Erityisesti hiertää se, että nykyään laki sallii työnantajan sanella sellaisen kilpailukieltosopimuksen, josta työntekijä kärsii, mutta ei hyödy mitenkään, samalla kun työnantaja hyötyy siitä merkittävästi. Talouden kielellä sanotaan, että työnantaja saa taloudellista arvoa kilpailukieltosopimuksesta. Jos sopimus ei ulotu yli 6 kuukautta työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan, se ei aiheuta työnantajalle mitään seurauksia tai kustannuksia. Näin on, vaikka itse sopimus olisi kokonaan tai osittain mitätön. Sen sijaan työntekijä joutuu aina noudattamaan sopimusta sopimussakon uhalla ja pysyttäytymään pois mahdollisesti kilpailevasta toiminnasta työmarkkinoiden ulkopuolella jopa kuusi kuukautta työsuhteen päättymisen jälkeen.
Epätasapaino sopimuskumppanien oikeuksien ja velvollisuuksien kesken on johtanut sopimusten määrän räjähdysmäiseen kasvuun. Työnantaja mielellään hyödyntää maksutta saamansa taloudellisen edun. Nykyään jo kuudella kymmenestä akavalaisesta, jolla on uusi työsopimus, on myös kilpailukielto. Muutama vuosi sitten näin oli neljällä kymmenestä. Ja vuosikymmen sitten kahdella kymmenestä. Tämä kehitys jarruttaa työmarkkinoiden toimintaa. Ei ole ihme, että rekrytointivaikeudet lisääntyvät, kun osaava väki ei liiku työmarkkinoilla työtehtävästä toiseen.
Ilmiöstä kiinnostutaan varmasti EU:ssakin, sillä kilpailukiellot estävät työntekijöitä siirtymästä toiseen EU-maahan töihin ja haittaavat yritysten rajat ylittäviä investointeja. Tästä kirjoitti europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri hiljattain blogissaan.
Hallitusohjelmaneuvottelijoilla on mahdollisuus linjanvetoon asian korjaamiseksi. Työmarkkinakeskusjärjestöt varmasti pääsisivät sopuun oikeasta korvauksesta kilpailukiellon kattamalta ajalta, jos hallitus antaa viestin, että tästä halutaan säätää laissa. Lähtökohtaisesti korvauksen pitäisi vastata täyttä palkkaa, joka työntekijällä oli työsuhteen päättyessä. Mutta joissakin meidän länsimaisissa kilpailijamaissa on myös säädetty korvauksesta, joka on tietty osuus kuukausipalkasta. Jos korvauksesta määritetään lainsäädännössä, työnantajan pitäisi pohtia tarkemmin, mihin työntekijöihin kilpailukielto halutaan ulottaa. Työnantaja joutuisi maksamaan korvauksen saamastaan taloudellisesta arvosta ja näin vaakakuppi asettuisi työntekijän näkökulmasta paremmin tasapainoon. Kehityksen suuntaa ei saada muutettua muilla toimilla, kuten tiedottamisella tai perusteluvelvollisuuksilla. Nämä toimet eivät vaikuta sopimussuhteen epätasapainoon.
