Suomalainen korkeakoulutettu EU:n vankka tukipilari, mutta nuorten unionihehku hivenen himmeämpi

9.5.2019

Akava selvitti vuoden 2018 lopulla jäsenistönsä mielipiteitä Euroopan unionista ja sen toiminnasta. Tuloksista voi tiivistetysti todeta, että akavalaiset seisovat vankasti EU:n takana ja tukena. Kyselyyn vastanneista akavalaisista 89 prosenttia on sitä mieltä, että Suomen kannattaa pysyä Euroopan unionin jäsenenä. Vain kahdeksan prosenttia asettuu poikkiteloin jäsenyyttä kohtaan.

Selvityksen mukaan muista kuin akavalaisista jäsenyyttä epäilee 26 prosenttia. Se on noin kolminkertainen luku korkeakoulutettuihin nähden, mutta silti vain yksi neljännes.

Luvut eivät ole oikeastaan millään tavalla yllätyksellisiä – esimerkiksi käsillä olevan brexit-sirkuksen valossa. Viimeistään sen myötä on valjennut, mitä EU:sta lähtö merkitsisi. Erityisesti monen korkeakoulutetun työkenttä kansainvälistyy päivä päivältä ja moni näkee EU:n Suomelle turvallisena viiteryhmänä rytisevässä maailmassa.

Korkeakoulutetut liputtavat kaksin käsin Euroopan unionille, mikä heijastuu myös eurooppalaisen yhteistyön monille yksittäisille toiminta-aloille. Akavan selvityksessä esitettiin kysymyksiä työelämästä, osaamisesta, EMU:sta, kauppapolitiikasta ja ympäristöasioista EU-tason toimintana.

Neljä viidestä Akavan jäsenestä haluaa, että työelämän pelisääntöjä luodaan kansallisen tason lisäksi Brysselissä. Laaja enemmistö muistakin suomalaisista eli kaksi kolmasosaa painaa kyllä-nappia työelämän aktiiviselle EU-toiminnalle. Samankaltaiset luvut pätevät tutkimuksen ja koulutuksen osuuden kasvattamiseen unionin budjetissa.

Suksien kärjet alkavat kuitenkin harottaa lisääntyvästi eri suuntiin, kun päästään talous- ja rahaliittoon eurovaluuttoineen. Kolme neljästä akavalaisista ajattelee, että EMU:sta on Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta vain hieman yli puolet muista vastanneista suomalaisista katsoo talous- ja rahaliittoa hyötyhankkeena. Tähän tulokseen vaikuttavat varmastikin monet kalabaliikit, joita on ollut vuosien mittaan, esimerkiksi Kreikan tukipaketeista ja yhä kesken jäänyt talous- ja rahaliiton viimeistely.

Yli kolme neljäsosaa kyselyyn vastanneista ei halua muureja kaupankäynnin esteeksi, vaan suosii vapaakauppaa. Suomi on pitkään kuulunut työtä luovan niin sanotun sopimusperusteisen maailmankaupan tukipilareihin. Tähän kuvaan esimerkiksi Kiinan harjoittama protektionismi tai Trumpin tullit eivät sovi.

Kyselyssä ei sinänsä verrattu keskenään EU:n eri toiminta-alueita, mutta kovimmat ”rankkauspisteet” menivät ilmasto- ja ympäristöasioille. Akavalaisista yhdeksän kymmenestä patistaa unionia näissä kysymyksissä edelläkävijyyteen ja muistakin suomalaisista neljä viidestä. Toisin sanoen: EU nähdään tukevasti myös ympäristöunionina.

Selvityksen taustatekijöiden puinti ei muuta edellä selostettua yleiskuvaa, mutta tuo silti esiin muutaman mielenkiintoisen yksittäisen seikan.

Mitä korkeammalla työelämän hierarkiassa suomalainen on, sitä enemmän hän liputtaa työelämän yhteiseurooppalaisille pelisäännöille. Johtotehtävissä olevat näkevät ehkä kaikkein selvimmin sen, kuinka esimerkiksi yrityksen toiminta helpottaa, kun sen ei tarvitse noudattaa kuin yksiä sääntöjä kahdenkymmenenkahdeksan jäsenmaan kirjavien ohjeiden sijasta. Ilman niitä ei olisi EU:n sisämarkkinoitakaan.

Sekä EMU:n että vapaakaupan kannatus on selvästi suurempaa miesten kuin naisten joukossa. Käänteinen kuvio koskee ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, jotka ovat jonkin verran suositumpia naisten joukossa. Tämäkään ei ehkä ole yllätys.

Akavan kyselyn ensilukemalla hämmentävin tulos oli, että yleensä nuoret peukuttivat vähemmän niin EU:n jäsenyydelle kuin sen edellä mainituille toimille. Kertoihan esimerkiksi Eurooppa-nuorten selvitys (2018), että suomalaisnuorista yhdeksän kymmenestä identifioi itsensä Euroopan kansalaiseksi. Eurooppalaisuus on heille olennaisempaa kuin paikalliskytkentä.

Akavan selvityksessä ilmenneelle vähäisemmälle ”nuorisopeukutukselle” on ehkä haettavissa taustaa heidän yleisesti kriittisessä suhtautumisessaan perinteisiin rakenteisiin. Jo yli neljännesvuosisata vanha EU-jäsenyys alkaa väistämättä kuulua näihin. EU näyttäytyy nuorille usein pompööseinä instituutioina, vaikka he nauttisivat samalla täysin rinnoin esimerkiksi sen Erasmus-ohjelmasta ja vapaasta liikkuvuudesta.

Unioni on nuorille sukupolville lisäksi itsestäänselvyys, koska ne eivät ole nähneetkään jäsenyyttä edeltävää aikaa. Sen ei ole uskottu kaipaavan jatkuvaa puolustamista, mikä näkyy esimerkiksi suomalaisnuorten eurooppalaisittain ennätysalhaisena äänestysintona EU-vaaleissa. Britanniassakin nuoret heräsivät vasta brexit-vaalien jälkeen, kun oli jo myöhäistä.

Toki Akavan selvityksen nuorisotulokset kertovat voittopuolisesti myötäkarvasta EU:lle, mutta ero vanhempiin ikäpolviin oli yleensä tasaisen selvä 10–20 prosenttia.

Kaiken kaikkiaan peilaus näkemyksistä kertoi kirkkaasti, että Akava ei ole vähääkään ritisevillä jäillä EU-tavoitteidensa teemalla ”Vahva EU merkitsee vahvaa Suomea”. Ja vaatimuksemme tulevalle Suomen hallitukselle aktiivisesta Eurooppa-politiikasta on vahvasti ankkuroituna jäsenistömme mielipiteisiin.

Akavan EU-vaaliohjelma Vahva EU merkitsee vahvaa Suomea

Markus Penttinen
kansainvälisten asioiden päällikkö

Lisätietoja:

Markus Penttinen

Markus Penttinen

kansainvälisten asioiden päällikkö

+358407728861

Lue lisää aiheesta