivan liian vähän. Niitä ei resurssien puutteessa lisätä, vaikka harjoittelijat olisivat edullista työvoimaa.
Opintomenestys on nykyään tärkein kriteeri tuomioistuinharjoittelijoita valittaessa.
– Tämä on lisännyt opiskelijoiden stressiä ja tenttien uusimista. Jopa nelosen arvosanan saaneita graduja on kuulemani mukaan vedetty pois paremman arvosanan toivossa.
Tänä vuonna tuomioistuinharjoitteluun haki 369 henkilöä, joista 262 kutsuttiin haastatteluun. Virkasuhteita oli tarjolla 141.
Lakimiesliitto kaipaisi muutoksia myös nk. lupalakimieskelpoisuuden saamiseen, joka on lähtökohtaisesti edellytys yleisissä tuomioistuimissa toimimiselle. Liitto ehdottaa, että kelpoisuuden voisi saada yliopiston järjestämän opintokokonaisuuden suorittamalla.
Työuran myöhemmässä vaiheessa tyypillinen jatkokouluttautumispolku avautuu usein ulkomailta, missä moni suorittaa erikoistuakseen LL.M. -tutkinnon (Master of Laws).
Hälinen ei pidä lakimiesten kohdalla tarkoituksenmukaisena tuplatutkintoja vaikkapa kauppatieteistä, vaan osaamista tulisi pystyä päivittämään pienemmillä opintokokonaisuuksilla.
Teksti: Iida Ylinen
Kuvat: Ida Pimenoff (kuvituskuva), Insinööriliitto (Katri Manninen), Nina Kaverinen (Janne Hälinen), opetus- ja kulttuuriministeriö (Anita Lehikoinen)
Suomi tähtää joustavan opiskelun edelläkävijäksi
Ryhmä pohtii jatkuvan oppimisen uudistamista ja työ kestää vielä vuoden 2020 ajan. Lopputuloksena on määrä syntyä yhteinen ja jaettu visio jatkuvan oppimisen roolista yhteiskunnassa, sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen.
Mitkä ovat hallitusohjelman korkeakoulutuksen saavutettavuuteen liittyvät keskeisimmät tavoitteet?
– Hallitusohjelman tavoitteena on, että 50 prosentilla 25–34-vuotiaista olisi korkeakoulututkinto vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että entistä suurempi osa ikäluokasta aloittaa korkeakouluopinnot entistä aikaisemmin ja myös suorittaa opinnot loppuun nykyistä aikaisemmin ja useammin.
Millaisia opinnoissa aliedustettuja ryhmiä on erityisesti tavoitteena saada korkeakoulutuksen piiriin?
– Aliedustettuja ryhmiä ovat esimerkiksi alhaisesta sosioekonomisesta taustasta tulevat, maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt sekä toimintarajoitteiset. Jossain määrin koulutuksen saavutettavuudessa on myös alueellisia eroja. Koulutusalat ovat sukupuolen mukaan segregoituneita.
Parlamentaarinen työryhmä pohtii parhaillaan jatkuvan oppimisen uudistamista. Työskentely jatkuu vuoden 2020 loppuun. Mitä tärkeää sieltä voi nostaa jo tässä vaiheessa esille?
– Keskeinen haasteemme on, että työn murros ja digitalisaatio muuttavat eniten matalamman koulutustason tehtäviä. Osaamisen kehittämistä tarvitaan erityisesti niille, jotka nytkin osallistuvat vähän aikuiskoulutukseen.
– Esiin on noussut muun muassa osaamisen kehittämisen tapojen ja koulutustarjonnan monipuolistaminen, koulutustarjonnan kohdentuminen ja osaamisen kehittäminen työelämässä. Linjaukset valmistuvat ensi vuonna.
– Paljon on jo tehty. Korkeakoululainsäädäntöä on uudistettu ja myös korkeakoulujen rahoitusmallissa jatkuva oppiminen otetaan huomioon. Korkeakoulut ovat enenevässä määrin avanneet koulutustarjontaansa ja rakentavat parhaillaan datapohjaista avointa oppimisen ekosysteemiä. Suomesta on mahdollista tulla joustavan opiskelun edelläkävijä. Teemme sen eteen töitä sekä korkeakouluissa että hallinnossa.
– Jatkuvan oppimisen tulisi tuottaa jokaiselle uusia voimavaroja työuraa varten ja laajemminkin elämään. Oppiminen tukee myös luovuutta ja osallisuutta, sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen.
