Aina oikean ikäinen

Eräs läheiseni, 60-vuotias nainen, jolla on pitkä ura takanaan ja lähtökohtaisesti monta aktiivista työvuotta vielä edessään, oli äskettäin tilanteessa, jossa kukaan ei halunnut palkata häntä. Näin siitä huolimatta, että hänellä on korkeakoulututkinnon tuoma osaaminen, jota hän ahkerasti päivittää kouluttautumalla.

7.2.2020

Hän lähetti kymmeniä työhakemuksia, mutta sai vain yhden haastattelukutsun. Työhaastattelun jälkeen häntä suositeltiin konsulttien puolesta paikkaan, mutta 20 vuotta nuorempi henkilö sai paikan, varmasti todella pätevä tehtävään hänkin.

Mietin, miksi näin kävi? Virkeä ja osaava tyyppi, joka innostuu asioista ja jolla on vahva työmoraali. Tilanne on karu ja monelle tuttu: kun tietty määrä vuosia on täynnä, työllistyminen vaikeutuu tai on mahdotonta.

Nyt tuo kuusikymppinen on taas kymmenen vuoden tauon jälkeen yrittäjä ja työllistää itsensä. Hyvä niin, mutta silti uskon (ehkä hieman puolueellisesti) että on työnantajien tappio ja häpeä, etteivät ymmärtäneet palkata häntä, vaan tuijottivat syntymävuotta 1959.

Ikäsyrjintä on todellista ja sitä kokevat kaikki ikäluokat, jotkut vain vähän enemmän. Sitä esiintyy sekä työnhaussa että työpaikoilla. Kun on tarpeeksi nuori tai iäkäs, ei oteta vakavasti tai kuunnella relevanttejakaan näkemyksiä. Varsinkaan nainen ei taida olla koskaan oikean ikäinen. Henkilökohtaisesti inhoan sitä, että monissa tilanteissa minua ylenkatsotaan tai mielipiteitäni ei kuunnella, kun olen nuori ja nainen. Kuten Akavan Lotta Savinko blogissaan kirjoittaa, ikä on todellakin vain numero. Hän kannustaa katsomaan ihmistä eikä ikää tai numeroita. ”Lopetetaan ikään ja numeroihin tuijottaminen ja aletaan katsoa ihmistä, jokaista yksilönä ja ainutlaatuisena osaamiskokonaisuutena”.

Sukupolvien välinen ymmärtämättömyys on mielestäni iso ongelma tässä ajassa. Olisikohan osasyy kuilun kasvamiseen se, että muutosnopeus on kasvanut? Onko meidän vaikea ymmärtää toisiamme, koska todellisuutemme eriytyvät koko ajan yhä etäämmäksi toisistaan?

On mielestäni yksinkertaistavaa ajatella ikäryhmää (olkoonpa se nuoret, iäkkäämmät tai eläkeikäiset) yhtenä isona massana, jossa kaikki yksilöt ovat samanlaisia. Siksi tarvitaankin enemmän keskustelua ja monimuotoisuutta työelämään. Hyvä ja monimuotoinen työyhteisö ruokkii ideointia ja oppimista, saavuttaa parempia tuloksia ja tuo enemmän hyvinvointia.

Keinojakin tähän on. Esimerkiksi anonyymi rekrytointi on toimiva menetelmä monimuotoistaa työyhteisöjä, joka tuo samalla mahdollisuuden tarkastella omia ennakkoluuloja. Meillä kaikilla niitä kuitenkin on, yhtä hyvin voisimme alkaa purkaa niitä ja ottaa ihmiset ihmisinä.

Ikäsyrjintä harmittaa ja vähän pelottaakin. Kelpaanko enää sitten kun olen täyttänyt 45, 50 tai 60 vuotta?

Lopetetaan ennakkoluulojen kehä ja aletaan kohdella toisiamme ihan vain ihmisinä. Oikean ikäisiä kaikki!

Lisätietoja:

Lue lisää aiheesta