Ehdotus odottaa valtioneuvoston käsittelyä ja lähettämistä eduskuntaan päätettäväksi. Moni kysyy, miksi sääntelyn muuttaminen on tarpeen?
Nykyisen lain mukaan työnantajan ja työntekijän välillä voidaan tehdä kilpailukieltosopimus vain erityisen painavasta syystä. Korvauksesta ei tarvitse sopia silloin, kun kilpailukieltoaika on enintään 6 kuukautta työsopimuksen päättymisen jälkeen.
Kilpailukieltosopimukset ovat yleistyneet viime vuosikymmenen aikana voimakkaasti. Akavan vuonna 2017 tekemän selvityksen mukaan joka kolmannessa yksityisellä sektorilla työskentelevän akavalaisen työsopimuksessa on kilpailukielto. Uusissa työsopimuksissa joka toiseen on liitetty kilpailukieltoa koskeva ehto.
Enää ei voida sanoa, että kilpailukieltoa käytettäisiin vain erityistapauksissa. Kilpailukieltoja on myös harjoittelijoilla ja kesätyöntekijöillä. Käytäntö vaikuttaa siltä, että kilpailukielto liitetään työsopimukseen vakioehtona.
Kilpailukieltoja käytetään kaikista eniten kaupan alalla, mikä on yllättävää. Kaupan alalla ei tehdä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa kovin merkittävissä määrin, vaan se on selvästi vähäisempää kuin monilla teollisuustoimialoilla.
Kilpailukieltojen voimakas yleistyminen on seurausta nykyisen lain valuviasta. Laissa toiveena on, että kilpailukielto tehtäisiin vain erityisen painavan syyn ollessa olemassa, mutta tämä on vain sanahelinää. Siksi kilpailukieltojen yleistyminen ei olekaan varsinaisesti ihme: jokaisen työnantajan tilanne on varmasti erityinen ja kilpailukiellosta sopiminen koetaan oikeutetuksi.
Kilpailukiellosta sopiminen on erityisen edullista työnantajalle. Sopimuksella voidaan estää osaavan työvoiman siirtyminen kilpailijan palvelukseen. Se on taloudellisesti merkittävä hyöty. Kuten edellä totesin, työnantajan ei tarvitse maksaa kilpailukiellosta korvausta työntekijälle, kunhan kilpailukieltoaika on enintään 6 kuukautta. Lisäksi työnantajaa hyödyttää se, että työnantaja voi sopia kilpailukiellosta vaikka kaikkien työntekijöiden kanssa vailla pelkoa seuraamuksista. Hyöty kertaantuu työntekijöiden noudattaessa kilpailukieltoja, usein sopimussakon uhalla. Yksittäinen työnantaja hyötyy monin tavoin nykytilanteesta, mutta haitat näkyvät työmarkkinoilla työntekijöiden liikkuvuuden vähentymisenä.
Akava Works on esittänyt kilpailukieltoja koskevan ongelman ratkaisemiseksi omia ratkaisumallejaan ja teettänyt Aalto yliopiston taloustieteen ryhmällä selvityksen ratkaisuvaihtoehdoista. Professori Matti Liskin johtaman ryhmän mukaan kilpailukieltojen yleistymistä voisi rajoittaa joko lisäämällä valvontaa tai säätämällä korvauksesta. Ongelman ratkaisemista on myös selvittänyt työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta varatuomari Jukka Ahtela, joka nosti selvityksessään esiin korvauksesta säätämisen yhtenä vaihtoehtona.
Akava Works on selvittänyt, miten korkeakoulutetut yksityisen sektorin työntekijät suhtautuvat pakolliseen korvaukseen. Lähes 80 prosenttia vastaajista katsoi, että korvauksen pitäisi olla täyden palkan suuruinen tai tietty osuus siitä. Näin ei ole tällä hetkellä. Aiemmin mainitussa vuonna tehdyssä 2017 selvityksessä ilmeni, että alle 6 kuukauden mittaisissa kilpailukieltosopimuksissa ei yleensä ole sovittu lainkaan korvauksesta.
Akavan Worksin selvityksen mukaan suurimmassa osassa Euroopan maita on lainsäädännössä säädetty pakollisesta korvauksesta kilpailukieltoajalle. Pohjoismaissa Suomea lukuun ottamatta on voimassa pakollinen korvaus kilpailukieltoajalle. Akava Worksin selvityksen mukaan pohjoismainen korvaus on yleisimmin 60 prosenttia palkasta ja enimmillään 100 prosenttia palkasta.
Nyt käsillä oleva työryhmän ehdottama lakimuutos vastaa Tanskan mallia, jossa korvaus on 40 prosenttia palkasta silloin, kun kilpailukieltoaika on enintään 6 kuukautta ja 60 prosenttia palkasta silloin, kun kilpailukieltoaika on enintään 12 kuukautta.
Kilpailukieltosopimusten käytön rajoittaminen on ajankohtaista myös työllisyysasteen nostamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesarvion mukaan sääntelyn tiukentaminen lisää työvoiman liikkuvuutta, parantaa työmarkkinoiden kohtaantoa ja edistää uusien yritysten syntymistä. Kilpailukieltojen sääntelyn tiukentamisella voisi Suomessakin saavuttaa joidenkin tuhansien henkilöiden lisäys työllisyydessä.
Toivon hallituksen antavan mahdollisimman pian esityksensä työsopimuslain 3 luvun 5 § muuttamiseksi siten, että työnantajalle asetetaan pakollinen korvausvelvollisuus kilpailukieltoajalle. Esitys tulisi antaa viivytyksettä, jotta se ehditään käsitellä eduskunnassa syysistuntokaudella. Tällöin laki voi tulla voimaan vuoden 2021 alusta lukien.
