ILO:n työkonferenssissa pääaiheena väkivalta ja häirintä työelämässä

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n 107. työkonferenssi (ILC2018) alkoi Genevessä 28. toukokuuta. Se kestää kaksi viikkoa ja se kokoaa vuosittain yhteen kolmikantaiset delegaatiot järjestön 187 jäsenvaltiosta keskustelemaan työelämäkysymyksistä

1.6.2018

Tänä vuonna konferenssin asialistan pääaiheena on väkivalta ja häirintä työelämässä. Aiheesta laaditaan ILO:n instrumenttia eli joko yleissopimusta tai suositusta, mahdollisesti molempia. Työkonferenssissa asia käsitellään kaksinkertaisessa käsittelyssä eli se on vielä pöydällä ensi vuonnakin.

Muina aiheina komiteoiden käsittelyssä ovat sosiaalinen dialogi ja ILO:n kehitysyhteistyö. Konferenssissa kokoontuu lisäksi applikaatiokomitea, jossa keskustellaan yleissopimusten ja suositusten soveltamisesta ILO:n riippumattomien asiantuntijoiden raportin sekä työmarkkinaosapuolten valitsemien tapausten pohjalta. Komiteassa käsitellään tapauksia, joissa jäsenvaltioiden väitetään rikkoneen ILO:n normeja. Kuulemani mukaan käsittelyt saattavat olla hyvin värikkäitä ja tunnepitoisia. Yritän järjestää itselleni aikaa, jotta voin käydä kuulemassa tapauksista.

Olen itse ILO:n kehitysyhteistyötä käsittelevässä komiteassa. Edellisen kerran aihetta käsiteltiin kesän 2006 työkonferenssissa. Sen jälkeen ILO on toimeenpannut kaksi asiaan liittyvää strategiaa. Nyt työkonferenssissa on tarkoitus antaa ILO:lle ohjeistus siitä, kuinka sen tekemää kehitysyhteistyötä ja siihen liittyvää kumppanuutta on mahdollista parantaa kunnon työn (decent work) ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen tukemisessa. Tavoitteena on, että komitean lopputuloksena saadaan aikaan päätelmät ja raportti. Olemme nyt koko viikon käsitelleet aihetta neljän etukäteen asetetun pääkysymyksen pohjalta, ja työ on edennyt hyvin ja aikataulussa.

Päivät Genevessä alkavat koko työntekijäryhmän kokouksella, jonka jälkeen jatkamme oman komiteamme työntekijäryhmän kanssa ja valmistellemme ryhmän kantoja kolmikantaista komiteaistuntoa varten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että istumme isoissa ikkunattomissa saleissa aamusta iltaan eli kahvia kuluu eikä YK:n päämajan ”takapihan” upeaa vuori- ja järvimaisemaa juuri ehdi ihastella. Toukokuun aurinkoisten päivien jälkeen suomalaisten delegaatio on saanut kokea täällä päivittäin harmautta, sadetta ja ukkosiakin.

Miia Kannisto
johtava asiantuntija

Lue lisää aiheesta