Väitän: Pakotettu etätyö toi haasteensa, mutta ei pakon taakse kannata piiloutua, kun mahdollisuuksia uusiin toimintatapoihin on runsaasti.
Suhtaudun etätyöhön siis positiivisesti. Se on ollut minulle itselleni luonteva tapa työskennellä jo ennen koronaa. Näkökulmani etätyön johtamiseen taas on erityinen. Se kun on minulle toistaiseksi käytännössä ainoa johtamisen kokemus, sillä aloitin nykyisessä Suomen Ekonomien Urapalvelut-yksikön johtajan tehtävässä vasta juuri ennen kuin korona alkoi meitä ajaa etätoimistoillemme. Jaan tässä muutamia hyvin arjenmakuisia kokemuksiani pakotetun etätyön keväältä.
Etävuorovaikutuksen haasteet ja ratkaisut
Olen itse aina arvostanut kiireenkin keskellä suuresti arjen pieniä kohtaamishetkiä. Yhteisöllisyyttä ylläpitää se, että vaihdamme moikkaukset, hymyt ja vitsit keittiössä kahvipannun äärellä tai kysymme kuulumiset niinä muutamina minuutteina ennen ja jälkeen palaverin. Jos pitäisi valita yksi tämän kuluneen kevään suurin haaste, valitsisin näiden kohtaamisten puuttumisen.
Suurelta osin puhun tietysti vuorovaikutuksesta. Minusta ei kuitenkaan voi väittää, etteikö etäyhteyden välityksellä voi syntyä vuorovaikutusta, saatikka että sitä jotenkin automaattisesti olisi kasvokkain ollessa. Mutta, kun nuo mainitsemani automaattisiksi aiemmin kokemamme kohtaamiset eivät toteudu, niitä pitää järjestää, ja vuorovaikutuksen syntymiseksi on nähtävä vaivaa.
Kuten moni muukin, meidänkin tiimimme otti varsin aikaisin jo käyttöön virtuaaliset iltapäiväkahvit. Ne ovat olleet minulle mahdottoman tärkeä keino kohdata tiimiläisiä myös ilman tiettyä agendaa.
Teams-ympäristössä kahvitellessa kamerat ovat yleensä olleet päällä, ja niiden aikana olemme kuulleet toistemme arjesta, tutustuneet erilaisiin etätyön ympäristöihin ja nähneet eläinystäviäkin. Myös hyvin asiapitoisen tiimiaamupäivän loppupuoliskon käytimme pelaamiseen, mikä sekin etäilystä johtuen oli kiinnostavaa suunnitella aivan uudella tavalla.
Pienet kahvihetket ja muut epävirallisemmat kohtaamiset ovat tarjonneet mahdollisuuden havainnoida onko syytä keskustella kahden kesken tai pienemmissä ryhmissä syvällisemmin esimerkiksi työn järjestämisestä. Se on ollut tärkeää, kun etäily tuo kierteensä myös tunteiden havaitsemiseen, ja etäillessä etääntyminenkin on helpompaa.
Niin, ja mikäs estää pitämästä sille asiakeskeisimmällekin Teams-palaverille muutaman minuutin kuulumistenkyselyjatkoja? Kunhan opimme olemaan kuorruttamatta kalenteria tauottomalla etäpalaveriputkella kahdeksasta neljään. Tekniset työkalut nimittäin kuljettavat meidät turhankin näppärästi palaverista toiseen muutamalla klikkauksella, sen enempää takapuolta nostamatta.
Tiedostan nyt, että aiemmin rasittaviltakin tuntuneet siirtymät jopa kaupungin toiselle puolelle, olivatkin minulle tärkeitä oman ajattelun aikoja. Fyysinen liikkuminen ja maisemien vaihtuminen auttoi ajatusten jalostamiseen. Nyt näyttöä tuijottaessa iskee fyysisen jumituksen lisäksi myös ajattelun jumitus. Monessa yhteisössä on ollut käytössä erilaisia taukoliikuntaan kannustavia sovelluksia. Meilläkin monet ovat sovelluksesta saaneetkin tukea.
Johtajan omaa oppimista ja ajatteluaikaa ei voi kiireessä laiminlyödä
Palaan otsikkoni alkuperäiseen kysymykseen johtajan omasta kehittymisestä. On päivänselvää, että sekä tiimiläisten että omista digitaalisten työvälineiden valmiuksista pitää huolehtia, mutta sen lisäksi myös yleisemmin oma aika oppimiseen ja ajatteluun on varmistettava.
Itse olen opiskellut Courseran alustalla Learning How to Learn -kurssilla sitä, miten opimme ylipäätään. Harkitsin myös vuorovaikutuksesta oppimista jollakin kurssilla, ja siihenkin on varmasti lukuisa määrä tarjolla loistavia mahdollisuuksia!
Omalle oppimiselleni on ollut korvaamattoman tärkeää myös jakaa ajatuksia kahden vertaismentorin kanssa. He ovat löytyneet tuttavapiiristäni, mutta aivan yhtä lailla sopivia mentoreita etsiessä kannattaa hyödyntää esimerkiksi liittojen palveluita.
Siirryin aivan uuteen tiimiin ja uudelle asiantuntemusalueelle, joten pelkkä tutustuminen sekä ihmisiin että työhön että jokaisen henkilökohtaiseen tapaan tehdä työtä on vienyt aikaa. Etunani on ollut tiimin vahva kehittämismyönteisyys ja kyky tarttua rohkeasti uusiin hankkeisiin uudessa tilanteessa.
Me hyödynnämme uuden tiimin rakentumiseen myös työnohjausta, mitä suosittelen kaikille lämpimästi. Se voi tökkiä eteenpäin löytämään hyviä polkuja oikeaan suuntaan, mutta johtajan itsensä on tärkeä hahmottaa yhteinen suunta ja näkymä, samoin kuin kyky viestiä siitä tiimiläisille ja jalostaa suuntaa keskustelujen pohjalta edelleen eteenpäin. Tämä liittyy ainakin itselläni vahvasti aikaan ja tilaan lukea, ajatella, kirjoittaa ja sparrailla erilaista osaamista omaavien kanssaihmisten kanssa.
Kuten aluksi totesin, etäjohtamisen kokemus on käytännössä ainoa johtamisen kokemukseni. Siksi minulle on ollut haastavaa erottaa mikä kokemani uusi on johtunut etäjohtamisesta ja mikä on joka tapauksessa minulle uutta. On kuitenkin päivänselvää, että olen tänä keväänä kokenut riittämättömyyttä ja kärsimättömyyttä olla jo jotenkin valmiimpi, osaavampi ja enemmän avuksi.
Jos voisin lähettää viestin itselleni aikaan ennen koronan vaikutusta, viestittelisin, että ihan ystävällisestä peilistä kannattaa itseään säännöllisesti tarkastella. Tärkeintä on mielestäni ollut kuunnella, olla läsnä ja saavutettavissa sekä vilpitön pyrkimys tehdä parhaansa.
Sekä etätyössä että läsnätyössä nämä vaativat hyvän tavoitteen lisäksi oikeita tekoja, konkreettisia osoituksia ja päätöksiä. Ovat ne sitten kesäajan työn järjestelyä, tiimipäivän alustuksen viilaamista tai kiitosviestin kirjoittamista.
Kaikki kokemukset tämän kevään työstä auttavat meitä syksyllä ja tästä eteenpäin, kun epäilemättä työtä järjestetään paljon aikaisempaa enemmän etä- ja läsnätyön yhdistelmänä. Oletteko jo keränneet sellaisesta erityisesti vuorovaikutuksen kannalta kokemuksia ja palautetta?
Pidin etätyön johtamisesta kymmenminuuttisen puheenvuoron Akava Leadership -webinaarissa omasta hyvin subjektiivisesta kokemuksestani käsin. Webinaarin tallenne on nähtävissä täällä.
Omat pointtini johtajana kehittymiseen tässä ajassa.
Jatkan mielelläni keskustelua ja kuulen kokemuksianne erityisesti vuorovaikutuksen kulmasta. Minut tavoittaa twitterissä @SuviEriksson ja toki puhelimitse ja sähköpostitse.
Suvi Eriksson
johtaja. urapalvelut
Suomen Ekonomit
+358 40 8488935
suvi.eriksson@ekonomit.fi
