Sopimista monella tasolla

Parhaillaan käynnissä olevalle työehtojen sopimuskierrokselle riittää lukuisia neuvottelupöytien ulkopuolisia kommentoijia – ainakin, jos seuraa sosiaalista mediaa. Sanankäänteet ovat yltyneet jopa kärjekkäiksi sen sijaan, että keskityttäisiin asiallisesti perustelemaan ja avaamaan omia näkemyksiä ja tavoitteita.

3.1.2022

Tunteiden kuumeneminen ja kiivas retoriikka ei ole yllätys, sillä käynnissä on kiistatta mittava sopimusjärjestelmän murros. Sopimista viedään yhä enemmän yritystasolle ja järjestelmää pyritään osin hajauttamaan. Samanaikaisesti on kuitenkin hyvä tiedostaa, että valtaosa neuvottelujärjestöjen ja liittojen solmimista sopimuksista tulee yhä olemaan valtakunnallisia työehtosopimuksia.

Kun keskitetyistä ratkaisuista siirryttiin neuvottelujärjestö- ja liittotason ratkaisuihin, oli selvää, että samalla siirryttiin keskitetysti koordinoidusta palkkamallista kohti alakohtaisia ratkaisuja. Työmarkkinakeskusjärjestöillä ei ole mandaattia ohjailla eikä päättää alakohtaisten ratkaisujen kustannusvaikutusta, palkkatasoa tai palkkarakennetta. Sopimisen taso ja koordinoinnin taso kulkevat käsi kädessä haluttiin sitä tai ei, oli se järkevää tai ei.

Työehtojen kollektiivinen sopiminen on ammattiliittojen keskeinen tehtävä. Alan vähimmäisehtojen ja alan ostovoiman turvaaminen ei onnistu yksittäiseltä työntekijältä. Yksittäinen yritys ei myöskään tarkastele työehdoista sopiessaan koko alan tilannetta, työllisyyttä, kilpailukykyä tai ostovoimaa, vaan ainoastaan yrityksensä tilannetta ja näkymiä.

Valtakunnallisilla työehtosopimuksilla pystytään laajasti turvaamaan ostovoima, ansiokehitys ja kilpailukyky sekä vaikuttamaan työehtojen kehittymiseen ja työllisyyteen. Työehtosopimusjärjestelmä hyödyttää laajasti palkansaajia ja työnantajia sekä koko yhteiskuntaa.

Ylemmät Toimihenkilöt YTN saavutti kolmelle teknologiateollisuuden alalle uudet työehtosopimukset vuoden alkuun. Sopimukset kattavat noin 100 000 palkansaajaa, joten tätä voidaan kutsua kierroksen ns. päänavaukseksi.

Jää kuitenkin nähtäväksi, millaiset vaikutukset päänavauksella on muille sopimusaloille. Palkansaajapuoli ei ole sitoutunut mihinkään työmarkkina- tai palkkamalliin. Koska sopimukset tehdään neuvottelujärjestö- ja liittotasolla toimialakohtaisesti sekä osin jopa yritystasolla, ratkaisut tehdään myöskin näillä tasoilla. Mitään yhteisesti sovittuja palkkakattoja ja -lattioita tai palkkamalleja ei siis ole olemassa.

Suomi on pieni maa. Sopimusjärjestelmän hajautumisella on seurauksensa. Osapuolten luottamus, vastapuolen kunnioitus ja sopimusten saavuttaminen neuvottelemalla on viisasta. Tilannetajua, harkintaa ja ratkaisukykyä tarvitaan. On selvää, että työtaisteluoikeutta käytetään äärikeinona, jos neuvotteluhalua tai ratkaisukykyä ei ole. Työtaisteluoikeus on kummallakin osapuolella neuvottelujen vauhdittamiseksi.

Ammattiliittojen tehtävänä on jo vuosikymmeniä ollut palkansaajien kollektiivisten vähimmäisehtojen ja ostovoiman turvaaminen. Tämä tehtävä ei poistu jatkossakaan, vaikka sopimista tehdään monella tasolla. Kyse on minimitason turvaamisesta, jonka yli voi tai ainakin saa kuka tahansa sopia.

Yhtään työehtosopimusta tai paikallista sopimusta ei ole vielä syntynyt sosiaalisessa mediassa. Tunteet on hyvä pitää kurissa ja jättää vastapuolen nokittelu ja viisastelu vähemmälle. Annetaan neuvottelurauha niille, jotka niissä neuvottelupöydissä istuvat. Tavoitteena kuitenkin on, että saadaan aikaan sopimuksia.

Lisätietoja:

Katarina Murto

Katarina Murto

työmarkkinajohtaja

+358505689188