Suomen tavoite palkkaeron pienentämiseksi on määritelty samapalkkaohjelmassa. Sen ensimmäisellä kaudella vuonna 2006–2007 asetettiin ohjelman yleiseksi tavoitteeksi, että naisten ja miesten välinen palkkaero kaventuisi 15 prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Tätä emme ole saavuttaneet, emme edes tähän vuoteen mennessä. Edistys on mitattu prosenttiyksikön sadasosissa, silloin kun sitä on edes tapahtunut. Vuodesta 2006 lähtien ero on kaventunut keskimäärin 0,33 prosenttiyksikköä vuodessa ja vuosina 2016–2017 kehitys oli pysähdyksissä.
Nykyisen samapalkkaisuusohjelman (2016–2019) päätavoitteena on naisten ja miesten välisen palkkaeron kaventaminen, mutta sille ei ole asetettu selkeää numeerista tavoitetta. Tavoite on määritelty ohjelmassa kuitenkin niin, että keskimääräinen ero kaventuisi vähintään 12 prosenttiin viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Meillä on siis kuusi vuotta aikaa saavuttaa tavoite, että naisten ja miesten palkkaero kavennetaan 12 prosenttiin. Tämä vaatisi yli 0,7 prosentin vuosivauhtia.
Tarvitsemme ihan uudenlaisen vaihteen ja monia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Mitä ne ovat?
Puhutaan palkoista: Palkka-avoimuus ja parempi palkkatietämys
Palkkatietämyksen kasvattaminen on avain parempaan palkkatyytyväisyyteen ja palkkaosaamiseen. Työpaikoilla johdon vastuulla on palkkausjärjestelmien toimivuus: palkkausjärjestelmiä kehitetään, esimiehet osaavat käyttää niitä ja soveltaa. Työntekijät saavat tietoa niiden rakenteista ja periaatteista.
Palkkausjärjestelmän lisäksi tulisi jokaisen työpaikalla tuntea yrityksen palkkapolitiikka: miten ja millä perustein palkkoja korotetaan. Tasa-arvosuunnitelmien palkkakartoitusten avulla saadaan havaittua mahdolliset palkkaerot ja tarkasteltua, ovatko ne perusteettomia tai selittämättömiä. Niiden avulla voidaan myös korjata ne. Valitettavasti näitä välineitä käytetään heikosti.
Palkka-avoimuudella on monia myönteisiä vaikutuksia: Avoimuus ja palkka-tasa-arvo auttavat luomaan parempaa työilmapiiriä sekä parantamaan työhyvinvointia ja tuottavuutta. Avoimuudella voidaan myös korjata palkkaeroja, niitä selittämättömiäkin. Puhu siis palkasta!
Osaamisen kehittäminen – älä jämähdä nykyiseen
Segregaatio, sekä horisontaalinen että vertikaalinen, on hankalasti ratkaistava ongelma. Suomessa ammatit ja koulutusalat ovat voimakkaasti segregoituneet ja jakoa tapahtuu myös ammattien sekä tutkintojen sisällä. Segregaatio purkautuu todella hitaasti, muutoksen havaitseminen vaatii pitkää tarkasteluaikajännettä.
Segregaatioon vähentymiseen voidaan vaikuttaa osaamisen kehittämisellä läpi työuran. Vaikka työelämän jatkuva muutos, joka tapahtuu osin ennakoimattomalla tavalla, asettaa meille haasteita, osaamisen kehittäminen ja työelämän muutos on mahdollisuus parantaa asemaansa ja palkkaansa työelämässä sekä liikkua vertikaalisesti tai horisontaalisesti.
Osaamisen kehittämiseen tulisi työpaikoilla suhtautua kunnianhimoisesti ja kehittää sitä myös sukupuolten tasa-arvoa parantaen. Jokaisella meillä on vastuu ja ennen kaikkea mahdollisuus osaamisella ja sen kehittämisellä murentaa segregaatiota, koko työuran aikana.
Perhepolitiikka ja työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
Perhevapaajärjestelmän uudistamisella on erityinen merkitys palkkatasa-arvonkin edistämisessä, nimenomaan pitää lisätä isien käyttämiä perhevapaita. Lasten ja perheiden hyvinvointia parantaa, että perheillä on joustavammat mahdollisuudet jakaa perhevapaita, turvatumpi töihin paluu sekä vaihtoehtoiset tavat perheen ja työn yhteensovittamiseksi.
Perhepolitiikka, mutta myös yleinen ilmapiiri, ovat ratkaisevia sille, miten helpoksi tai vaikeaksi vanhemmat näkevät työn ja perheen yhteensovittamisen, lastenhoidon järjestämisen ja kuinka paljon huolta vanhemmilla on taloudellisesta epävarmuudesta ja heikosta työllistymisestä tai työtilanteesta. Pitkäjänteisellä, vakaalla perhepolitiikalla voidaan vaikuttaa myös syntyvyyteen.
Huomiota pitää kiinnittää töihin paluuseenkin. Jos siihen liittyy paljon epäkohtia ja huolia tai työpaikan saaminen koetaan vaikeaksi, toinen vanhemmista, yleensä äiti, jää kotiin sen sijaan että palaisi työelämään.
Jokaisella lapsella pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet riittävästi resurssoituun ja toimivaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen laatu ja varmuus tulee turvata perhevapaauudistuksessa.
Suomi ja samapalkkaisuus
Samapalkkaisuuden saavuttaminen Suomessa vaatii vahvempia toimenpiteitä ja määrätietoista toimintaa. Samapalkkaisuutta tulee vahvistaa sekä lainsäädännöllä että sillä, että samapalkkaisuus ja tasa-arvo ovat läpileikkaavia teemoja suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä. Sen tulee näkyä valtiovallan toimenpiteissä, hallitusohjelmassa ja budjetoinnissa seuraavalla hallituskaudella.
Ennen kaikkea samapalkkaisuuden saavuttaminen vaatii asennetta ja rohkeutta. Tavoitteeksi on otettava, että sukupuolten välinen palkkaero Suomessa poistetaan, eikä sitä pelkästään kavenneta. Tämä mahdollistaa, että jokainen tyttö tai poika, mies tai nainen, uskaltaa tehdä omannäköisiä ratkaisuja. Vastuu siitä on meillä kaikilla, erityisesti lainsäätäjillä, työmarkkinajärjestöillä ja poliittisilla päättäjillä sekä työpaikoilla yritysten johdolla ja esimiehillä.
Lisätietoja:
