Väärinkäytösten ilmoittajien suoja eteni EU:ssa

Kauan kaivattu direktiiviehdotus ilmoittajien suojasta EU-tasolla julkaistiin 23. huhtikuuta. Direktiivi luo pohjaa yhtenäiselle käytännölle EU:ssa. Akava on vaikuttanut Eurocadresin kautta jo parin vuoden ajan EU:n laajuisen suojan aikaansaamiseksi väärinkäytösten ilmoittajille.

26.4.2018

Korkeastikoulutettuja edustavan Eurocadresin johdolla kerättiin reilu 81 000 allekirjoitusta vetoomukseen lähes 90 eurooppalaisen järjestön tukemana. Suomesta allekirjoittajina olivat Akavan lisäksi Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut, Tekniikan akateemiset TEK, Ammattiliitto Nousu, STTK ja Journalistiliitto sekä Transparency International Suomi. Vetoomus luovutettiin komissiolle viime vuonna.

Janina Mackiewicz 2018_2
Eurocadresin EU-asioiden johtaja Janina Mackiewicz iloitsee, että työ väärinkäytösten paljastajien suojan kehittämiseksi on tuottanut tulosta.

 

Väärinkäytösten ilmoittajat, paljastajat tai kuvaannollisesti pilliin puhaltajat (whistle blowers) ovat tärkeitä yhteiskunnan turvallisuudelle ja läpinäkyvyydelle. Viime vuosina on tullut esiin monia väärinkäytöstapauksia, joita on myös puitu julkisuudessa (katso oheinen luettelo).

Todellisuudessa vain prosentti kaikista tapauksista nousee julkisuuteen. Julkisalojen kansainvälisen liiton PSI:n laskelmien mukaan jopa 7 prosenttia työvoimasta tarvitsee jossain vaiheessa suojan ilmoittaessaan väärinkäytöksistä.

Eurocadres on toistuvasti korostanut, että työntekijän liikkuvuus ja yritysten monikansallinen toiminta tuovat haasteita, jos väärinkäytöksiä tai laittomuuksia paljastuu. Korkeakoulutetut työntekijät käsittelevät usein työssään arkaluontoisia tietoja ja kokevat velvollisuudekseen tuoda esiin väärinkäytöksistä tai välinpitämättömyydestä johtuvia seurauksia.

Yhteiset pelisäännöt pirstaloituneen lainsäädännön tilalle

Euroopassa ei ole toistaiseksi yhteisiä sääntöjä asiasta. Monessa maassa, esimerkiksi Suomessa, ei ole minkäänlaista lainsäädäntöä tai lain suojaa ilmoittajille. Kymmenessä EU-maassa on lainsäädäntöä, mutta joissakin maissa se on rajattu kattamaan vain tiettyjä sektoreita tai pelkästään julkisen sektorin työntekijöitä.

Miten toimisit tilanteessa, jossa suomalaisena työntekijänä olet palkattuna Saksassa, yhtiön pääkonttori sijaitsee Ranskassa ja huomaatkin työmatkan yhteydessä yhtiön tehtaalla Tšekissä, että siellä toistuvasti rikotaan työturvallisuusmääräyksiä? Mihin ilmoitat havainnoistasi? Entä luotatko siihen, ettei sinulle koidu mittavia vahinkoja, jos ilmoitat asiasta?

Ranska hyväksyi viime vuonna kansallisen lainsäädännön, mutta Suomella ja Tšekillä ei ole lainsäädäntöä ja Saksassa se on melkein olematon. Näissä oloissa työntekijän on helpointa jättää ilmoittaminen sikseen, varsinkin jos työpaikalta puuttuu menettelytapa asiassa.

Väärinkäytöksen paljastaja ottaa ison riskin

Monesti väärinkäytöksestä ilmoittanut joutuu kostotoimenpiteiden tai vainon kohteeksi, mahdollisesti kohtuuttomien oikeudenkäyntikulujen korvaajaksi. Hän saattaa menettää työpaikkansa ja toimentulonsa, varsinkin jos hänen henkilöllisyytensä paljastuu prosessissa. Työura voi päättyä kuin seinään. Julkisuudessa tapauksia puidaan usein skandaalihakuisesti.

Usein oletetaan, että tietovuodot ja paljastukset liittyvät aina taloudellisiin intresseihin, mutta esimerkiksi kansanterveys, ympäristö, ruokaturvallisuus ovat yhtä lailla merkittäviä huolenaiheita. Talous painaa kuitenkin vaakakupissa: laskelmien mukaan EU menettää 120 miljardia euroa vuodessa korruption takia, josta 5,8 miljardia julkisten hankintojen yhteydessä. Komission syksyllä julkaisemassa raportissa todetaan, että ilmoittajien suojamekanismien ylläpitämisen taloudelliset hyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin kustannukset. Esimerkiksi Hollannissa jokaisesta tähän käytetystä eurosta saisi 22–37 euroa takaisin, riippuen laskutavasta ja Romaniassa jopa 319–532 euroa! Taloudelliset argumentit puhuvat puolestaan.

Laaja-alainen direktiivi

Tuore direktiiviehdotus kattaa sekä julkisen että yksityisen sektorin. Se perustuu ainutlaatuisesti EU:n perustamiskirjan ”tapauskohtaisen toimivallan” periaatteeseen, joka mahdollistaa useiden oikeusperusteiden käyttämisen. Ohessa on luettelo direktiiviehdotuksen piirissä olevista aloista. Vaikka työntekijöiden turvallisuutta ei nosteta esiin erikseen, direktiivitekstiin voi yleisesti olla erittäin tyytyväinen.

Tarkoituksena on, että henkilö voi ilmoittaa väärinkäytöksestä, kun hän kokee, että asia on haitaksi yleisille eduille. Direktiiviehdotuksessa suoja ei missään nimessä ulotu henkilöihin, jotka ilmoittavat asioita kiusantekona. Ehdotuksessa tuodaan esille, että organisaatioiden tulee perustaa sisäiset raportointikanavat ja lisäksi tulee nimittää viranomainen organisaation ulkopuolisille paljastuksille.

Selkeät kanavat ja mahdollisuudet raportoida luotettaville tahoille madaltavat ilmoituksen tekemisen kynnystä. Yksilölle on erittäin tärkeää, että lainsäädäntö on selkeä. Näköpiirissä on parannus nykytilanteeseen, jossa suurin osa työntekijöistä ei edes tiedä minne uskaltaa tai voi raportoida korruptioepäilyksiä.

Valmiiksi ennen EU-vaaleja 2019

Direktiiviehdotus etenee tiukalla aikataululla: seuraavaksi on vuorossa Euroopan parlamentin valiokuntien käsittely ja tavoitteena on hyväksyä direktiivi ennen seuraavia EU-vaaleja, jotka ovat vuonna 2019.

Suomalaisiin arvoihin sopii korruptiovastaisuus, ympäristönsuojelu, kansanterveyden vaaliminen ja yleinen turvallisuus. Suomella on nyt kriittinen paikka muodostaa kanta direktiiviehdotukseen. Toivottavasti Suomi tukee ehdotusta Eurooppa-neuvostossa. Naapurimaistamme Ruotsi hyväksyi jo vuonna 2017 kansallisen lainsäädännön ilmoittajien suojasta ja vastaava lainsäädäntö on Norjassakin.

  • Teksti: Janina Mackiewicz ja Ritva Siikamäki
  • Kuva: Eurocadres

 

päivitys tekstiin 26.4. klo 12.40; lisätty vetoomuksen allekirjoittaneiden suomalaisten järjestöjen nimet